maanantai 27. marraskuuta 2017

Martin joululevytervehdys




Minulla on jonkinlainen addiktio joulumusiikkiin.  Jo lokakuun puolella soittelen vaimolta salaa mahdollisesti uusia joululevyjä ja harvinaisempia versioita vanhoista.  Ja sanomistahan siitä tulee jos jää kiinni.  Nyt vaimo oli reissussa muutaman päivän ja sain käytyä läpi Spotifyn tarjonnan, lähinnä suomalaisesta tuotannosta.

Sain aikaan soittolistan jonka soittaminen kestää yli vuorokauden.  Älkää soittako, se voi vahingoittaa herkimpiä.. Spotifyssa on noin 500 eri nimikkeellä olevaa joulualbumia, osa ei ole albumeita, osa ei ole koskaan ollutkaan levymuodossa vaan on levy-yhtiön tai Spotifyn tekema soittolista. Lista löytyy oheisesta linkistä tai nimellä Suomalainen joulu.    https://open.spotify.com/user/martlo/playlist/7neAdIUUHmCDBeVcK6XR2e

Riippuvuus joulumusiikista ei ole syntynyt aivan itsestään.  Vuodesta 1975 alkaen tein melkein 25 vuotta Anttilan postimyynnin ja tavaratalojen joulumusiikkivalikoimaa.  Joulukuvaston valmistelu alkoi jo kesäkuussa, jolloin tuotteet valittiin, kuvattiin ja laitettiin painoon, kuvasto tuli ulos asiakkaille lokakuun alussa.  Tavaratalovalikoimat tehtiin syys-lokakuussa ja myyntiin joulumusiikki laitettiin heti isänpäiväkampanjan jälkeen noin marraskuun puolessa välissä.  Joulun jälkeen erilaista jälkipyykkiä pestiin vielä kuukauden verran.  Ei ne konttorillakaan aina viisaana pitäneet kun Kulkuset helisi kesäkuussa.  Tosin moni kollega aloitti joulusuunnitelmat aiemminkin.

Laskin joskus varovasti että minun aikanani ostettiin ja myytiin pari miljoonaa jouluäänitettä.  Ensimmäisinä vuosina tarjonta oli vähäistä, lähinnä Musiikki-Fazerin alkuperäistuotantoa, valikoimassa saattoi olla muutamia LP-levyjä ja kasetteja.  C-kasetin mukana levy-yhtiöt alkoivat panostaa uudempaankin tuotantoon, pikkuhiljaa alkoi tulla artistien omia joululevyjä ja halpatuotantoyhtiöiltä edullisia jäljitelmakokoelmia.  Alkuvuosina maksoin oppirahoja, tavara ostettiin kiinteään tiliin ja sitä saattoi jäädä varastoon, vaikka meillä oli ainoana ketjuna tuotekohtainen seuranta.  Sittemmin ilmoitin levy-yhtiöille ettei valikoimaan pääse muuta kuin palautusoikeudella.  Joku yhtiö saattoi yhden joulun pyöritellä peukaloita, toisena jo olivat kaikki mukana.

Yksi levy jäi mieleen, silloinen superjulkkis Timo TA Mikkonen teki joululevyn ja sitä otettiin sisään aika optimistisesti.  Siitä ei tullut hittiä, eikä se mennyt myöskään hintaa alentamalla, joten viimeisenä keinona annoin jouluaaton aattona määräyksen että levy annetaan ilmaiseksi jokaiselle joka ostaa jotain musiikkia, aattona oli määräys laittaa se kaupanpäälle, kunhan jotain osti.  Joulun jälkeen sain valituksia tilanteista joissa asiakas suorastaan suuttui kun kassiin työnnettiin Timo TAn levy.  Sekin levy löytyy Spotifysta ja tekemältäni soittolistalta.

Soittolistalla ei ole kahta samaa esitystä, mutta samoja lauluja tietenkin.  Useimmilla menestyneillä levyillä on samoja tuttuja joululauluja.  Varmin tapa olla menestymättä on tehdä omia uusia joululauluja, niitä on vaikea saada soimaan missään.  Sama toimii kansainvälisesti, joskin poikkeus vahvistaa säännön, tänä vuonna australialainen laulaja-lauluntekijä Sia on julkaissut joululevyn Everyday is Christmas, jossa kaikki kappaleet ovat uusia.  Spotifyssa kuunneltu jopa 4,5 miljoonaa kertaa, ja sesonki on vielä edessä.  Tuskin löytyy markettien hyllystä Suomessa.  Tuleeko hauskoja kysymyksiä Sian joululevystä? Englannissa Sia nousi heti listalle, sijalle 30.  

Suomessa Cheek saattaisi saada kaupaksi kokonaan uuden joululevytyksen, moni muu on yrittänyt mutta epäonnistunut.  Paras konsepti on sekoittaa vanhaa ja uutta.  Suvi Teräsniska on onnistunut ehkä parhaiten, Hei Mummo sävelmää on kuunneltu yli kaksi miljoonaa kertaa, Suvi on tehnyt jo kaksi joulualbumia. Kaupallisesti epäonnistuneita joululevyjä löytyy aika monelta tangokuninkaalliselta, nekin löytyvät soittolistalta. Jari Sillanpää on tässäkin genressä ihan omilla luvuillaan. Arja Korisevalla on kaksi ja puoli joululevyä, ainakin.  Jari Sillanpään levyä on myyty fyysisesti vähintään 150 000 kpl, sitä paremmin vain Vesa-Matti Loirin Sydämeeni Joulun teen, noin 180 000.  Siitä levystä hyllyissä näkyy uusi juhlaversio. Sydämeeni joulun teen kappaletta on kuunneltu Spotifyssa 1,5 miljoonaa kertaa.

Ulkomaisista levyistä kaikki tietävät Bing Crosbyn White Christmas sävelmän, sitä lienee myyty eniten yksittäisistä lauluista, kaikkialla, myös meillä. Kokonaisista joulualbumeista eniten myydyin on Elvis Presleyn joululevy, pelkästään Anttiloissa sitä myytiin vuosien varrella yli 100 000 kpl, sama levytys löytyy kaikilta halpamerkeiltä. Virallisesti sitä on myyty hieman yli 20 000 kpl.  Elvis saattaa olla tänä jouluna listaykkönen Englannissa, joululevyllä jossa taustalla soittaa Royal Philharmonic Orchestra. Elvis ei ole löytynyt uudestaan, vaan taustat on äänitetty vanhoihin lauluihin.  Löytyy Spotifysta mutta tuskin marketista.

Soittolistalta löytyy myös ehdottomasti kaikkien aikojen huonoin joululevy, se on julkaistu tänä vuonna, etsikää jos kiinnostaa.  Ei varmasti soi valtakunnallisilla radiokanavilla.  

Sattumalta käväisin kahdessa isossa marketissa tänään, uutta joulumusiikkia oli varsin vähän tarjolla, Citymarketissa noteerasin Leif Lindemanin levyn, Prismassa kovin juttu oli VL Median seitsemän levyn paketti hintaan 19,90 alkuperäisiä kotimaisia jouluklassikoita.

Martin kuvaa on käytetty ilman Martin lupaa.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Laulava Lihapulla






Suomen kaikkien aikojen paras iskelmälaulaja Olavi Virta joutui vuonna 1959 silloisen sosiaalisen median,  Ilta-Sanomat ja Viikkosanomat, hampaisiin.  Oli tapahtunut kauheita Ilomantsissa, väitettiin että Virta ja hänen orkesterinsa olisi esiintynyt humalassa!  Viikkosanomat oli keksinyt nimityksen
Laulava Lihapulla.  Väitettiin vielä että Virta olisi vienyt tanssipaikan kassan mennessään. Skandaali aloitti ajojahdin Virtaa kohtaan ja hänen liiketoimensa kärsivät, päätyen lopulta konkurssiin.  Jopa Yleisradio laittoi yhden levytyksen soittokieltoon.  Emäntä otti myös ja lähti lasten kanssa Ruotsiin.
Vuonna 1961 Virta jäi kiinni rattijuoppoudesta ja sai kahden kuukauden matkan Seutulaan tai mikä se laitos lienee ollutkin.   Loppujen lopuksi diabetes ja alkoholi tappoi miehen vuonna 1972 rutiköyhänä.

Tämmöistä ei enää onneksi tapahdu näinä päivinä.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Elvis elää Kerimäellä



Elvis Presley on tänään taas otsikoissa 40 vuotiskuolinpäivän vuoksi.  Media oli suorittanut itseruoskintaa Hesarissa, Elviksen kuolema oli varsin pieni uutinen 40 vuotta sitten.  Suomessa oli silloin kaiken kaikkiaan kaksi televisokanavaa 1 ja 2.  Siinä meillä mediaa.

Olin itse viikon lomalla Pieksämäellä Pyhityllä peräkamarissa kun kuulin uutisen radiosta.  Olin jo silloin Anttilan musiikkikaupassa mukana, vaikka suurimman osan levyistä toimitti Musiikki Fazerin omistama Levypiste.  Ennen lomaa olin tehnyt paperit ensimmäisestä Anttilan suoratuontilähetyksestä, jonka edeltäjäni ja Tajakan Repe olivat tehneet Pickwick-levy-yhtiölle Lontooseen.  Toimituksessa oli Elvis-kasetteja, elokuvamusiikkia, neljää erilaista, 200 kutakin.  Ihminen muistaa kummallisia asioita.  Kärvistelin kaksi päivää maalla kunnes soitin Repelle ja kysyin saanko tulla töihin.  Suurempi syy oli kyllä yksi Leena niminen böönä jonka olin tavannut aiemmin keväällä(sen muistopäivän  kyllä unohdin)  Repe oli tilannut jokaista kasettia lisää 2000 kpl.  Sen verran myöhästyimme startissa, että kasetit tulivat vasta marraskuussa, mutta ne vietiin käsistä.

Tästä viikosta alkoi Anttilan itsenäistyminen ja suoratuonti levykaupassa, emme myöskaan enää myöhästelleet, jos joku artisti heitti lusikan nurkkaan. Seuraava iso kaupallinen tapahtuma oli Tapio Rautavaaran menehtyminen vuonna 1979.  Sen osasi Musiikki Fazerkin hyödyntää.

Elviksen levyjä ei oltu koskaan myyty Suomessa mitään hurjia määriä ennen kuolemaa.  Vuonna 1977 nousi Elviksen tuorein albumi Moody Blue sijalle 14, sinkkulistalla Elviksen biiseja oli tasan nolla, ainoa merkintä on Danny Mirrorin jäljitelmä I remember Elvis Presley sijalla 41.  Lähde Timo Pennasen kirja Sisältää Hitin.

Kultalevyjä Elviksellä on Suomessa viisi, suurin menestys tuplakokoelma ykköshittejä, vuonna 2002, myyty yli 90 000 kpl.  Se oli CDn huippuaikaa, kaikki kävi kaupaksi.

Eniten kuitenkin määrällisesti on varmasti myyty Elviksen joululevyä, joka löytyy jokaiselta halpamerkiltä, pelkästään Anttilassa sitä myytiin eri versioina runsaasti yli 100 000 kpl.

Itse tutustuin Elvikseen ensimmäisenä vain valokuvissa, kylän ainoa media Savon Sanomien lisäksi oli Elokuva-Aitta jota naapurissa selattiin 60-luvun alussa. Elvis oli ennenkaikkea elokuvatähti maaseudulla.    Vuosia myöhemmin kun olin saanut ensimmäisen kelanauhurin ja kasettisoittimen, silloin soi Jailhouse Rock. Radion listaohjelmista kolahti eniten In the Ghetto.

Jossain vaiheessa minulla oli Spotifyssa soittolista, pelkästään Elviksen levyjä, se kesti melkein kolme päivää. Nykyisin kuuntelen eniten äänityksiä jotka ovat harjoituksia levytyksistä, niissä kuuluu ainutlaatuinen ääni ilman korjauksia, monesti vain pianon säestyksellä ja välillä lyödään homma läskiksi.

Elvis antoi muistutuksen pari viikkoa sitten, voitin Kerimäen golfkentällä järjestetyn Elvis-golfkilpailun.  Siitä muistona tuo kuvassa oleva viinipullo.  Se tintataan pois kun kylään saapuu sopiva Elvis-fani.  Kilpailun järjesti Punkaharjun K-marketin kauppias Marko Humia, joka oman toimen ohella on Suomen Elvis Fan Clubin puheenjohtaja.  Hän on vieraillut Memphisissä yli 20 kertaa ja lienee siellä nytkin.  Markon koti on kuin Elvis-museo, Itä-Savo lehden artikkelien mukaan

Savossa ei yleensä kutsuta ketään omalla nimellä, vaan jostain keksitään lempinimi. Luulen että olen Elvis Kerimäellä hautaan saakka.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017



Heräsin talviunesta ja ryhdyin kirjoittamaan blogia.  Ilmeisesti blogin kirjoitukseen tarvitaan pieni
vitutus, sen tarjosi tänään Kannelmäen Prisma.

Ostin paketin mansikoita, kääntelin ja vääntelin sitä, kokemuksesta paketeista on usein löytynyt vaikka mitä.  Kun avasin paketin kotona ja tein inventaarin, olin saanut 14 mansikkaa joista 5 oli pilalla.

Kenellekään tämä ei liene uutinen, mutta mikä antaa kaupalle luvan myydä tietoisesti pilaantunutta tavaraa?   Laitoin kysymyksen myös Hok-elantoon mutta eivät ole vielä keksineet hyvää selitystä.

Ensi kerran kun näette pitkän kassajonon Prismassa, se olen minä siellä kärjessä, ostan mansikkapaketin ja maksun jälkeen avaan sen, syön hyvät ja pyydän hyvitystä pilaantuneista.
Tuskin maltan odottaa syksyä ja herneiden ostoa, palautan kaikki herneet joissa on matoja.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Sairaskertomus ja kirjavinkkejä









Viime päivät ovat menneet kirjojen ja television parissa tiiviisti hyvistä golfilmoista huolimatta.  Sunnuntaina kävin ulkona kuvaamassa tyttären perheen puolesta myyntiin menevää lastenvaunua, joka lienee jonkinlainen lastenvaunujen Rolls Royce.  Sain kuvat otettua ja kannoin vaunua, yhdellä kädellä takaisin toiseen kerrokseen, kun rämähdin polvilleni kerrostasanteelle.  Ensimmäinen reaktio oli tietenkin että tähän päättyi lupaava urheilu-ura.  Sekä vaunut että isäntä saatiin sisälle.  Polvi äityi todella kipeäksi.  Sunnuntai-iltana sitä olisi ollut turha tarjota mihinkään kuvaukseen.  Tunnustelemalla toki sai selville että mitään ei ollut rikki, eikä levossa tuntunut kipua.  Vakuutusyhtiöön tein tapaturmailmoituksen sähköisesti. Maanantaiaamuna en olisi saanut housuja jalkaan, kengistä puhumattakaan, mutta polvi alkoi selvästi toimia, nyt ollaan jo keskiviikossa ja ensimmäinen kävelylenkki on tehty varovasti.  Terapiaa ja hoito-ohjeita olen saanut tohtoritason golfkaverilta.  Eiköhän tämä tästä vielä.

Ostakaa hienot lastenvaunut, niissä on kahva josta niitä voi kantaa.  Jostain palstalta ne löytyvät.
Hinta on ostajan ja myyjän välinen asia, mutta minulla on ollut nuoruudessa useita autoja jotka ovat halvempia kuin tuo vaunu uutena.

Vaikka huonepalvelu toimiikin aika heikosti, on tässä jotain positiivistakin.  Sorjosta tuli heti katsottua kolme osaa pötköön, hieman tulee mieleen hieno Silta-sarja, paljon on käytetty samoja kuvakulmia ja värejä.  Jääkiekkoa ja jalkapalloa on saanut katsoa rajattomasti. Netflixillä pyörii uusi sarja jossa Amerikan presidenttiä esittää Kiefer Sutherland, siis Jack Bauer.

Lukemista odotteli kaksi uutta kirjaa, Bruce Springsteenin Born To Run ja Topi Sorsakoskesta kertova teos Viimeiseen korttiin. Molemmat erittäin suositeltavia teoksia.

Springsteenin kirjasta selviää mm. miten hän tartutti isäänsä satiaiset.  On sekin tapa hoitaa isä-poika suhdetta.  Taas kerran kerrotaan, kuinka vaikea hyvänkin artistin on ollut päästä pinnalle ja sitten kun pääsee, joku kieroilija vie rahat.

Soittokunta Agents on ollut oma suosikkini jo Baddingin taustoilta, aivan tähän päivään saakka. Maailma on joskus pieni, kävelin Pulliaisen Esan ja hänen tyttärensä takana muutama ilta sitten iltalenkillä, he kinastelivat juuri siten kuin isä ja teini-ikäinen tytär kinastelee. Edellisen kerran törmäsimme Myyrmäen viinakaupassa, alan miehia kun olemme.

Ensimmäisen kerran näin Topin ja Agentsit EMI levy-yhtiön juhlissa, Poliisien majalla Lautta-
saaressa.  Näissä juhlissä rockpoliisit ja muut hienoperseet keskittyvät yleensä itseensä, mutta kun Topi aloitti laulaa, kaikki kynnelle kykenevät riensivät tanssimaan.  Hyvin outoa.  Sen tajusi kyllä heti, että tässä on jotain merkittävää syntymässä.

Seuraavalla kerralla olisi ollut mahdollisuus tavata, levyjä oli jo ostettu ja myyty kymmeniä tuhansia, levy-yhtiö järjesti alan miehille juotavaa Brankkarilla Albertinkadulla, vein Topille tuliaisiksi 60-luvun musiikkia CD-levyillä.  Raatikaisen Matti toimitti ne perille, mutta sanoi että taiteilija on nyt vähän huonolla tuulella, en mennyt peremmälle kabinettiin.

Topin ja Agentsien parhaita paloja löytyy runsaasti You Tubesta.  Kun kirjan on lukenut on pakko käydä läpi sekä levyt että videot, niiden synnystä ja alan ihmisistä on hyviä tarinoita kirjassa.

Suomessa tehdään paljon pienemmistäkin ihmisistä elokuvia, Topi kyllä ansaitsisi omansa.

Vaikka paljon muistankin asioita erilaisista levyistä, Topin yhteistyö Viikate-yhtyeen kanssa ei muistunut mieleen, sitä on ollut yhden singlelevyn verran-löytyy  https://youtu.be/DQNMjacgeu8


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Pieni lisäys TopTen historiikkiin


Kirjoitin Anttilan TopTenin historiikin kirjaan 12 Tuumaa, ostakaa se tai lainatkaa kirjastosta. Löysin käsikirjoituksen ja julkaisen ihan omalla luvalla pätkän jota kirjassa ei jostain syystä julkaistu. Tämä on kirjoitettu ennen kuin Kesko myi Anttilan saksalaisille. Kirjoituksessa on sen verran lukuvirhettä, että Kesko aiheutti organisaatiomuutoksella noin 200 miljoonan tappiot, joku puhuu summasta 1,2 miljardia, joka olisi koko Kesko-Tuko-Anttila seikkailun tappio. Se on pois kauppiaden osingoista ja mukana leivän hinnassa.

Kaikille eilen irtisanoitulle pahoittelut, te ja me teimme parhaamme, se ei riittänyt.

Titanic olisi vieläkin liikenteessä jos sitä olisi johdettu oikein, samoin Nokia, Anttila ja moni muu.

Jälkiviisaus on tietysti kauneinta viisautta.  Positiivista on ollut median kiinnostus Anttilan historiaan. Anttila on osa meidän perimää, ehkä siitä voisi jotain oppiakin.

Itsekin olen heittänyt satoja Anttilan kuvastoja roskiin, nyt niistä saisi divarissa 20 euroa kpl.  Kyllä köyhän pitäisi säästää kaikki! 






Vuonna 2013 alkoivat Anttilassa isot irtisanomiset, joille ei loppua näy, itse halusin lähteä heti kun oli mahdollista, eläkeputkeen, työt Anttilassa päättyivät toukokuussa 2013.  Jotain keskolaisesta johtamisesta kertoo sekin, että johtajat jotka tulivat Citymarketista ja tuhosivat Anttilan, jatkavat entiseen tapaan uudessa Citymarketin organisaatiossa, ”voittajien” joukossa, kuten he itse toteavat.   Harmittavasti työurani pituudeksi Anttilassa jäi vain 39 vuotta ja 8 kuukautta, neljästäkymmenestä vuodesta jäi puuttumaan  neljä kuukautta, olisin saanut taas uuden hienon rintamerkin ja viikon lomaa.   Sydän jäi kuitenkin Anttilaan,  harmittaa ja säälittää hyvien ihmisten kohtalo, yksi Suomen tunnetuimmista brändeistä tuhottiin muutamassa vuodessa, samalla tuhoutui oma elämäntyö.  Vuoden 2015 alussa Anttilan ja Citymarketin hankinnat eriytettiin, monet markkina-analyytikot arvelevat että Anttila tullaan ajamaan alas.

Miksi Anttilasta tuli Suomen johtava äänitekauppa ? Toki olen siihen  suurin syyllinen, mutta mukana on ollut monta huippuammattilaista; Jan Vuorinen,  Seppo Kaijansinkko, Markus Kovanen, Kristiina Karvinen, Mary Grön, Kimmo Hintikka, Elena Kataja muun muassa.  Kaikille yhteistä oli hurja yhteishenki, Anttilan henki, työpaikka oli sellainen ettei sieltä olisi millään malttanut lähteä kotiin.  Toinen oli organisaation keveys ja vapaus, minkä ostit sen myit, se oli jo Kalle Anttilan perintö, nopea päätöksenteko on aina valtti kilpailussa.  Kesko tuhosi tämän ja yrittämisen hengen kertaheitolla lopputuloksena kymmenien miljoonien tappiot ja satojen ihmisten irtisanomiset.