keskiviikko 16. elokuuta 2017

Elvis elää Kerimäellä



Elvis Presley on tänään taas otsikoissa 40 vuotiskuolinpäivän vuoksi.  Media oli suorittanut itseruoskintaa Hesarissa, Elviksen kuolema oli varsin pieni uutinen 40 vuotta sitten.  Suomessa oli silloin kaiken kaikkiaan kaksi televisokanavaa 1 ja 2.  Siinä meillä mediaa.

Olin itse viikon lomalla Pieksämäellä Pyhityllä peräkamarissa kun kuulin uutisen radiosta.  Olin jo silloin Anttilan musiikkikaupassa mukana, vaikka suurimman osan levyistä toimitti Musiikki Fazerin omistama Levypiste.  Ennen lomaa olin tehnyt paperit ensimmäisestä Anttilan suoratuontilähetyksestä, jonka edeltäjäni ja Tajakan Repe olivat tehneet Pickwick-levy-yhtiölle Lontooseen.  Toimituksessa oli Elvis-kasetteja, elokuvamusiikkia, neljää erilaista, 200 kutakin.  Ihminen muistaa kummallisia asioita.  Kärvistelin kaksi päivää maalla kunnes soitin Repelle ja kysyin saanko tulla töihin.  Suurempi syy oli kyllä yksi Leena niminen böönä jonka olin tavannut aiemmin keväällä(sen muistopäivän  kyllä unohdin)  Repe oli tilannut jokaista kasettia lisää 2000 kpl.  Sen verran myöhästyimme startissa, että kasetit tulivat vasta marraskuussa, mutta ne vietiin käsistä.

Tästä viikosta alkoi Anttilan itsenäistyminen ja suoratuonti levykaupassa, emme myöskaan enää myöhästelleet, jos joku artisti heitti lusikan nurkkaan. Seuraava iso kaupallinen tapahtuma oli Tapio Rautavaaran menehtyminen vuonna 1979.  Sen osasi Musiikki Fazerkin hyödyntää.

Elviksen levyjä ei oltu koskaan myyty Suomessa mitään hurjia määriä ennen kuolemaa.  Vuonna 1977 nousi Elviksen tuorein albumi Moody Blue sijalle 14, sinkkulistalla Elviksen biiseja oli tasan nolla, ainoa merkintä on Danny Mirrorin jäljitelmä I remember Elvis Presley sijalla 41.  Lähde Timo Pennasen kirja Sisältää Hitin.

Kultalevyjä Elviksellä on Suomessa viisi, suurin menestys tuplakokoelma ykköshittejä, vuonna 2002, myyty yli 90 000 kpl.  Se oli CDn huippuaikaa, kaikki kävi kaupaksi.

Eniten kuitenkin määrällisesti on varmasti myyty Elviksen joululevyä, joka löytyy jokaiselta halpamerkiltä, pelkästään Anttilassa sitä myytiin eri versioina runsaasti yli 100 000 kpl.

Itse tutustuin Elvikseen ensimmäisenä vain valokuvissa, kylän ainoa media Savon Sanomien lisäksi oli Elokuva-Aitta jota naapurissa selattiin 60-luvun alussa. Elvis oli ennenkaikkea elokuvatähti maaseudulla.    Vuosia myöhemmin kun olin saanut ensimmäisen kelanauhurin ja kasettisoittimen, silloin soi Jailhouse Rock. Radion listaohjelmista kolahti eniten In the Ghetto.

Jossain vaiheessa minulla oli Spotifyssa soittolista, pelkästään Elviksen levyjä, se kesti melkein kolme päivää. Nykyisin kuuntelen eniten äänityksiä jotka ovat harjoituksia levytyksistä, niissä kuuluu ainutlaatuinen ääni ilman korjauksia, monesti vain pianon säestyksellä ja välillä lyödään homma läskiksi.

Elvis antoi muistutuksen pari viikkoa sitten, voitin Kerimäen golfkentällä järjestetyn Elvis-golfkilpailun.  Siitä muistona tuo kuvassa oleva viinipullo.  Se tintataan pois kun kylään saapuu sopiva Elvis-fani.  Kilpailun järjesti Punkaharjun K-marketin kauppias Marko Humia, joka oman toimen ohella on Suomen Elvis Fan Clubin puheenjohtaja.  Hän on vieraillut Memphisissä yli 20 kertaa ja lienee siellä nytkin.  Markon koti on kuin Elvis-museo, Itä-Savo lehden artikkelien mukaan

Savossa ei yleensä kutsuta ketään omalla nimellä, vaan jostain keksitään lempinimi. Luulen että olen Elvis Kerimäellä hautaan saakka.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017



Heräsin talviunesta ja ryhdyin kirjoittamaan blogia.  Ilmeisesti blogin kirjoitukseen tarvitaan pieni
vitutus, sen tarjosi tänään Kannelmäen Prisma.

Ostin paketin mansikoita, kääntelin ja vääntelin sitä, kokemuksesta paketeista on usein löytynyt vaikka mitä.  Kun avasin paketin kotona ja tein inventaarin, olin saanut 14 mansikkaa joista 5 oli pilalla.

Kenellekään tämä ei liene uutinen, mutta mikä antaa kaupalle luvan myydä tietoisesti pilaantunutta tavaraa?   Laitoin kysymyksen myös Hok-elantoon mutta eivät ole vielä keksineet hyvää selitystä.

Ensi kerran kun näette pitkän kassajonon Prismassa, se olen minä siellä kärjessä, ostan mansikkapaketin ja maksun jälkeen avaan sen, syön hyvät ja pyydän hyvitystä pilaantuneista.
Tuskin maltan odottaa syksyä ja herneiden ostoa, palautan kaikki herneet joissa on matoja.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Sairaskertomus ja kirjavinkkejä









Viime päivät ovat menneet kirjojen ja television parissa tiiviisti hyvistä golfilmoista huolimatta.  Sunnuntaina kävin ulkona kuvaamassa tyttären perheen puolesta myyntiin menevää lastenvaunua, joka lienee jonkinlainen lastenvaunujen Rolls Royce.  Sain kuvat otettua ja kannoin vaunua, yhdellä kädellä takaisin toiseen kerrokseen, kun rämähdin polvilleni kerrostasanteelle.  Ensimmäinen reaktio oli tietenkin että tähän päättyi lupaava urheilu-ura.  Sekä vaunut että isäntä saatiin sisälle.  Polvi äityi todella kipeäksi.  Sunnuntai-iltana sitä olisi ollut turha tarjota mihinkään kuvaukseen.  Tunnustelemalla toki sai selville että mitään ei ollut rikki, eikä levossa tuntunut kipua.  Vakuutusyhtiöön tein tapaturmailmoituksen sähköisesti. Maanantaiaamuna en olisi saanut housuja jalkaan, kengistä puhumattakaan, mutta polvi alkoi selvästi toimia, nyt ollaan jo keskiviikossa ja ensimmäinen kävelylenkki on tehty varovasti.  Terapiaa ja hoito-ohjeita olen saanut tohtoritason golfkaverilta.  Eiköhän tämä tästä vielä.

Ostakaa hienot lastenvaunut, niissä on kahva josta niitä voi kantaa.  Jostain palstalta ne löytyvät.
Hinta on ostajan ja myyjän välinen asia, mutta minulla on ollut nuoruudessa useita autoja jotka ovat halvempia kuin tuo vaunu uutena.

Vaikka huonepalvelu toimiikin aika heikosti, on tässä jotain positiivistakin.  Sorjosta tuli heti katsottua kolme osaa pötköön, hieman tulee mieleen hieno Silta-sarja, paljon on käytetty samoja kuvakulmia ja värejä.  Jääkiekkoa ja jalkapalloa on saanut katsoa rajattomasti. Netflixillä pyörii uusi sarja jossa Amerikan presidenttiä esittää Kiefer Sutherland, siis Jack Bauer.

Lukemista odotteli kaksi uutta kirjaa, Bruce Springsteenin Born To Run ja Topi Sorsakoskesta kertova teos Viimeiseen korttiin. Molemmat erittäin suositeltavia teoksia.

Springsteenin kirjasta selviää mm. miten hän tartutti isäänsä satiaiset.  On sekin tapa hoitaa isä-poika suhdetta.  Taas kerran kerrotaan, kuinka vaikea hyvänkin artistin on ollut päästä pinnalle ja sitten kun pääsee, joku kieroilija vie rahat.

Soittokunta Agents on ollut oma suosikkini jo Baddingin taustoilta, aivan tähän päivään saakka. Maailma on joskus pieni, kävelin Pulliaisen Esan ja hänen tyttärensä takana muutama ilta sitten iltalenkillä, he kinastelivat juuri siten kuin isä ja teini-ikäinen tytär kinastelee. Edellisen kerran törmäsimme Myyrmäen viinakaupassa, alan miehia kun olemme.

Ensimmäisen kerran näin Topin ja Agentsit EMI levy-yhtiön juhlissa, Poliisien majalla Lautta-
saaressa.  Näissä juhlissä rockpoliisit ja muut hienoperseet keskittyvät yleensä itseensä, mutta kun Topi aloitti laulaa, kaikki kynnelle kykenevät riensivät tanssimaan.  Hyvin outoa.  Sen tajusi kyllä heti, että tässä on jotain merkittävää syntymässä.

Seuraavalla kerralla olisi ollut mahdollisuus tavata, levyjä oli jo ostettu ja myyty kymmeniä tuhansia, levy-yhtiö järjesti alan miehille juotavaa Brankkarilla Albertinkadulla, vein Topille tuliaisiksi 60-luvun musiikkia CD-levyillä.  Raatikaisen Matti toimitti ne perille, mutta sanoi että taiteilija on nyt vähän huonolla tuulella, en mennyt peremmälle kabinettiin.

Topin ja Agentsien parhaita paloja löytyy runsaasti You Tubesta.  Kun kirjan on lukenut on pakko käydä läpi sekä levyt että videot, niiden synnystä ja alan ihmisistä on hyviä tarinoita kirjassa.

Suomessa tehdään paljon pienemmistäkin ihmisistä elokuvia, Topi kyllä ansaitsisi omansa.

Vaikka paljon muistankin asioita erilaisista levyistä, Topin yhteistyö Viikate-yhtyeen kanssa ei muistunut mieleen, sitä on ollut yhden singlelevyn verran-löytyy  https://youtu.be/DQNMjacgeu8


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Pieni lisäys TopTen historiikkiin


Kirjoitin Anttilan TopTenin historiikin kirjaan 12 Tuumaa, ostakaa se tai lainatkaa kirjastosta. Löysin käsikirjoituksen ja julkaisen ihan omalla luvalla pätkän jota kirjassa ei jostain syystä julkaistu. Tämä on kirjoitettu ennen kuin Kesko myi Anttilan saksalaisille. Kirjoituksessa on sen verran lukuvirhettä, että Kesko aiheutti organisaatiomuutoksella noin 200 miljoonan tappiot, joku puhuu summasta 1,2 miljardia, joka olisi koko Kesko-Tuko-Anttila seikkailun tappio. Se on pois kauppiaden osingoista ja mukana leivän hinnassa.

Kaikille eilen irtisanoitulle pahoittelut, te ja me teimme parhaamme, se ei riittänyt.

Titanic olisi vieläkin liikenteessä jos sitä olisi johdettu oikein, samoin Nokia, Anttila ja moni muu.

Jälkiviisaus on tietysti kauneinta viisautta.  Positiivista on ollut median kiinnostus Anttilan historiaan. Anttila on osa meidän perimää, ehkä siitä voisi jotain oppiakin.

Itsekin olen heittänyt satoja Anttilan kuvastoja roskiin, nyt niistä saisi divarissa 20 euroa kpl.  Kyllä köyhän pitäisi säästää kaikki! 






Vuonna 2013 alkoivat Anttilassa isot irtisanomiset, joille ei loppua näy, itse halusin lähteä heti kun oli mahdollista, eläkeputkeen, työt Anttilassa päättyivät toukokuussa 2013.  Jotain keskolaisesta johtamisesta kertoo sekin, että johtajat jotka tulivat Citymarketista ja tuhosivat Anttilan, jatkavat entiseen tapaan uudessa Citymarketin organisaatiossa, ”voittajien” joukossa, kuten he itse toteavat.   Harmittavasti työurani pituudeksi Anttilassa jäi vain 39 vuotta ja 8 kuukautta, neljästäkymmenestä vuodesta jäi puuttumaan  neljä kuukautta, olisin saanut taas uuden hienon rintamerkin ja viikon lomaa.   Sydän jäi kuitenkin Anttilaan,  harmittaa ja säälittää hyvien ihmisten kohtalo, yksi Suomen tunnetuimmista brändeistä tuhottiin muutamassa vuodessa, samalla tuhoutui oma elämäntyö.  Vuoden 2015 alussa Anttilan ja Citymarketin hankinnat eriytettiin, monet markkina-analyytikot arvelevat että Anttila tullaan ajamaan alas.

Miksi Anttilasta tuli Suomen johtava äänitekauppa ? Toki olen siihen  suurin syyllinen, mutta mukana on ollut monta huippuammattilaista; Jan Vuorinen,  Seppo Kaijansinkko, Markus Kovanen, Kristiina Karvinen, Mary Grön, Kimmo Hintikka, Elena Kataja muun muassa.  Kaikille yhteistä oli hurja yhteishenki, Anttilan henki, työpaikka oli sellainen ettei sieltä olisi millään malttanut lähteä kotiin.  Toinen oli organisaation keveys ja vapaus, minkä ostit sen myit, se oli jo Kalle Anttilan perintö, nopea päätöksenteko on aina valtti kilpailussa.  Kesko tuhosi tämän ja yrittämisen hengen kertaheitolla lopputuloksena kymmenien miljoonien tappiot ja satojen ihmisten irtisanomiset.   

tiistai 19. heinäkuuta 2016

RIP Anttila


ei muuta sanottavaa, leikkasin joitakin kirjoituksiani kaivokselan.blogspot.fi sivulta  Kirjoitettu 2015-2016




Suuret laivat eivät uppoa ihan sattumalta ja vahingossa, tarvitaan pitkä ketju laiminlyöntejä ja huonoa johtamista, näin kävi Anttilalle,  Avuttomien johtajien ja suojatyöpaikkojen määrä oli yksi suuri tuhon alku. Kuormastakin syötiin, monella tasolla.

Mihin tulokseen sitten tultiin palaverissa?  Itse asiassa esitin sen jo oikeasti Ari Akselille kesäkuussa 2011 ja myöhemmin vielä vt toimitusjohtaja Ismo Riitalalle , kun Akseli oli siirretty pois.  Akseli totesi vain ettei hän voi tuollaista esittää.  Ideassa ei ole mitään salaista, se oli jo tehty Ruotsissa Åhlens-tavarataloissa ja sitä tekee Stockmann parhaillaan.

Tavarataloon jää vain tuotteita joiden myyntikate ylittää 35 %. Kaikki kiva, kuten televisiot, puhelimet, tietotekniikka, digikuvaus ym heitetään yli laidan.  Musiikki, elokuvat ja kirjat voivat jäädä mutta ei niitä kohta kukaan osta.  

On mahdollista, kuten Stockan tapauksessa, että joku toinen hoitaa pienikatteisen kaupan tavaratalon tiloissa.  Anttilan kohdalla nuo poisheitettävät tuotteet muodostavat yli puolet NetAnttilan myynnistä, tavaratalojen kohdalla taas lähes kaikista tappioista.  Toki tuohon eilen ilmoitettuun yli 60 miljoonan tappioon on saatu varmaan mahtumaan jo Citymarketinkin kuluja.

Vanha sanonta on, että jos liikutat naista, liikutat koko kylää.  Vain pukeutumisen ja kodin sisustamisen katteilla voi Anttila nostaa nokan pinnalle.  Nythän on mahdollista palauttaa hieno brändi Kodin Anttila, kansa ei ole oppinut puhumaan Kodin Ykkösistä, vaikka sen palvontaan on käytetty julmasti aikaa ja rahaa.

Totuus kuitenkin on että nämä isot ketjut ovat sörssineet itse asiansa.  Olin lähes neljäkymmentä vuotta menestyksellä Anttilan hankinnassa ja markkinoinnissa, kunnes tuli Citymarketista kaiken tietävä johtajatar joka ei löytänyt minulle mitään tehtävää. Samainen johtaja ja Citymarketista tullut viisaiden ryhmä aiheutti kaiken kaikkiaan Keskolle lähes 200 miljoonan kokonaistappion, kun operatiiviseen tuloksen lisätään myyntitappio.    Sanomattakin on selvää että tappion tekijät ovat edelleen tehtävissään. Minulla on säilynyt keskusteluyhteys vanhoihin ketjuihin, ja myös niihin ketjuihin joihin on siirtynyt entisiä työtovereita ja alaisia, paniikki on kaikilla sama.  Stockmann on tehnyt radikaaleja toimenpiteitä ja vuokrannut tiloja ulkopuolisille ketjuille.  Sama on edessä Citymarketilla.  Prisma pystyy vielä kauan piilottamaan kannattamattoman käyttötavarakaupan ruuan hintaan.  Olen läheltä seurannut lähimmän Prisman. Savonlinnassa, uudistumista.  Säälittävän vanhanaikaista touhua.

Voittajia markkinoilla ovat mm. Bauhaus, Gigantti,  Clas Ohlsson, Motonet, Tokmanni, ja monet vaatekaupan ketjut, jotka ovat löytäneet tavaratalokaupan heikon kohdan, mielenkiinnottoman valikoiman ja huonon palvelun.  Onhan tavaratalokaupassa yksi vastarannan kiiski, jonka julkisivu ja toimitusjohtaja on lähes päivittäin lööpeissä.  Luultavasti kuitenkin kaupan menestyksen takana on osaava henkilökunta, ja ilmainen markkinointi jonka televisio ja iltapäivälehdet hoitavat.

Anttilassa ja Citymarketissa tehtiin paljon pieniä virheitä, todellisen kaupan kehitys laiminlyötiin.
Hankinta oli se josta Anttila syntyi ja hankinta oli se johon se hiipui, kun Anttilan ja Citymarketin hankinnat yhdistettiin ja ammattitaitoiset ostajat alkoivat täytellä exeleitä. Kun henkilöstöä rekrytoitiin, aloituspalkat olivat niin naurettavia, ettei valmiita tekijöitä saanut edes haastatteluun.  Piti ottaa omasta kuormasta tai palkata halvin mahdollinen. Huipputekijät tietävät varmasti tilanteen eri ketjuissa, eivätkä niihin edes hakeudukaan.  Suomessa parhaat ketjut ovat nyt ulkomaisessa omistuksessa, halpatavarat hoitaa taitavasti Tokmanni ja muut ketjut joille Anttilassa naureskeltiin, muistan olleeni itsekin naurajien joukossa.

Anttilan johto oli tietyssä vaiheessa enemmän kiinnostunut omista optioistaan kuin liiketoiminnan kehittämisestä.  Kun tuli määräys tehostaa toimintoja, koko toimiva johto aloitti mm. supistamaan matkabudjettia.  Eräänä vuonna kollegani, pukeutumisen markkinointipäällikkö joka oli vastuussa Anttilan vaatetuksen maahantuonnista, kyllästyi näihin supistuksiin ja jätti vuoden väliin kaikki omat matkansa.  Toimitusjohtajaa ja talousjohtajaa asia ei kiinnostanut.   Entinen kollega on tietämäni mukaan edelleen hankintatehtävissä voitokkaassa ketjussa.


Totta puhuen, juna meni jo, tavarataloilla ei ole markkinoilla mitään mahdollisuuksia, menetettyjä markkinoita ei saada millään hintaa takaisin.  En spekuloi uuden Anttilan kohtalolla, he ovat olleet hiljaa kuin kusi sukassa, mutta hommaa on mahdoton enää saada takaisin entiselle uralle. Voihan olla että markkinoille tulee aivan jotain muuta.




Olin jo päättänyt että jätän entisen työnantajani Anttilan tekemiset rauhaan, mutta päivän Hesari ja Anttilan FB-sivut kirvoittivat kirjoittamaan.  Meitä entisiä markkinoijia Anttilasta on vapaalla jalalla ehkä kymmeniä,  luulen että tänään tunsimme kaikki samalla tavalla, kuten sen itse totesin FB-sivullani, jonkun kassa täyttyy, mutta ei Anttilan.  En tunne Anttilan lukuja enkä tuloksia enää, arvioisin kumminkin että myynti on pudonnut puoleen parhaista ajoista 2010-2011.
Samaan aikaan ovat porskuttaneet eteenpäin Tokmanni, Puuilo, Keskinen, Motonet, mitä näitä nyt onkaan, kaikki kotimaisia. Lisäksi suuret ulkomaiset ketjut
Helsingin Sanomissa oli tällä viikolla haastattelu norjalaisesta kauppiaasta joka perusti aikanaan Eljköpin, josta tuli Gigantti ja sittemmin XXLn joka on tullut hurjalla vauhdilla Suomeenkin.
Lainasin otteita ihan omalla luvalla haastattelusta, kaikki alempana.  Sanoma on että ruuti on jo keksitty, sitä pitää keksiä vain lisää.
Anttila teki vuosien mittaan valintoja jotka menivät metsään. Lopullinen saattohoito tuli Citymarketin johdosta, joka tuli näyttämään kaupanteon mallia.
Anttilassa oli kyllä tieto tuosta ruudista, mutta johto keskittyi enemmän liturgiaan ja johtamiseen, kaupanteko unohdettiin.
Tässä näitä norjalaisia viisauksia;
Jotta hinnat saadaan pidettyä edullisina, myyntiä tarvitaan paljon. Tärkein väline myynnin kasvattamisessa on mainonta, johon Tidemandsen sanoo XXL:n panostavan kilpailijoita enemmän.





keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Its only Rock´n Roll



Vuosi taisi olla 1998.  Helsingissä oli Rolling Stones konsertti johon levy-yhtiö oli kutsunut alan miehiä, ohjelmassa oli myös bändin tapaaminen ennen konserttia.  Anne tytär oli töissä Helsingissä, levy-yhtiöstä kerrottiin että joku oli peruuttanut tulonsa, sain hänen lippunsa, taisi olla aikamoinen yllätys Annelle kun mentiin takaovesta stadionille ja päästiin kuvaussessioon.

Tilaisuus kesti noin minuutin, bändi tuli sisään ja kätteli kaikki vieraat, jotka oli valmiiksi järjestetty kahteen ryhmään, kättelyn jälkeen bändi meni ryhmän eteen ja räps, siinä se oli.  Ei ne taida meikäläistä muistaa.

Kävin tiistaina Lontoossa Rolling Stones-näyttelyssä, joka on Chelseassa Saatchi-galleriassa.  Näyttelyyn on kerätty Rollareiden historia, on alkuperäisiä soittimia, koulutodistuksia, promovideoita, esiintymisasuja, videoita, elokuvia, kiertuehistoriaa jne.  Ehdottomasti käymisen arvoinen näyttely, siellä tajuaa jokainen kuinka valtava bändin ura on ollut.  Kun katselin bändin dokumenttielokuvia, joita on yhdessä huoneessa, tuli vähän haikea olo, tälläisia bändejä ei enää ole eikä tule, rajallinen on aika heillä kuin meillä itselläkin.  Tuoreissa kuvissa Charlie Watts on todella hauraan näköinen.

Näyttelyn yleisö oli saman ikäistä kuin bändikin,  Kuvaaminen oli kielletty, mutta kännyköitä käytettiin joka huoneessa.  Kannattaa vuokrata eteisestä soitin, joka opastaa huoneesta toiseen ja kertoo mistä on kysymys.  Lipun hinta valitettavasti vähintään kolminkertaistuu kun tulee muistokaupan kautta ulos.  Rolling Stones on kaiken muun lisäksi valtava bisnes.  En tiedä, mutta luulisin että näyttely lähtee jenkkeihin, siellä se tekee varmasti vielä enemmän rahaa.

Olen nähnyt Rollarit konsertissa muutaman kerran, eka kerta Göteborgissa oli todella mahtava.  Vuonna 2007 en enää halunnut mennä Helsingin konserttiin, vaikka olisin saanut lipunkin.  Luulen että soitto ei ollut enää ihan kohdallaan, parempi muistaa hyvät ajat.  Rollarit esiintyivät joku aika sitten Kuubassa, ehkä siitäkin tulee vielä virallista kuvaa, You Tubessa on joitakin heikkoja pätkiä.