keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Tuli aamu ja 501. päivä


Sain kenkää Anttilasta toukokuussa 2013, tuotannollisista ja taloudellisista syistä.  Tänään kirjataan ylös 501 päivää yhteiskunnan elättinä, ansiosidonnaista on kertynyt niin monta arkipäivää.  Luku on itselle tärkeä, nyt voi saada todistuksen että on saanut yhden lisäpäivän ja sillä paperilla voi saada työeläkkeen, koska ikä riittää siihen, 62 ja risat.

Ansiosidonnainen päiväraha on käytännössä valtion ottamaa velkarahaa, vaikka sitä rahoitetaankin jäsenmaksuilla ja työttömyysvakuutuksella.  Se on hieno järjestelmä, kun sattui itselle, mutta yleisesti ottaen täysin järjetön.  Terveitä työkykyisiä ihmisiä pidetään kotona, osa ehkä on tyytyväisiä tilanteeseen, mutta suurin osa pitäisi laittaa johonkin järjelliseen työhön.  Itse olisin ollut vapaaehtoinen Vaahersalon kyläpoliisiksi, loppuisi se kaahaminen ja päissään ajelu.  Kolmenkymmenen vuoden aikana olen kerran nähnyt poliisit Vaahersalossa, ne tulivat kysymään tietä, olivat reppanat eksyneet.

Tietenkään tämä työttömyystyö ei saisi olla mitään, mikä olisi pois normaaleilta työmarkkinoilta.  Suomalaiset yrittäjät, vaikka ovatkin reilua ja yrittävää porukkaa, käyttävät heti kaikki porsaanreiät jos niitä on tarjolla, koska jos ei itse käytä, kilpailija käyttää kuitenkin.   Näin käy jos nuoria tai vanhoja suositaan tai tuetaan työllistettäessä väkisin. Jos jotain on pakko suosia, niin sitten nuoria, meidät vanhat pitäisi siirtää joustavasti sivuun, ei kertarytinällä vaan pikkuhiljaa, kokemusta hyödyntäen.

YT-neuvottelu on täyttä pelleilyä ja teatteria, olen itse ollut mukana pari kertaa neuvottelemassa ja viimeisen kerran sitten tiskin väärällä puolella.  On varmasti oikeitakin yt-neuvoitteluita, kun esimerkiksi tuotanto laskee ja asioita on järjestettävä.  Niissä tilanteissa joissa itse olin mukana, ei neuvoteltu mistään, päätökset oli jo tehty, neuvottelijat briifattu, irtisanottavat jo valittu ennen
neuvotteluja. Oli listoja eniten sairastavista, mietittiin hankalia tapauksia ja kostettiin vanhoja kaunoja.  Niistä keskusteluista ei tehty pöytäkirjoja, muuten prosessi kirjataan pilkulleen, jotta noudatettaisiin lakia, lopputulos on jo kirkkaammissa saleissa päätetty.  Yrityksen johdon pitäisi uskottavasti yrittää ensin yhteistyössä henkilöstön kanssa pelastaa laiva.  Yt-prosessi on johdon taholta pään pistämistä pensaaseen. Kumma kyllä, kaikille johtajille löytyi hommia, heitä ei tarvinnut erottaa.

Olen kertonut kaikille pyynnöstä tai pyytämättä, että mikä tahansa työ on parempi kuin joutenolo, jos siitä saa sen saman kuin ansiosidonnaisella.  Kyllä sillä rahalla pärjää, jos nuukasti elää, mutta elämästä häviää sosiaalinen puoli, joka syntyy työyhteisössä.  Voi tietysti mennä työttömien työpajaan tai kahvilaan, mutta se ei varmaan sovi kaikille. Käytännössä käteen jäävä palkka on noin puolet viimeisestä rahapalkasta.  Veroa peritään hillitön prosentti, toki työllistäähän se lainarahan pyörittely jotakin virastoissa. Meiltä työttömiltä puuttuu työmatkavähennykset, se on niin väärin.

Hyvin todennäköistä on että uusi hallitus yrittää lyhentää ja pienentää ansiosidonnaisen aikaa ja ns. putki saattaa vaikeutua, jos Suomen oma hallitus sitä ei tee, sen tekee sitten joku muu ja se tekee kipeää.  Olen hieman epäileväinen, kun asiaa viedään ammattiliittoihin, tämä on saavutettujen etujen maa.  Niinkuin Kreikkakin.

Yksi ajatus on että ansiosidonnaisen voisi nostaa osittain etukäteen jos aloittaa yrityksen, se voisi sopia joillekin, yritys kuitenkin tarvitsee tuotteen tai palvelun jolla on markkinoita, tyhjästä on paha nyhjäistä.  Jonkinlainen kevytyritysmuoto voisi myös olla kokeilemisen arvoinen, 4-5 henkilön
työllistäminen voisi toimia nykyistä vähemmällä byrokratialla.

Suomesta löytyisi todella hyvät reservit muutostyöhön, itse mukaan luettuna, kokeneita konkareita on kortistot täynnä.  Mutta siihen pitäisi ensin perustaa virasto valvomaan.

Olen käynyt kaksi kertaa Ely-keskuksessa, jota ennen sanottiin työkkäriksi.  Ensimmäinen kerta oli ilmoittautuminen ensimmäisenä työttömyyspäivänä.  Haastattelija oli oli erittäin mukava, maahanmuuttajataustainen.  Hän kysyi mitä osaan parhaiten, vastasin että ostan, myyn, vaihdan ja varastan.  Ahaa, sinäkin olet arabi, no, laitetaan että ostaa ja myy.  Erittäin asiallinen ja hyväntuulinen kohtelu, mutta myös aika realistinen arvio; kukaan ei tule tarjoamaan sinulle töitä.

Toinen kerta oli jo pelkkä muodollisuus, se piti käydä, jotta rahantulo jatkuisi, haastattelija sanoi ihan samaa, kuusikymppisille ei ole mitään töitä, erittäin vaikea on löytää mitään edes viisikymppisille.

Kolmas käynti luvattiin, mutta eipä ole tullut kutsua.  Ehkä järki on voittanut.  

Jos joku on lukenut näitä seikkailujani, tulee ilmi että olen saanut elää ja tehdä töitä todella mielenkiintoisessa ympäristössä ja erikoisten ihmisten kanssa.  Olen siitä kiitollinen, asiat voisivat olla paljon huonomminkin.   Kun ura katkeaa tai sen katkaisee ylimielinen kottarainen, jonka tunsin hyvin jo entuudesta, ilman mitään selityksiä, muuta kuin ettei sinua tarvita,  se jää kaivelemaan.

 Minulla oli suojatyöpaikka kahden viimeisen vuoden ajan, siitä ehkä lisää joskus myöhemmin, sellaista ei pitäisi tapahtua missään työympäristössä.  Sivukuluineen se maksoi Keskolle satoja tuhansia, ja paljon juotua kahvia.  Olisin voinut nostaa jopa syytteen työpaikkakiusaamisesta, mutta kyllä se raha rauhoitti, mutta olipa pitkiä päiviä ja viikkoja, kun työtehtäviä oli noin 15 minuuttia päivässä.   Siirsin valmiita tilastoja toiseen paikkaan, ja ilmoitin sitten sähköpostilla, että nyt on valmiit tilastot toisessa paikassa.

Nyt on sähköinen hakemus tehty.  Päivärahan hakeminen on tehty äärimmäisen helpoksi, avataan tietokone, laitetaan kerran kuussa rasti ruutuun kunnian ja omantunnon kautta ja painetaan enteriä, sitten muutama päivä ja raha kirstuun kilahtaa.  Sitten kun raha on kilahtanut, täytyy pyytää todistus että näin on käynyt.  Sillä todistuksella sitten vahvistetaan eläkehakemus.  Työeläkeyhtiössä on tiedot tuloista ja eläkkeistä sentilleen, sieltä voi jokainen tilata sähköisen otteen.  Silti kerrotaan että hakemuksen käsittely kestää keskimäärin kaksi kuukautta.  Raportoidaan siitä sitten erikseen.

Kaikille hyvää vappua, tasapuolisesti.


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Tulppaanimaassa

Hollanti oli aikanaan iso tekijä äänitekaupassa, täällä on aina osattu tehdä tukkukauppaa ja vetää välistä.  Hollannissa on ollut myös isoja levytehtaita, suuri tekijä oli Philips, joka kehitti c-kasetin  ja dvd-levyn.

Anttila aloitti kaupanteon tuomalla maahan jäljitelmäkasetteja, ne olivat todella suosittuja 70 luvulla, normaalihintainen kasetti maksoi 40-50 markkaa, jäljitelmän sai kympillä.  Kotimaassakin näitä tehtiin runsaasti, erityisesti Turun suunnalla.

Sitten Hollannista löytyi tukkureita jotka myivät amerikkalaisia cutoutlevyjä sekä isojen tavarataloketjujen palautuksia. Tietojen hallinta oli alkeellista, levyjä saattoi olla miljoonia ja hehtaarikaupalla, kukaan ei oikein tiennyt mitä oli missäkin.  Se oli vähän kuin karkkikaupassa käymistä, kun kiipeilin palettien ja lavojen seassa. Jossain ne miljoonat levyt luuravat pitkin Suomea.

Hollantilaiset tykkäävät touhuta suomalaisten kanssa, varsinkin vapaa-ajalla.  Kävin itse Hollannissa 2-3 kertaa vuodessa, meillä kävi vieraita lähes viikoittain.  Kun Jari Litmanen aloitti uransa Ajaxissa, sen jälkeen oltiin kuin samaa perhettä.  Olen tuonut monta Litmasen HJK ja Mypa paitaa tuliaisina Hollantiin.

Yksi iso hollantilainen kävi Anttilassa usein, hän tutustui myös Porin jazzeihin, firman juhliin, Turun saaristoon, Savonlinnan oopperajuhliin, golfturnauksiin,  ruotsinlaivoihin , Tallinnaan, Leville, jopa Lahteen. Aika paljon ehditty touhuta kolmessakymmenessä vuodessa.  Täällä kirjoittelen tekstiä Robin vintillä.  Molemmat ollaan nyt jo vapaaherroja, mutta yhteyttä on pidetty tiiviisti koko perheen kanssa. Robin poika on Hollannissa tunnettu dj Dekky, hän oli aikanaan Dj Lukan kanssa kiertueella Suomessakin, Luka on taas meidän perhettä.

Eilen oli Hollannissa Kuninkaan päivä, se on joka vuosi 27.4. Ihmiset juhlivat kadulla ja kaikki kadut ovat kirpputoreja ja kaljanmyyntipisteitä.  Kun kuningas oli vielä kruunuprinssi, hänellä oli lempinimi Prinssi Pils.  Amsterdamin kanaali oli täynnä veneitä, useimmissa veneissa oli oma Dj ja meteli oli sen mukaista.  Viranomaiset arvioivat että juhlijoita oli noin 700 000. Kuten Suomessakin, pissiminen kuuluu tähän kaljanjuontiin, täällä monet yksityiskodit olivat avanneet vessansa 1-2 euron maksua vastaan.  Milloinkahan Kaivopuistossa?








perjantai 17. huhtikuuta 2015

Minä, Ässä ja Umberto Marttisen baarissa



Tuli mieleen kun katselin David Hasselhoffin talkshowta että olemme kerran tavanneet.  Jospa jätetään muistelmat väliin ja siirrytään suoraan elokuvakäsikirjoitukseen; Vuosi oli 1987 tai 88, tammikuuta ja taas olimme Midem-messuilla.  Siihen aikaan jokaisen piti näyttäytyä hotelli Martinezin baarissa, suurinpiirtein samaan aikaan aamuyöstä.  Suomalaiset nimesivät paikan Marttisen baariksi, jonne he ryömivät Suomi-baarista.  Marttisen baarissa oli parhaimmillaan varmaan tuhansia ihmisiä, tuoleja siellä oli noin sadalle hengelle.  Olut oli noin 50 frangia sittemmin
45 euroa, pullo.  Saattaa olla että kuitti on hävinnyt, mutta kipeää se teki jos itse maksoi.

Yhtenä hetkenä huomasin olevani Marttisen vessan urinaalin äärellä, vasemmalla puolella lasketteli Ritari Ässä ja oikealla puolella kaiveli jotain poplarin kätköistä Umberto Marcato.  Mitään ei puhuttu, Ässa siinä vähän vihelteli.  Tämä voitaisiin lähteä kuvaamaan alkuperäiselle tapahtumapaikalle, ja pääosan esittäjät ovat vielä hyvissä voimissa. Toivottavasti tuo poplari on vielä tallessa.

Ässä oli markkinoimassa levyään jonka hän oli tehnyt K-Telille.   Hänen mukaansa sitä myytiin jenkeissä 7 kappaletta, sukulaisille.  Midemin jälkeen hänelle oli tullut ihailija Itävallasta kertomaan, että levy oli Itävallassa listaykkönen.  Kiireesti kartalta tarkastamaan missä oli Itävalta.  Myöhemmin hän oli iso rocktähti Itävallassa ja Saksassa.

Umberto Marcato tuli tunnetuksi Suomessa 1950-luvulla.  Nuoremmat sukupolvet eivät ehkä tiedä että Italiassa ei 50-luvulla ollut suutareita, kaikki olivat laulamassa tangoa Suomessa.  Yllä oleva levy on Pertti Ojalan kokoelmista Pieksämäeltä, kuva lienee otettu 50-luvulla mutta nimikirjoitus on tullut siihen tänä vuonna!  Umberto on syntynyt vuonna 1936 mutta keikkailee silloin tällöin Suomessa, nytkin on myynnissä liput Savoyhin marraskuussa.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kuka keksi Matti Nykäsen?


Vuosi oli varmaan 1992 kun Tuko-talon alakerrasta soitti vahtimestari, ja kertoi että täällä olisi herra, jolla on Matti Nykäsen koekasetti.   Se oli sen verran kiinnostava tieto, että pyysin astumaan peremmälle kerroksiin.

Herra tuli huoneeseen, Hännisen Rauno Jyväskylästä, en tuntenut häntä enkä taustojaan, mutta hän kertoi kumminkin että tälläinen koenauha on olemassa ja sitä sitten kuuntelemaan. Eihän tämä ollut varsinaista työtäni, muuta siitä sitten otsa rypyssä kuuntelemaan.  Harmittaa kun en ottanut kopiota kasetista, käytössäni oli tupladekki jolla olisi saanut näppärän kopion.

Aivan hirveältähän se kuullosti, vaikka sitä millä kriteerillä olisi arvioinut.

Äitini aina opetti, että variskin laulaa äänellään, ilmeisesti hän tarkoitti minun laulunumeroani koulussa. En lannistanut Raunoa vaan kerroin, että tämän oikea osoite on Audiovox, siellä tuotantopolitiikka on vapaamielisempi kuin suurissa yhtiöissa.  Loppu olikin sitten kevyen musiikin historiaa, Audiovox julkaisi LPn, jota lienee myyty silloisen kultalevyn verran eli yli 25 000 ja Matin ura jatkuu edelleen.

Eipä mennyt kuin muutama kuukausi, niin aulavahtimestari soitti ja kertoi että täällä olisi herra jolla olisi Pia Nykäsen koekasetti.  Pyysin vahtimestaria odottamaan sen verran, että ehdin takaovesta ulos. Mutta sieltä se Pia Nykäsen levykin "Pian" tuli ulos, Audiovoxilta, sen menestystä en muista mutta saattoi jäädä varsin pieneksi.

Kumpaakaan levyä en ole vielä kuunnellut, mutta ehkä vielä joskus. Matin laulua ja orkesteria kuuntelin muutama vuosi sitten omalta rannalta, Rantakatin lavalta ihan ilmaiseksi.

En se minä ollut joka Matin keksi, ehkä se paljastuu seuraavassa Matti-elokuvassa, joka pitäisi tehdä.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kuka hiton Hjallis ?



Laajoilla hankintamatkoillani ajauduin huhtikuussa 1995 Amsterdamiin.  Aivan sattumalta pääsin mukaan 19. huhtikuuta pelattuun Champions Liigan semifinaaliin Ajax-Bayern Munchen.  Peli pelattiin vanhalla olympiastadionilla, yleisöä oli täysi tupa, 42 000.

Otteluun piti mennä jo pari tuntia ennen sen alkua, jotta saisi jonkinlaisen istumapaikan.  Mitään mahdollisuutta ei ollut poistua kesken ottelun vaikkapa pissille, siitä seurasi jonkinlainen ennätyskupla, kun iltapäivä oli kumminkin hyvin latauduttu paikallisessa pubissa.

Ennen ottelua ja puoliajallakin yleisö esitti DJn säestämänä kappaleen Who the Fuck is Alice, kopio vanhasta Smokien hitistä.  Se oli aika hurjaa kun 42 000 ihmistä huutaa Who he Fuck is Alice.  Kauppamiehenä tietysti ajattelin että tästäpä täytyy ottaa selvää, seuraavan päivänä ostin kaupasta Gompien esittämän sinkun ja toin sen kotiin.  Ajatuksena oli että siitä voisi tehdä jonkinlaisen jääkiekkoversion.  Annoin sinkun Audiovoxille, Asko Järvelle joka kiikutti ,sen evästyksen kera Mika Sundqvistille.  Siitä sitten syntyi biisi Hjallis(Kuka hiton Hjallis?)

Itse olin toivonut hieman härskimpää tekstitystä, mutta ehkä se oli parempi näin, tuskin se vee olisi vielä siihen aikaan päässyt radiosoittoon, Uugea lukuunottamatta.

Hjallis pääsi sinkun ansiosta jopa televisioon, tuskin häneltä oli levytykseen mitään lupaa kysytty, mutta tärkeintä on näissä, että nimi on oikein.  Yllättävää kyllä, levyä ei ole hyödynnetty eduskuntavaaleissa. ainakaan vielä.  En muista myöskään, että se olisi noussut kovin korkealle listoille.

Ottelun toinen suuri hitti oli Andre Rieu, joka soitti wienervalsseja viululla, se oli myös hänen uransa kohokohta, siitä lähti ura lentoon ympäri maailmaa.

Ottelun maalit löytyvät helposti googlaamalla Ajax-Bayern Munchen 1995, maestro Litmanen teki kaksi maalia.  Peli päättyi 5-2 Ajaxille, ja myöhemmin Ajax vei koko Liigan.

Pakkohan voittoa oli lähdettävä juhlimaan, Ajaxin omaan pubiin tietenkin.  Siellä sain pitää oikein puheenkin yleisön pyynnöstä, suomeksi tietysti.  Baaritiskilla tapasin Hollannin silloisen supertähden, Rene Frogerin, siinä vaihdettiin kuulumiset ja käyntikortit, mutta eipä ole miestä näkynyt sen jälkeen, vaikka kutsuin hänet mökille saunomaan.

Joitakin vuosi myöhemmin kävin katsomassa ottelun Ajaxin uudella stadionilla, tunnelma ei ollut läheskään samanlainen ja joukkuekin oli jo lähtenyt alamäkeen.  Pissille pääsi helposti, tosin paikalliset ottivat puoliajalla tötteröt taskustaan ja alkoivat pössyttelelmään, maalaispoika haki purkillisen Heinäkenkää.

    

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Matkaraportti Lontoosta



Kävin laskemassa lapsenlapset Lontoossa pääsiäisenä. Pääsiäinen on isolla kirkolla yhtä vilkas kuin juhannus Helsingissä, mukavan rauhallista.  Ensimmäisenä silmään sattui citypyörät, ympäri kaupunkia on polkupyöriä, joita voi vuokrata ja palauttaa samanlaisiin telineisiin.  Helsingissä vastaavat pyörät voi onkia kolera-altaasta, uudet lienee harkinnassa.  Pyörän voi vuokrata pankki- tai luottokortilla, maksulaitteesta saa koodin jolla pyörä irtoaa lukitusta telineestä, Hinta oli 2 puntaa päivä, jos pyörän palauttaa telineeseen, seuraava täytyy maksaa uudestaan.  Jos ei palauta, lasku raksuttaa maailman tappiin saakka.  Paikalliset voivat ostaa vuosiavaimen, jolla pyörän saa irti milloin vaan.   Pyöräteitä ei ole juuri ollenkaan, siinä vain bussikaistalla huristellaan.  Lontoossa on kuollut tänä vuonna kaksi pyöräilijää.  Jonkun kumman mutkan kautta sain kutsun toisen muistokonserttiin, hän oli kreikkalainen musiikkituottaja, harmi kun ei joka paikkaan ehdi.

Ensimmäinen kauppa johon tungettiin oli tietysti levykauppa, HMV sattui olemaan naapurustossa, pieni valikoima musiikkia, suurin osa myytävästä tavarasta oli DVD-elokuvia.  Siisti konsepti.
Brick Lanen kirppiskadulla oli runsas tarjonta LP-levyjä, uusia ja käytettyja.  Pop-up levykauppa varmaan yleistyy meilläkin.

Katuruoka oli hyvää ja monipuolista, lounasaikaan ja viikonloppuisin on isoja alueita josta voi ostaa mitä tahansa maailmanruokaa, puoleen hintaan ravintolahinnoista, 3-4 punnalla.

Lapsenlapsilla on mamuisät, ei ne tiedä suomalaisesta perinteestä mitään,  Minun vastuullani onkin kulttuurivienti, tällä kertaa keskityimme Titi-nallevideoihin ja Rölli-lauluihin, kesällä ohjelmaan tulee Pulttibois, James Potkukelkka, Kummelit, Aki ja Turo.  Maanpuolustukseen tutustumme Uuno armeijassa elokuvan avulla.  Kova on urakka edessä.