keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Postia tuli




Tänään kolahti taas postiluukku, oikealla kuvassa alkuviikon saalis.  Ilmankin olisi tullut toimeen.  Hesari ilmeisesti tulee taas huomenna.  Toisessa kuvassa on ensimmäinen oikea työpaikkani, Helsinki 10 se oli silloin, pääposti, käytiin kaverin kanssa eilen ostamassa salamalaite Foto-Rajalalta, joka toimii entisen pääpostin aulassa.

Postilla on ollut sympatiani juuri tuon ensimmäisen kesätyöni takia.  Siskoni oli ollut jo pitkään postin palveluksessa Helsingissä ja kertoi milloin oli tulossa kesätyöpaikat hakuun.  Kävin keväällä haastattelussa ja hyväksyntä tuli myöhemmin, sain siskon luota alivuokralaisasunnonkin.

Kesä oli 1969.   Olihan se aikamoinen kulttuurishokki, kun peräkammarin poika lähti yksin Helsinkiin töihin.  Työ oli pääasiassa kirjeiden lajittelua ja kärräämistä osastolta toiselle.  Kesäapulaisia rakennuksessa oli kaikenkaikkiaan satoja.  Vakinaiset heitä kouluttivat ja kiusasivat minkä ehtivät.

Postinjakajat olivat selvästi aatelia, eivät juuri seurustelleet lajittelijoiden kanssa, eikä varsinkaan kesäapulaisten.

Nyt ollaan keskellä kummallista työtaistelua jonka lopputulos on selvä lose-lose.  Työntekijät häviää mutta yhteiskunta on myös joutumassa anarkistiseen tilanteeseen.  Suosikkiväkeni Helsinki-Vantaan laukunsärkijät tästä vielä puuttuu, muuten uhitellaan kaikenlaisilla muilla voimakeinoilla.  Joulumarkkinat pitäisi käynnistyä tällä viikolla täydellä teholla, ensi viikolla tulee veronpalautukset, aika monessa yrityksessä eletään varmaan pelonsekaisia aikoja.

Eilen luin artikkelin jossa Postin johtaja sanoi että jakaja voi päästä jopa 5200 euron tuloihin erilaisilla vaihtoehtoisilla tehtävillä.  Olisi mielenkiintoista nähdä se palkkakuitti.

Postin johtajien palkat olivat joku aika sitten julkisuudessa, aika muhkeat tilit olivat, kun ajattelee miten vaativaa työtä tuo postin logistiikka on ja valtionyhtiö vielä.

Muutama vuosi sitten olin vielä projektipäällikkö ja neuvottelin silloisen Itellan kanssa ison elektroniikan ja kodinkoneiden kotiinkuljetussopimuksista, ne ihmiset olivat huippuammattilaisia, oman firman päätöksenkykytaito oli silloin paljon heikompi.  Kiitollisena otin myös kutsut Itellan golfkilpailuihin, ne olivat parasta firmagolfia järjestelyiltään.

Postin tehtävä lienee lakisääteinen, eli tuntien suomalaisen poliittisen päätöksenteon nopeuden, meillä on vielä 10 000 postilaista, vaikkei olisi yhtään kirjettä jaettavaksi.  Toki on aika helppoa ennustaa, että tulossa on mittavat irtisanomiset lähivuosina, postilaiset ovat ehkä tämä digitaalisen talouden suurin uhri.

Meillä on paljon ihmisiä, etupäässä vanhoja joilla ei ole sähköpostia, nettia, ei kännykkää ja vaikka olisikin, ei ole kykyä niitä käyttää.  Tässä voisi olla yksi lisäpalvelu jota Posti voisi tarjota.  Jakaja voisi soittaa ovikelloa ja kysyä, voinko palvella?

Aikanaan 50 luvun lopulla ja vielä 60 luvun alussakin, posti tuli autolla tai junalla meidän kylälle yhteen taloon, jossa se lajiteltiin ja sieltä se käytiin hakemassa.  Se oli päivän kohokohta, varsinkin sellaisena päivänä kun tiesi että Aku Ankka ilmestyy.  Aikuisemmat ihmiset kutsuivat taloa myös tietotoimistoksi, sitähän se oli tietysti.   Nyt meidän posti on paikallisella Shell-huoltoasemalla.  Siinä on matkalla vaaran paikkoja kuten Kebab-kioski ja McDonalds.  Miksei se posti voisi olla jossakin paikallisessa kuppilassa, josta se aamulla haettaisiin, siinä voisi tulla paljon muutakin oheistoimintaa.
Shellillä on tosin mukavat tytöt ja pitkät aukioloajat.

Yksi ihminen jäi mieleen tuolta kesältä 1969, hän oli Osmo Soininvaara joka oli myös rahoittamassa opintojaan postin lajittelijana, pienissä kirjeissä. Siellä oli jonkinlainen porukka joka puhui politiikkaa tauoilla, silloin ei ollut vielä vihreitä, ehkä he olivat ituja.

torstai 19. marraskuuta 2015

Anttilan avajaisissa



Vierailin heti aamusta Anttilan uuden tai uusitun tavaratalon avajaisissa Espoon Sellossa.

Miksei muuten Kehä Ykkösen opasteissa lue Sello, vaan Vermo ja Etelä Leppävaara, kun ihmiset kumminkin menevät Sellon? Löisin vetoa että joku virkamies sen estää, niinhän homma toimi Jumbossakin kun se avattiin, siellä luki Vantaanportti, kun kauppakeskus avattiin.

Uusi tavaratalo on varsin pirteän näköinen, toivotaan onnea ja menestystä, työpaikkoja tarvitaan ja alvia kanssa.  Itse en ole koskaan ymmärtänyt tavatalokaupasta mitään, mutta päällisin puolin näytti että Koti oli kehittynyt eniten menneistä ajoista.  Oma entinen työmaa oli tuotu alakertaan ihan kompaktissa koossa.

Topten logo on laitettu uusiksi, perheessäni on ammattimainen logojen suunnittelija, ehkä joskus kuulen hänen kommenttinsa.  Entinen Topparin logo täytti lokakuussa 25 vuotta, sitä painettiin ja jaettiin aika monta kymmentä miljonaa. Ensimmäiset TopTen kassit olisivat kuumaa tavaraa vielä tänäkin päivänä, ne olivat ensimmäiset Anttilan muovikassit joiden kanssa kehtasi mennä minne vaan. Ennenhän hienompi väki tunki Anttilan ostokset Stockan muovikassiin.

Oli hienoa tavata monta entistä työkaveria avajaisissa, juttu jatkui siitä mihin se oli joskus vuosia sitten jäänyt.  Eniten on ikävä sitä työyhteisöä, jossa ei juuri normaalijärkistä ihmistä ollut, jotenkin olimme ajautuneet alalle, kuka mistäkin.

Olen ollut ainakin noin 50 kertaa  Anttilan avajaisissa, nyt ensi kertaa asiakkaana.  Löysin harvinaisen Beatles kirjan ja jonotin rauhallisesti kassalle, joka ei tietenkään toiminut.  Totesin takana seisoneen herrasmiehelle, että olen ollut noin 40 vuotta näissä avajaisissa, eikä koskaan järjestelmä toimineet.  Hän sanoi suunnitelleensa 40 vuotta järjestelmiä ja sanoi että hän uskoo kyllä.  Lähtihän ne sitten toimimaan. Mirka oli cool kuten aina.

Asiakkaiden ja myyjien seassa seikkaili pukuherroja Saksasta, olivat täydessä työn touhussa, sitä eivät entiset Anttilan herrat osanneet.

Olen joskus maininnutkin että ennen oli kaikki paremmin. Tavaratalojakin lähdettiin avaamaan maakuntaan tosimielessä, töitä paiskittin kunnes homma oli valmis, yleensä kun kutsuvieraat tulivat sisään ovesta, viimeisiä hyllyjä vielä kasattiin takanurkassa.  Työpäivät olivat 12-14 tuntisia ja sen päälle vielä paikalliseen soittoruokalaan.    Ehkä hurjimmat avajaiset olivat eräässä kaupungissa, olkoon vaikka Oulu(nimi muutettu)  Talkooporukka meni ennen avauspäivää vielä paikalliseen tissi- ja karaokebaariin jatkoille, sieltä tultiin ulos aamulla puoli viideltä ulos, oli kesäkuu ja aurinko paistoi jo korkealla.   Kaikilla kauhea paniikki päälle, luultiin että on missattu jotakin.  Ainoa oikea paniikin aihe oli että kone Helsinkiin lähti jo klo 7.00.  Harvoin on soitto haissut aamukoneessa niin paljon.  Kiitos Soili(nimi muutettu) kun ilmoittauduit kentällä kuskiksi.

Pyysin Sellosta poislähtiessä luontevasti vielä myynnit aamuksi sähköpostiin, ei taida tulla.



tiistai 17. marraskuuta 2015

Pieniä tarinoita ajan kuluksi

Blogin kirjoittamiseen on tullut pitkä tauko, onko tarinat loppu vai mikä miestä vaivaa. Jossain vaiheessa huomasin, että pääsin entisestä eroon, en käy enää Anttilassa töissä öisin.  Kun asioita muistelee ja laittaa järjestykseen, huomaa lopulta että mik on mänt se on mänt, ei niitä kannata märehtiä.  Edellisen blogin sankari Sarasvuo sanoi sen, että keskity niihin asioihin joihin voit vaikuttaa.  Olen utelias ihminen, kuuntelin Ylen Areenalta yhden Sarasvuon radiosaarnan tai blogin, mutta en tullut kyllä vieläkään uskoon.  Outo heppu. Kuunnelkaa itse.

Kävin Minnien kanssa lyhyellä vierailulla mökillä. Tultiin sunnuntaina häntä koipien välissä kotiin, ei sitä pimeyttä kestä kukaan.  Päivät kuluu kyllä kaikenlaisissa korjauspuuhissa, mutta iltaneljästä eteenpäin ympärillä ei ole muuta kuin pimeyttä.

Samalla reissulla kävin pokkaamassa palkinnot viime kesän kahdesta golfmestaruudesta Savonlinnan Casinolla.  Golfseura piti syyskokousta ja nautti pienen pikkujouluillallisen.  En ollut käynyt moneen vuoteen suomalaisessa hotelli-ravintolassa.  Siellä ei ollut edes portsaria, itse piti ripustaa takki roikkumaan narikkaan.  Toivottavasti kaikki saivat illan päätteeksi omansa.  Siinäkin olisi ollut yksi työpaikka, asiakaspalvelijana.  Ehkä siinä  satanen olisi tullut illan aikana taskun pohjalle, mutta varmasti erilaisen byrokratian ja pakollisten maksujen jälkeen homma olisi näyttänyt miinusta.  Ei kannata yrittää.

Jouluillallinen oli hintaan 32 euroa aika vaatimaton, siitä puuttui kaikki jouluiset ruuat.  Ehkä se on pienellä paikkakunnalla liian aikaista paistaa kinkkua marraskuun alussa. Outoa porukkaa nämä golfarit, ei mitään juopottelun yritystäkään, useimmat ottivat lasillisen viinia, jos sitäkään.  Itsekin oli autolla liikkeellä.

Punkaharjusta on tullut toinen koti, kahtena viime vuotena olen yöpynyt siellä useammin kuin Vantaalla.  Punkaharju kuuluu nykyisin Savonlinnan kaupunkiin, kuten myös Kerimäki.  Savonlinnassa on 16,1 asukasta neliökilometriä kohti.  Siitä voi kuvitella mitä maksaisi palvelut, jos ne haluttaisiin pitää yllä kaikille 34 000 asukkaalle. Sivukirjastot taitavat olla seuraavana säästölistalla, Punkaharjullakin on aivan loistava kirjasto.  Synnytykset hoidetaan tarvittaessa ABCn parkkipaikalla, jos potilas ei malta Mikkeliin asti.

Punkaharju elää yhden kuukauden vuodessa.  Viimeksi sen totesi Valtionhotellia pyörittänyt yrittäjä, joka luovutti kuuden vuoden tappioiden jälkeen.  Suurin romahdus tapahtui, kun Retretti lopetti toimintansa, se vei kymmeniä tuhansia, ehkä jopa parhaimmillaan parisataa tuhatta matkailijaa pois seudulta.   Valtionhotelli on vuokrattavana tai jopa myytävänä, toki se on suojeltu kohde, joka rajoittaa käyttötarkoituksia.

Retretti oli bisneksenä huono, vain sponsorien avulla mahdollinen, eikä sillä ole paluuta entiseen. Alueella on innokkaita matkailuyrittäjiä, mutta myös keskinäistä riitaa, Retretin rakennukset ja luolasto on annettu mädäntyä.  Moni odottaa yhden rikkaan miehen kuolemaa.

Venäjän talousromahdus ja boikottitilanne on vaikuttanut tietenkin paljon alueella, tosin pitkälaattaisia autoja näkyy vieläkin paljon, hyvinä aikona on hankittu kesämökkejä jossa käydään viikonloppuisin, ja jos ei käydä niin ovathan ne varmaan turvallinen talletus.