tiistai 8. joulukuuta 2015

Pieni palaa historiaa 35 vuoden takaa



Olin tuotepäällikkönä Anttilan konttorilla Kalevankadulla, aamulla 9.12.1980. Ensimmäinen tapaaminen oli jo  paljon ennen kahdeksaa, Musiikki-Fazerin myyntipäällikön, Timo Jokelan kanssa.

Timppa totesi heti avauksena, vittu, nyt ne ampu sen!  Minä ihan H Moilasena, että kenet. No, Lennonin.  Olimme molemmat juuri näin monisanaisia.  En ollut kuullut tai nähnyt uutisia aamulla, eikä konttorilla ollut siihen aikaan ketään muuta, mikä oli tavallista.    Olin hetken aikaa hiljaa ja totesin, että vittu, ostan sen kaikki levyt sulta.   Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisihan tilanteessa voinut osoittaa ehkä jonkinlaista sivistynyttäkin käytöstä.  Myöhemmin päivän aikana sitten alkoi tajuta koko tapahtuman traagisuuden ja sen ettei maailma enää koskaan ole entisensä.

Muutamaa viikkoa aikaisemmin Lennonilta oli ilmestynyt LP Double Fantasy, joka ei ollut kovin suuri menestys.  Fazerin varastokin oli alle tuhat, siitäkin ilmeisesti Levypiste vei jonkin verran myöhemmin päältä.  Double Fantasysta voi olla montakin mieltä, varsinkin Yoko Onon osuuksista, mutta olihan siinä hieno hitti Starting Over ja Woman muun muassa.

Saman päivän iltana olimme saunomassa Hotelli Presidentissä, Tajakan Reijon kanssa ja maksajina  mukana Matti ja Teppo.  Tapahtuma oli tietysti koko illan puheenaihe, heitä se oli koskettanut todella raskaasti.

Huvittava muisto vielä illasta, saunomisen jälkeen pyrimme syömään hotelli Presidentin ravintolaan, siis sisäkautta.  Minä en ollut tarpeeksi hienosti pukeutunut hotellin tasoon nähden.  Ei muuta kuin takaisin saunakamariin ja sinne tilattiin sitten menuu.  Kun Matista ja Teposta tehdään joskus elokuva, tästä pitää tehdä draamaa.


Herra 63 kommentoi



Kuljemme Minnien kanssa joka aamu pisuteeraamassa lähistöllä pyörätietä pitkin, pyörätie johtaa Kaivokselan koululle.  Vastaan tulee kymmeniä noin metrin mittaisia ihmisiä, jotka laahustavat kouluun.  Kantaväestö on siinä enemmistönä, mutta aika monta maahanmuuttajasukupolvien edustaajakin on mukana.  Kaikilla kumminkin yksi yhteinen piirre, ne tuijottaa kännykän ruutua kävellessään, kuin zombiet.  Mitähän näistäkin vielä tulee.  15-20 vuoden päästä pitäisi mennä näiden hoitoon terveyskeskukseen.   Ne varmaan pyytää laittamaan 3D videon peräpukamista etukäteen.

Ennen kyllä koulumatkoilla oli paljon enemmän virikkeitä, kivitettiin katulamppuja, tehtiin ojia, ryömittiin tierumpuihin ja huudeltiin sieltä hävittömiä mummuille.  Ei nämä nuoret, muuta kuin tuijottaa pientä ruutua.

Vaikka olen 63, minullakin on tämä Periscope!  Sen on varmaan ykkösjuttu kouluissakin, opettajien kiusaaminen on viety uudelle tasolle.  Periscopessa on mahdollista kenen tahansa lähettää suoraa videokuvaa mihin tahansa maailmassa.  Jos seuraat ihmisiä Twitterissä, heidän videonsa tulee automaattisesti näkyviin.  Voit hakea kartasta kuumia pisteitä eli livelähetyksiä tai tallentuneita lähetyksiä.  Pienellä otoksella yleisin videon aihe on kun joku teinityttö höpisee omituisia ja noin 200 jannua anelee että näytä tissit.

Periscopessa olen jo nähnyt livenä kuinka Mikael Junger jämähti Pietarin satamaan.  Eilen se sitten tapahtui, ensimmäinen livelähetys Alexander Stubbilta.  Tästä alkaa uusi painajainen, näemme tilastoja suorana lähetyksenä.  Uskokaa jos uskallatte.  Mitähän muuten maksaa pietarilaisen operaattorin kautta livevideokuvaaminen kännykällä, no varmaan se menee firman piikkiin Mikaelilla.

Periscopessa voi olla mielenkiintoisiakin puolia, pääsemme näkemään seuraavat kapinat ja sodat suorana lähetyksenä.  Tuskin maltan odottaa erilaisia ruokaohjelmia.  Ensi kesänä varmasti tullaan näkemään joka ikinen festari ja konsertti suorana, eri kännyköistä.   Mikä lienee enää käytäntö  konserteissa, joissakinhan oikein pyydetään ruutuja päälle.

Minulla on tietenkin Tweetdeck, josta voi seurata useita hastagejä kerrallaan.  Sunnuntaina oli tietenkin merkki #linnanjuhlat päällä.  Sen voi tsekata vaikka jälkeenkinpäin, kuinka typerää porukkaa siellä roikkuu, ihan omalla nimelläkin.  Hirveä paine olla fiksu ja hauska, tiivistää se sitten 140 merkkiin.  Tweetdeck on kätevä silloin kun jotain tapahtuu, esim Ukrainasta tulee tulee koko ajan tavallisten ihmisten kommenteja plus hirvittävä määrä propagandaa.

Linnanjuhlista twiittejä tuli suht vähän, Iltalehti ja Seiska päivystivät ovella, Antti Kaikkonenkn lopetti eteiseen.  Yhtään Periscope-lähetystä en huomannut, mutta vuoden päästä varmaan on satamäärin vonkaajia jotka pyytää Jenniä näyttämään tissit.  Kehitys kehittyy.

Rouva on Lontoossa hoitamassa poikasia, sain kerrankin katsoa rauhassa linnanjuhlia, kuten puolet suomalaisista. Jälkikäteen, kun katsoo iltapäivälehtien lööppejä, niin miettii kuinka tyhmiä me oikeastaan olemme, vai haluammeko me aina vaan nähdä Matti Nykästä ja viidettä vaimoa.  Oli kuitenkin pakko ostaa yksi lehti arkistokappaleeksi, kunhan rouva palautuu, se kysyy sitä ennenkuin laittaa laukkunsa maahan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Postia tuli




Tänään kolahti taas postiluukku, oikealla kuvassa alkuviikon saalis.  Ilmankin olisi tullut toimeen.  Hesari ilmeisesti tulee taas huomenna.  Toisessa kuvassa on ensimmäinen oikea työpaikkani, Helsinki 10 se oli silloin, pääposti, käytiin kaverin kanssa eilen ostamassa salamalaite Foto-Rajalalta, joka toimii entisen pääpostin aulassa.

Postilla on ollut sympatiani juuri tuon ensimmäisen kesätyöni takia.  Siskoni oli ollut jo pitkään postin palveluksessa Helsingissä ja kertoi milloin oli tulossa kesätyöpaikat hakuun.  Kävin keväällä haastattelussa ja hyväksyntä tuli myöhemmin, sain siskon luota alivuokralaisasunnonkin.

Kesä oli 1969.   Olihan se aikamoinen kulttuurishokki, kun peräkammarin poika lähti yksin Helsinkiin töihin.  Työ oli pääasiassa kirjeiden lajittelua ja kärräämistä osastolta toiselle.  Kesäapulaisia rakennuksessa oli kaikenkaikkiaan satoja.  Vakinaiset heitä kouluttivat ja kiusasivat minkä ehtivät.

Postinjakajat olivat selvästi aatelia, eivät juuri seurustelleet lajittelijoiden kanssa, eikä varsinkaan kesäapulaisten.

Nyt ollaan keskellä kummallista työtaistelua jonka lopputulos on selvä lose-lose.  Työntekijät häviää mutta yhteiskunta on myös joutumassa anarkistiseen tilanteeseen.  Suosikkiväkeni Helsinki-Vantaan laukunsärkijät tästä vielä puuttuu, muuten uhitellaan kaikenlaisilla muilla voimakeinoilla.  Joulumarkkinat pitäisi käynnistyä tällä viikolla täydellä teholla, ensi viikolla tulee veronpalautukset, aika monessa yrityksessä eletään varmaan pelonsekaisia aikoja.

Eilen luin artikkelin jossa Postin johtaja sanoi että jakaja voi päästä jopa 5200 euron tuloihin erilaisilla vaihtoehtoisilla tehtävillä.  Olisi mielenkiintoista nähdä se palkkakuitti.

Postin johtajien palkat olivat joku aika sitten julkisuudessa, aika muhkeat tilit olivat, kun ajattelee miten vaativaa työtä tuo postin logistiikka on ja valtionyhtiö vielä.

Muutama vuosi sitten olin vielä projektipäällikkö ja neuvottelin silloisen Itellan kanssa ison elektroniikan ja kodinkoneiden kotiinkuljetussopimuksista, ne ihmiset olivat huippuammattilaisia, oman firman päätöksenkykytaito oli silloin paljon heikompi.  Kiitollisena otin myös kutsut Itellan golfkilpailuihin, ne olivat parasta firmagolfia järjestelyiltään.

Postin tehtävä lienee lakisääteinen, eli tuntien suomalaisen poliittisen päätöksenteon nopeuden, meillä on vielä 10 000 postilaista, vaikkei olisi yhtään kirjettä jaettavaksi.  Toki on aika helppoa ennustaa, että tulossa on mittavat irtisanomiset lähivuosina, postilaiset ovat ehkä tämä digitaalisen talouden suurin uhri.

Meillä on paljon ihmisiä, etupäässä vanhoja joilla ei ole sähköpostia, nettia, ei kännykkää ja vaikka olisikin, ei ole kykyä niitä käyttää.  Tässä voisi olla yksi lisäpalvelu jota Posti voisi tarjota.  Jakaja voisi soittaa ovikelloa ja kysyä, voinko palvella?

Aikanaan 50 luvun lopulla ja vielä 60 luvun alussakin, posti tuli autolla tai junalla meidän kylälle yhteen taloon, jossa se lajiteltiin ja sieltä se käytiin hakemassa.  Se oli päivän kohokohta, varsinkin sellaisena päivänä kun tiesi että Aku Ankka ilmestyy.  Aikuisemmat ihmiset kutsuivat taloa myös tietotoimistoksi, sitähän se oli tietysti.   Nyt meidän posti on paikallisella Shell-huoltoasemalla.  Siinä on matkalla vaaran paikkoja kuten Kebab-kioski ja McDonalds.  Miksei se posti voisi olla jossakin paikallisessa kuppilassa, josta se aamulla haettaisiin, siinä voisi tulla paljon muutakin oheistoimintaa.
Shellillä on tosin mukavat tytöt ja pitkät aukioloajat.

Yksi ihminen jäi mieleen tuolta kesältä 1969, hän oli Osmo Soininvaara joka oli myös rahoittamassa opintojaan postin lajittelijana, pienissä kirjeissä. Siellä oli jonkinlainen porukka joka puhui politiikkaa tauoilla, silloin ei ollut vielä vihreitä, ehkä he olivat ituja.

torstai 19. marraskuuta 2015

Anttilan avajaisissa



Vierailin heti aamusta Anttilan uuden tai uusitun tavaratalon avajaisissa Espoon Sellossa.

Miksei muuten Kehä Ykkösen opasteissa lue Sello, vaan Vermo ja Etelä Leppävaara, kun ihmiset kumminkin menevät Sellon? Löisin vetoa että joku virkamies sen estää, niinhän homma toimi Jumbossakin kun se avattiin, siellä luki Vantaanportti, kun kauppakeskus avattiin.

Uusi tavaratalo on varsin pirteän näköinen, toivotaan onnea ja menestystä, työpaikkoja tarvitaan ja alvia kanssa.  Itse en ole koskaan ymmärtänyt tavatalokaupasta mitään, mutta päällisin puolin näytti että Koti oli kehittynyt eniten menneistä ajoista.  Oma entinen työmaa oli tuotu alakertaan ihan kompaktissa koossa.

Topten logo on laitettu uusiksi, perheessäni on ammattimainen logojen suunnittelija, ehkä joskus kuulen hänen kommenttinsa.  Entinen Topparin logo täytti lokakuussa 25 vuotta, sitä painettiin ja jaettiin aika monta kymmentä miljonaa. Ensimmäiset TopTen kassit olisivat kuumaa tavaraa vielä tänäkin päivänä, ne olivat ensimmäiset Anttilan muovikassit joiden kanssa kehtasi mennä minne vaan. Ennenhän hienompi väki tunki Anttilan ostokset Stockan muovikassiin.

Oli hienoa tavata monta entistä työkaveria avajaisissa, juttu jatkui siitä mihin se oli joskus vuosia sitten jäänyt.  Eniten on ikävä sitä työyhteisöä, jossa ei juuri normaalijärkistä ihmistä ollut, jotenkin olimme ajautuneet alalle, kuka mistäkin.

Olen ollut ainakin noin 50 kertaa  Anttilan avajaisissa, nyt ensi kertaa asiakkaana.  Löysin harvinaisen Beatles kirjan ja jonotin rauhallisesti kassalle, joka ei tietenkään toiminut.  Totesin takana seisoneen herrasmiehelle, että olen ollut noin 40 vuotta näissä avajaisissa, eikä koskaan järjestelmä toimineet.  Hän sanoi suunnitelleensa 40 vuotta järjestelmiä ja sanoi että hän uskoo kyllä.  Lähtihän ne sitten toimimaan. Mirka oli cool kuten aina.

Asiakkaiden ja myyjien seassa seikkaili pukuherroja Saksasta, olivat täydessä työn touhussa, sitä eivät entiset Anttilan herrat osanneet.

Olen joskus maininnutkin että ennen oli kaikki paremmin. Tavaratalojakin lähdettiin avaamaan maakuntaan tosimielessä, töitä paiskittin kunnes homma oli valmis, yleensä kun kutsuvieraat tulivat sisään ovesta, viimeisiä hyllyjä vielä kasattiin takanurkassa.  Työpäivät olivat 12-14 tuntisia ja sen päälle vielä paikalliseen soittoruokalaan.    Ehkä hurjimmat avajaiset olivat eräässä kaupungissa, olkoon vaikka Oulu(nimi muutettu)  Talkooporukka meni ennen avauspäivää vielä paikalliseen tissi- ja karaokebaariin jatkoille, sieltä tultiin ulos aamulla puoli viideltä ulos, oli kesäkuu ja aurinko paistoi jo korkealla.   Kaikilla kauhea paniikki päälle, luultiin että on missattu jotakin.  Ainoa oikea paniikin aihe oli että kone Helsinkiin lähti jo klo 7.00.  Harvoin on soitto haissut aamukoneessa niin paljon.  Kiitos Soili(nimi muutettu) kun ilmoittauduit kentällä kuskiksi.

Pyysin Sellosta poislähtiessä luontevasti vielä myynnit aamuksi sähköpostiin, ei taida tulla.



tiistai 17. marraskuuta 2015

Pieniä tarinoita ajan kuluksi

Blogin kirjoittamiseen on tullut pitkä tauko, onko tarinat loppu vai mikä miestä vaivaa. Jossain vaiheessa huomasin, että pääsin entisestä eroon, en käy enää Anttilassa töissä öisin.  Kun asioita muistelee ja laittaa järjestykseen, huomaa lopulta että mik on mänt se on mänt, ei niitä kannata märehtiä.  Edellisen blogin sankari Sarasvuo sanoi sen, että keskity niihin asioihin joihin voit vaikuttaa.  Olen utelias ihminen, kuuntelin Ylen Areenalta yhden Sarasvuon radiosaarnan tai blogin, mutta en tullut kyllä vieläkään uskoon.  Outo heppu. Kuunnelkaa itse.

Kävin Minnien kanssa lyhyellä vierailulla mökillä. Tultiin sunnuntaina häntä koipien välissä kotiin, ei sitä pimeyttä kestä kukaan.  Päivät kuluu kyllä kaikenlaisissa korjauspuuhissa, mutta iltaneljästä eteenpäin ympärillä ei ole muuta kuin pimeyttä.

Samalla reissulla kävin pokkaamassa palkinnot viime kesän kahdesta golfmestaruudesta Savonlinnan Casinolla.  Golfseura piti syyskokousta ja nautti pienen pikkujouluillallisen.  En ollut käynyt moneen vuoteen suomalaisessa hotelli-ravintolassa.  Siellä ei ollut edes portsaria, itse piti ripustaa takki roikkumaan narikkaan.  Toivottavasti kaikki saivat illan päätteeksi omansa.  Siinäkin olisi ollut yksi työpaikka, asiakaspalvelijana.  Ehkä siinä  satanen olisi tullut illan aikana taskun pohjalle, mutta varmasti erilaisen byrokratian ja pakollisten maksujen jälkeen homma olisi näyttänyt miinusta.  Ei kannata yrittää.

Jouluillallinen oli hintaan 32 euroa aika vaatimaton, siitä puuttui kaikki jouluiset ruuat.  Ehkä se on pienellä paikkakunnalla liian aikaista paistaa kinkkua marraskuun alussa. Outoa porukkaa nämä golfarit, ei mitään juopottelun yritystäkään, useimmat ottivat lasillisen viinia, jos sitäkään.  Itsekin oli autolla liikkeellä.

Punkaharjusta on tullut toinen koti, kahtena viime vuotena olen yöpynyt siellä useammin kuin Vantaalla.  Punkaharju kuuluu nykyisin Savonlinnan kaupunkiin, kuten myös Kerimäki.  Savonlinnassa on 16,1 asukasta neliökilometriä kohti.  Siitä voi kuvitella mitä maksaisi palvelut, jos ne haluttaisiin pitää yllä kaikille 34 000 asukkaalle. Sivukirjastot taitavat olla seuraavana säästölistalla, Punkaharjullakin on aivan loistava kirjasto.  Synnytykset hoidetaan tarvittaessa ABCn parkkipaikalla, jos potilas ei malta Mikkeliin asti.

Punkaharju elää yhden kuukauden vuodessa.  Viimeksi sen totesi Valtionhotellia pyörittänyt yrittäjä, joka luovutti kuuden vuoden tappioiden jälkeen.  Suurin romahdus tapahtui, kun Retretti lopetti toimintansa, se vei kymmeniä tuhansia, ehkä jopa parhaimmillaan parisataa tuhatta matkailijaa pois seudulta.   Valtionhotelli on vuokrattavana tai jopa myytävänä, toki se on suojeltu kohde, joka rajoittaa käyttötarkoituksia.

Retretti oli bisneksenä huono, vain sponsorien avulla mahdollinen, eikä sillä ole paluuta entiseen. Alueella on innokkaita matkailuyrittäjiä, mutta myös keskinäistä riitaa, Retretin rakennukset ja luolasto on annettu mädäntyä.  Moni odottaa yhden rikkaan miehen kuolemaa.

Venäjän talousromahdus ja boikottitilanne on vaikuttanut tietenkin paljon alueella, tosin pitkälaattaisia autoja näkyy vieläkin paljon, hyvinä aikona on hankittu kesämökkejä jossa käydään viikonloppuisin, ja jos ei käydä niin ovathan ne varmaan turvallinen talletus.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Minä ja Sarasvuo

Pakko myöntää, otsikko ei ole kovin omaperäinen.  Kävin aamukahvilla Mikes Dinerissa Myyrmäessä ja sillä tekosyyllä luin tämän päivän Iltalehden ja Iltasanomat.  Oli muuten hyvää kahvia.

Olen ennenkin todennut, että mitä järkeä on ostaa kirjoja, varsinkaan tälläisia juorukirjoja, kun parhaat palat voi lukea heti julkaisun jälkeen iltapäivälehdistä.

Olen ollut kahdessa Sarasvuon firman järjestämässä tilaisuudessa, muutama vuosi sitten Anttila koulutti koko henkilökunnan Trainers Housen opeilla.  Olin silloin markkinointipäällikkönä ja meidät velvoitettiin osallistumaan johonkin tavaratalotilaisuuteen joita pidettiin ympäri maata, tilaisuudet olivat viikonloppuna jotta mahdollisimman moni pääsi mukaan.  Vähemmän kustannustehokkaasti osallistuin Jyväskylässä pidettyyn tilaisuuteen. Porukkaa rahdattiin bussikaupalla Pohjois ja Itä-Suomesta.

Minusta on ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata näitä kaikkia guruja, aikanaan Keswellin johtaja Matti Laamanen kuljetti näitä konttorin tilaisuuksissa.  Oli Tom Pöysti, Mato Valtonen, Juhani Tamminen ja monta muuta aikansa gurua.  Kun on itse esiintyjänä huonompi kuin tönkkösuolattu muikku, ei voi kuin ihailla näitä mestareita, kun he saavat yleisön haltuunsa.  Erityisesti kadehdin vielä kun kaikki naiset heitä ihailee ja äijät tekee vielä rutosti rahaa höpinöillään.  Erityisesti Sarasvuo on tehnyt huikeat määrät liikevaihtoa puheella ja kirjoittamalla.

Käteen ei ole vielä sattunut yhtään kirjaa jossa yritysjohtaja kertoo kuinka firma kääntyi huikeaan nousuun, kun porukka sai herätyksen joltakin näistä.  Ehkä Sarasvuon kirjan liitteissä on ansioluettelo, en tiedä.

Tavaratalokoulutuksesta minulle jäi positiivinen mielikuva, luotiin yhtenäistä toimintatapaa ja imagoa.  Kyse oli myös leivästä ja samalla sirkushuvista, sekin on tarpeellista, on varmasti hieno todeta naapurille että kävinpä juuri Sarasvuon koulutuksessa.

Trainers House järjesti myös hankinnalle kahden päivän seminaarin Hauholla, siellä oli kouluttajana Marc Moberg.  Oli lämmin syyskeli, koulutuksesta ei ole jäänyt mitään mieleen, mutta porukka oli illalla kyllä aika tillintallin.  Varmasti sen paikan valkkariennätys tuli rikottua.  Jos joku muistaa jotain, niin kertokoon palautteessa, siis itse asiasta.

Minulla on hämärä mielikuva, että myöhempinä aikoina Anttilan toimitusjohtaja melkeinpä kantoi Sarasvuon ulos Valimotien konttorista, saattaa olla urbaani legenda. Mutta yhteistyö taisi loppua.  Tulos tai ulos, niinkai se on.

Samanlaisen koulutuksen olisi saanut aikaan omillakin voimilla ja pienillä kuluilla, yhtiön johdon ja varsinkin toimitusjohtajan ,luottamus meidän osaamiseemme oli vähättelevää.  Tuloksia tuosta kalliista koulutuskiertueesta voi päätellä Anttilan myöhemmästä historiasta.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kaupankäynnin ihmeitä ja muuta valitusta sohvalta


Näin Cmore elokuvakanavalta ruotsalaisen komedian 100 vuotias, joka karkasi ikkunasta.  Tykkäsin kuin hullu piirakasta, ja aloin etsia sitä DVD muodossa jotta voisin siirtää tämän hengentuotteen tyttärilleni.  Ensin netAnttilaan josta olisi saanut alennusta, ei saldoa, ei myöskään Kodin1stä, sieltä löytyi kuitenkin kuva, Citymarketista saisin myös alennusta, kävin Myyrmannissa, epätoivoisen näköinen osasto, tuolta ei löydä kukaan mitään.  Huutonetissä oli yksi, huutoaikaa vielä pari viikkoa.

Koska kohderyhmä asuu Lontoossa, kokeilin Amazonia UKssa, johan löytyi, olisivat voineet toimittaa samana päivänä, otin normaalitoimituksen, tulee keskiviikkona, hinta kotiinkannettuna 9 euroa.  Täällä Suomessa löytyy muutamasta nettikaupasta 10 eurolla plus toimitus joka yleensä on 2,90. Ruotsalaisesta CDon.comista ei löytynyt tuotetta nimihaulla.

Suomessa on ilmestynyt kirja Fruugosta, nimeltä Kukaan ei puhu Fruugosta, ostaisin senkin mutta on sikakallis, odotellaan kirjastosta.  Luulin että Fruugo on kuollut ja kuopattu, mutta nimi ja firma löytyy, se lienee englantilaisessa omistuksessa.  Tilasin kolme golfpalloa USAsta, hinta kotiinkannettuna 10 euroa. Mielenkiinnolla jään odottamaan toimitusta.  Normaali hyvä golfpallo maksaa noin 18 euroa kolmen paketissa, 49-59 euroa 12 kpl laatikossa.  Nämä ovat erikoispalloja yhdelle yksivuotiaalle joka on hulluna erilaisiin palloihin.  Tontut ovat jo liikkeellä.

Suomalainen Fruugo oli täkäläisten optiomiljonäärien yritys lyödä ulkomaiset nettikaupat kuten Amazon, suomalaisethan ovat kaikkien alojen asiantuntijoita, kuten minäkin.   Kirjaa lukematta en tiedä mikä oli kokonaispanostus, mutta ei maailmaa valloiteta Nokian johtamisopeilla ja muutamalla miljoonalla.  Fruugo on alusta jossa on erilaisia itsenäisiä kauppoja, vain rahaliikenne kulkee Fruugon kautta ja tavarat tulevat mikä mistäkin.  Kuulostaa lähes ikiliikkujan veroiselta rahakoneelta. Ajatuksena, ei käytännössä.  Joskus tulee mieleen ihan oikeasti, että ollaankohan me suomalaiset oikeasti vähän tyhmiä.  Tai melko paljonkin.  Jos itse olisin valitsemassa nettikaupalle nimeä, Fruugo ei ehkä tulisi ensimmäisenä valituksi.

Ostakaa tai katsokaa se 100 vuotias, hieno elokuva. Muistuttaa hieman Forrest Gumpia.

Jos vaikka vahingossa soitan DNAlle, ne myy minulle muutaman maksukanavan lisää,luulen että minulta puuttuu enää Al Jazeera ja Moskovan Tiltu.  Ostos jota eniten kadun on ruutu.fi josta tulee SM-liigaa, tänäänkin neljä ottelua.  Näitä bisneksia rahoittaakseni olen pelannut pientä pitkävetoa,olenhan jääkiekon ehdoton ja puolueeton asiantuntija.  Nyt kahtena viime päivänä on tämä Oulun Tärpät vai mikä lie, näyttänyt todella miten ammattilaiset pelaa jääkiekkoa.  Eihän ne osu edes ladon seinään jos ne yleensä saavat kiekon pysymään lavassa. Samanlaista tunarointia on yleensä HIFKn puolustuksessa, vastustajalle annetaan pari eteen ja sitten aloitetaan pelaamaan.  Lähintä oppia voisi ottaa vaikka Jokereista, jotka osaavat ja haluavat pelata koko 60 minuuttia.  Sm-liigan taso on aivan surkea tällä hetkellä, toki parhaat pelaajat on viety muualle, mutta ei ihme jos katsojaluvut putoavat, tuote ei ole kunnossa, pelejä on liikaa ja suoritukset ailahtelevat.  Kun pleijarit alkaa, tuntuu kuin olisi kyseessä eri laji.   Jonkun diilin kautta minulla näkyy NHLstä vaikka kuinka monta ottelua suorana, viime talven jaksoin katsoa yhden ottelun, sen viimeisen finaalin kokonaan. Sitten on Ruotsin liiga ja KHL.  Tänään muuten ostin yhden kanavan lisää, HBO josta tulee kaksi ehdotonta suosikkiani TheAffair 2. kausi ja Fargo 2.kausi.  Se on reilu kauppa, suhteen voi purkaa milloin vain. Ja kun ei käy kovin usein, ensimmäinen kuukausi on ilmainen.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Välitilinpäätös

Tämä bloginpito alkoi samana päiväna kun päätin lopettaa Helsingin Sanomien tilauksen, heillä oli ylivoimaisia vaikeuksia hyvittää pikkusumma.  Äänestin lompakolla.  Nyt tänä aamuna pinna petti toiseen suuntaan, Hesari kopsahtaa huomisaamuna taas luukusta ja Minnie saa hepulin.  Pakko tunnustaa, että otin jo kuukausi sitten käyttöön Hesarin nettiversion, se on kuitenkin aika hankala lukea.  Vaimokin voi lopettaa roskisten kaivamisen, hänelle nettiversio ei kelpaa ollenkaan.  Pahin puute on sunnuntain lehti, kun ei näe kuolinilmoituksia.  

Tänään olisi ollut lievä kankainen, jos omat suunnitelmat olisivat pitäneet.  Olisin tänään virallisesti ja oikea-aikaisesti eläkkeellä.  Se oli suunniteltu jo vuosia sitten ja hieman säästettykin sitä varten.  Kuten joissakin blogeissa olen kertonut, herra Kesko päätti toisin, vapaata on pidetty jo runsaat kaksi vuotta.  Viime viikolla eräs veli kysyi, olisinko halunnut jatkaa, olisin ja en, näin sen mielettömyyden ja syöksyn lähietäisyydeltä johon Citymarketista saapuneet johtajat Anttilan saivat lyhyessä ajassa.  Jatkaminen olisi ollut kaameaa stressiä ja lopun odotusta. Pakko sanoa, etten minäkään olisi saanut laivaa kääntymään, edes sitä pientä venettä jota itse ohjasin aikanaan.  Minulle kävi siis hyvin, vaikka en ole valittamista lopettanutkaan.  Menneeseen on turha palata ja jossitella, totuuden voi toki kertoa tapahtuneesta.  Marraskuussa ilmestyy kirja 12 tuumaa, joka kertoo suomalaisen äänitekaupan historian, Topten mukaanluettuna.  Artikkeli on hieman siloiteltu versio alkuperäisestä haastattelusta, katson myöhemmin, julkaisenko sen alkuperäisen myös, luultavasti koska se kertoo enemmän ihmisistä ja johtajista jotka tuhosivat Anttilan.  Mutta myös niistä, nimet mainiten jotka ansaitsevat kunnian menestyksestä.  

Eläkkeellä olosta voisi mainita saman kuten monesta muustakin asiasta, paljon ylimainostettu juttu.  Elämä on kuin katsoisi kesällä telkkaria, tämähän on ennenkin nähty.    Parasta on ollut kaksi pientä veijaria, Lucas ja Elliot, nyt hieman yli yksivuotiaat pojat.  Ne joilla on lapsenlapsia, tajuaa sen, muille on turha maalailla.  Toivotaan että saamme hoitaa heitä mahdollisimman kauan, pussikaljat ja mopo on pojille luvattu, kunhan ikää on tarpeeksi.

Kesämökki laitettiin talvikuntoon maanantaina ja nyt on Vantaan vuoro.  Lämpömittarissa on 11,4 astetta, enkä ole golfaamassa.  Jotenkin motivaatio puuttuu, Kerigolfissa oli aina suuret rahat pelissä, siihen jäi hieman koukkuun.  Pelaaminen liikunnan takia ei tunnu tässä vaiheessa vuotta miltään, keväällä sitten taas. Luultavasti olen perjantaina jo aivan eri mieltä.
.

torstai 1. lokakuuta 2015

Maahanmuuttosoppaa

Pyynnöistä huolimatta en malta olla laittamatta lusikkaani päivän puheenaiheeseen, kelvottomaan ruokaan, jota tarjotaan näille turvapaikan hakijoille.

Voisin kuvitella, että missä tahansa turvapaikassa tai leirillä aika käy pitkäksi, miksei laiteta porukoita talkootöihin, valmistakoot omat ruokansa ja muutkin elämisen kuviot.  Tietysti ensin tulee vastaan Suomen loputtomat lait ja asetukset, jotka määräävät kuka saa astua suurkeittiöön.  Mikä estää perustamasta irakilaisia popup grillejä, jossa voisi paikallisetkin käydä purilaisella

Todennäköistä on ettei pakolaistilanne ratkea kovin pian, se voi vielä laajeta.  Näistä ihmisistä voi hyvinkin moni olla tuleva suomalainen, miksei heitä laiteta heti töihin, auttamaan omassa asiassaan.
Ruokakulttuuriin voisi heidät tutustuttaa vaikka Martta-järjestön kautta, mämmi, talkkuna, rössypottu ja livekala tutuksi.  Sama koskee ilmaista ruokaa jota saa jokamiehen oikeudella luonnosta, muikkuja ja särkiä riittää tässä maassa ongittavaksi, mustikanpoimijoita ei ehkä enää kannata lennättää Thaimaasta kun niitä olisi lähempänäkin, verovapaata tuloa sitäpaitsi.  Jotenkin kuitenkin epäilen, etten törmää miespuolisiin mustikanpoimijoihin, mutta lasten kautta varmasti uuden maan tavat tulevat paremmin tutuiksi.

Kuvitellaanpa että tuhat suomalaista nuorta miestä joutuisi pakolaiseksi Persiaan(nimi keksitty).  Ensin tietenkin tutkittaisiin paikallinen alkoholin tarjonta, sitten juovuspäissään ehkä lähestyttäisiin bööniä sikäläisellä tanssipaikalla.  Jos alkoholia ei olisi tarjolla, ryhdyttäisiin keittämään pontikkaa ja tekemään kiljua(sahti ja kilju kuuluu vasta toisella vuosikurssilla kotouttamiseen) Sitten kun rahat ja ansiosidonnaiset olisi käytetty, kehnoimmat alkaisi ryöstää kioskeja ja mummoja.  Jos nuorten ihmisten elämään ei saada järjestystä, taatusti tulee epäjärjestystä.   Ne jotka eivät ryyppäisi eikä riehuisi, perustaisivat erilaisia yhdistyksiä jotka sitten riitelisivät keskenään.

Joka kylästä löytyy turhautuneita eläkeläisiä ja työttömiä, tässä olisi ainutlaatuinen tilaisuus opettaa vaikka käsitöitä, risusavottaa, lumen pudottamista - kaikkea mitä meidän elämässä tehdään, mutta meistä kantahemmoista ei kohta ole tekijöiksi.

Oli pakko leikata ja liimata otsikko Ilta-Sanomista.  Mihin me tarvitsemme tälläistä tiedonantajaa ? Suomen iltapäivälehdet syöttävät päivästä toiseen turhaa jööttiä;


Yllätyskäänne Oulun ruokaprotestissa – yksi santsasi neljättä kertaa

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Golfaiheista höpinää- voi jättää lukematta, sisältää vain totuuksia


Olipa tänään erikoinen European Tourin finaali josta puhutaan kentillä ja golfpalstoilla pitkään.  Mikko Ilonen oli mukana voittotaistelussa vielä 9 reiän jälkeen siis enää yhdeksän jäljellä.  Sitten yksi huono lyönti, oman kertomuksen mukaan väärä mailavalinta ja mopo karkasi käsistä, sipuli hajosi, kaali ei kestänyt, naru lähti käsistä jne. Nämä puhuu vähän samanlaista selkokieltä kuin Timo Soini.

Itse seurasin peliä suorana lähetyksenä, samaan aikaan oli tekstiviestit ja twitter auki Hollantiin ja Tanskaan, josta kaverit antoivat kommenttia.  Heidän mielestään tuollaista ei pitäisi tapahtua tuolla tasolla.  Yhden reiän voi mokata, mutta ei montaa peräkkäistä voi lyödä läskiksi.  Ilonen menetti itse noin 90 000 euroa, nelossijakin olisi antanut 100 000 euroa, nyt tuli runsas kymppitonni.  Ei siinä mamma kiittele kun Mikko tuo tilipussin kotiin, Eino ei saa joulupukilta kuin käpylehmiä.   Huonoimmassa tapauksessa Ilonen jää ulos Dubain kisoista, joissa kaikki saavat rahaa, mutta vain 60 Tourin parasta.

Jokainen joka on pelannut golfia tai mitä tahansa pallopeliä, tietää että tällaisia päiviä tulee joskus.  Kun ei huvita niin ei huvita.  Ammattiurheilijaa on kuitenkin rakennettu omalla ja vieraalla rahalla, joku valmennuksen osa ei nyt ole mennyt perille, tai sitten Mikko on ihan oikea itsepäinen suomalainen.

Ilonen on vaihtamassa caddieta joka näille kavereille on joskus kaikki kaikessa, saa nähdä löytyykö parempi.  Suomesta ei ehkä ainakaan, ellei joku vähemmän onnistunut ammattilainen.  Caddie on osittain seuralainen, huumorin ylläpitäjä, mutta myös kentän  ja olosuhteiden lukija, pituudet ja mailavalinnat lienevät rutiinia.

Oma golf on hieman vaiheessa, olen ollut kaksi ehkä viimeistä syksyn kaunista päivää pelaamatta.  Kun on vaimo, tytär, tyttären poika (villi) ja koira kotona, yhtäkkiä huomaa ettei ole aikaa golfinpeluuseen eikä kaljanjuontiin.  Kierroksia on takana 140, viime vuonna niitä oli yhteensä 165 joten ei tässä varmaan ennätyksiä rikota.  Noh, kävin koiraa kusettamassa ja ostin purkin olutta.

Pelasin perjantaina kaverin kanssa joka oli pelannut 20 vuotta, asui golfkentän vierellä, hän pelasi kierroksella tuloksen 103.  Hän oli leikannut elokuussa vasemman käden peukalon irti, mutta pelasi nyt golfia yhdellä kädellä.  Tämä kertoo kuinka vakavasti riippuvuudesta on kysymys.  Kierroksen aikana, neljän-viiden tunnin kuluessa kaverista kuin kaverista yleensä tietää kaiken, 95 % golfista on odottelua ja rupattelua.  Tämän kaverin vaimo oli saanut perinnöksi kesämökin saaristosta, oikein hankalasta paikasta.  Mökki oli ollut hoitamatta vuosikymmeniä, nyt kaveri joutui lievän painostuksen jälkeen remontoimaan mökin lattiasta kattoon.  Viimeisenä työnä oli terassin laudoitus, viimeistä terassilautaa sahatessa lauta löi vastaan ja peukalo irti.  Varmaan ajatus oli jo että **ttu kun tämä lauta on paikallaan, meikä lähtee golfaamaan.

Jos olisin Mikko Ilonen, sauna olisi lämmin ja vetäisin perseet olalle.  Saattaa olla ettei Mikolla ole saunaa tuolla Saksan maalla.  Yleensä seuraava kierros onkin sitten jo parempi. Sauna auttaa aina.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Asiantuntija antaa palaa

Täällä metsän keskellä on aikaa seurata erilaisia medioita.  Suomalaiseen mediaan on pesiytynyt sana ASIANTUNTIJA. Kun toimituksella ei ole juuri hajuakaan miten asiat ovat, annetaan puheenvuoro mielellään vielä nimettömälle ASIANTUNTIJALLE jonka lausahduksista sitten vetäistään lööpit.  Jos on oikein paha juttu niin sitten kysytään oikein Turun yliopiston professorilta.

Täten julistaudun ASIANTUNTIJAKSI alueena kaikki mahdollinen.

Mielenkiintoista on tämä hallituksen uusi julistus, kauheuksista jotka toteutuvat lain voimalla, kunhan nykyiset työehtosopimukset lakkaavat vuoden päästä.  Nyt jo hätäisimmät ovat laittaneet perseet kenttään vastalauseena hallituksen suunnittelemille toimenpiteille, vuoden päästä.  Kotkan Prisman työntekijät ovat poistuneet työpaikaltaan.  Asiantuntija huomauttaa että onpa lainkuuliaisia kansalaisia, laiton lakko.  Tuskinpa osuuskauppa uskaltaa tehdä heille mitään.  Harmi kun ei voi pysäyttää jäänsärkijöitä.  Opettajat voisivat mennä lakkoon loppuviikosta, on luvattu kunnon kelejä.
Ahtaajista en sano pahasti, saattavat närkästyä ja lopettaa ahtaamisen.  Joku terästehdaskin on marssinut ulos, nyt on hyvä sää mennä verkoille.

Olen hieman miettinyt että tämä kolmen suuren hallitus pelaa isoa peliä.  Tämän talouskriisin pohjia ei ole vielä läheskään katsottu, meneekö ay-liike nyt hallituksen miinaan ja ryhtyy vastustamaan kaikkea.  Mitään järkevää ei ole kuitenkaan esittää tilalle, ainoastaan lisävelkaa ja tuulimyllyjä.  Vaikka kaikki menisivät lakkoon ja pyörät lakkaisivat pyörimästä, mikään ei muuttuisi ainakaan parempaan ja hallitus voisi sitten taas kertoa kuka ja mikä on syyllinen.  Sitten leikattaisiin vähän lisää.  Jossain oli jo ehdotus, että jos mentäisiin takaisin neuvottelupöytään.  Perinteellinen tapa on neuvotella ja vetkutella loputtomiin, mieluummin kertärytinä kuin ainainen kitinä, toteaa asiantuntija.

Ainahan voidaan äänestää uusi eduskunta ja muodostaa uusi hallitus, mutta samat ongelmat ja lainalaisuudet siellä ovat odottamassa.  Suurimmat reppanat tuntuvat olevan oppositiossa. Myös siinä tulevassa.

Vanha Kekkosen fraasi oli, että malttaako Suomi vaurastua ?  Ei malta, minulta ei saa ottaa mitään pois, se on saavutettu etu.

Valtio saa rahaa verottamalla, liiketoiminnoista ja omaisuuden myynnistä.  Se on aika helppo laittaa vaikka exeliin, paljonko on tuloja.  Kun valtiolla on tietyt menot- puolustus, koulutus, sosiaalitoimi jne. eihän se voi mistään muualta säästää kuin omista kuluistaan.  Veroja ei voi aivan loputtomiin nostaa, arvonlisäverokin on jo niin suuri, että sen kertymä laskee kun ostovoima heikkenee jos sitä nostetaan.  Se tulopuoli pettää koko ajan, kun työpaikat ja veronmaksajat vähenevät.

Työpaikkoja syntyy jos on tuotteita ja palveluja jotka käyvät kaupaksi.  Suuria teollisia työpaikkoja ei enää synny, kaikki uusi on pientä.  Pienet yhdessä voivat pelastaa tämän maan.  Maksamalla ihmisille kaksi vuotta ansiosidonnaista - kuten minulle kävi- ei taatusti tapahdu mitään.  Osa ottaa senkin jo saavutettuna etuna, käy töissä hetken verran jotta saa taas liiton rahaa.

Lähiaikojen mielenkiintoisin tv-ohjelma tulee olemaan eduskunnassa hallituksen kyselytunti, tuskin maltan odottaa.  Veikkaan että se tyhmyyden pohjakin nähdään vielä.


torstai 3. syyskuuta 2015

Miekii haastelen maahanmuuttajista ja pakolaisista

Täysin jälkijunassa taas ehdin kommentoimaan päivän kuuminta kysymystä.  Missä on Kreikka ? En ole nähnyt pitkään aikaan mitään kommentteja lainoista tai laiminlyönneistä.  Tähän maahan ja mediaan mahtuu vain yksi asia kerrallaan.  Kreikka on oikeasti pulassa pakolaisvirran kanssa, kuten myös Unkari. Mitä tapahtuu sitten kun talvi tulee?

Täysin huomiotta on jäänyt mielestäni USAn ulkoministerin puhe Alaskan ympäristökokouksessa, hän totesi että tämä muuttokriisi on pikkujuttu.  Odottakaas kun köyhistä maista loppuu vesi ja ruoka.  Sitten näette todellisen pakolaisvirran.

Pakolaiskysymyksessä kuulun siihen porukkaan jonka äiti joutui lähtemään kaksi pientä lasta kainalossaan ryssää pakoon.  Ensin vuonna 1939 ja sitten uudestaan 1944.  Sympatiat eivät ole rajan tuolla puolen. sen sijaan isältä ja äidiltä jäi sinne maatila.

Äiti kertoi monta kertaa kuinkä ilkeitä oman maan kansalaiset olivat evakkoja kohtaan.  Jostain se muukalaisviha syntyy.

Luin lehdestä kolumnin jossa kerrottiin että noin joka seitsemäs meistä on rasisti, siis yli 700 000 ihmistä.  Luulen että yhä useampi vain pelkää jotain ja se pelko kohdistuu nyt syyttömiin.

Iljettävää on, että jotkut tekevät huikeaa bisnestä ihmisten hädällä, nämä salakuljettajat.  Varmaankin tekevät parhaillaan mainosvideoita nettiin, kuinka hyvin heidän matkatoimistonsa asiakkaita kohdellaan tuolla onnen kultamaassa.

Jostain luin, että sota vaikuttaa ihmiseen 60 vuotta.  Olen samaa mieltä, varmasti omat sisarukset myös, me kärsimme sodasta eniten 50-60 luvulla mutta vieläkin se vaikuttaa meidän elämään, mutta ei enää meidän lapsiimme.  Miettikää muuttuuko 20-vuotias perheenisä millään tavalla, kun se viedään viideksi vuodeksi rintamalle ja kotitalo jää viholliselle. Ei ollut älypuhelinta keksitty, saattoi mennä kuukausia, ennenkuin sai yhteyden omaisiin ja päinvastoin.

Toivon parasta ja pelkään pahinta.  Olen suomalainen.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Potpotpotpotkut sain



Minulle kerrottiin, että Anttilan konttorista irtisanotaan vaihteeksi 34 henkilöä, ei suju kauppasaksalla homma sen kummemmin.

Luin itse vasta tänä kesänä tuon ylläolevan kirjan, suosittelen kaikille joita sirppikenkä potkaisee, sen luettuaan ymmärtää paremmin omia tuntojaan.  Irtisanotut puhuvat tunnoistaan ja kipeistäkin asioista.  Irtisanojien höpinä on hurskastelua, mutta jonkun sekin homma on tehtävä.  Isoissa organisaatioissa isot johtajat piiloutuvat strategioidensa sekaan, likaisen työn tekee pienempi päällikkö. Pikkupäällikkö lähtee sitten seuraavissa arpajaisissa.

Itse jouduin antamaan kerran johdon määräyksestä kolmelle vanhalle työtoverille potkut, se on hirveä tilanne, olimme yhteensä tehneet töitä 85 vuotta.  Kaikki olivat täysin turhia vähennyksiä, onneksi yksi pääsi eläkeputkeen ja kaksi piti pitkän palkallisen kesäloman ja haettiin takaisin koska työt eivät olleet karanneet mihinkään.  Turha irtisanominen on kuin repäistäisiin vaatteet pois päältä kesken kaiken.

Valitettavasti vauhti vain kiihtyy, en ole katsonut tämän päivän uutisia, mutta arvelisin että ammattiyhdistysliike pitää kiinni saavutetuista eduistaan, kunnes valta siirtyy jonnekin muualle ja niitä etuja ei sitten olekaan.    Joku ennusti jo vuosia sitten että Suomen elintaso putoaa 50-luvun tasolle.  Saattaa olla ettei ole lomarahoja ja Pekkaspäiviä, voi kauheeta.

tiistai 18. elokuuta 2015

Mie ja Kauppaneuvos Purhonen

Jossain on taas isot juhlat, luultavasti perheen parissa.  Kauppaneuvos Kalle Purhonen on saapunut viralliseen vanhuuseläkeikään.

Kalle jos luet tätä, lupaan että 95 % yhteisistä muistoista jää kertomatta, mitäpä ne kellekään kuuluu.

Tapasin Kallen ensimmäistä kertaa Tampereen Sammonkadun Anttilassa, luultavasti vuosi oli 1975 tai 1976.  Meillä oli yhteinen ystävä ja työtoveri, Laitisen Saku, joka jo silloin kutsui Kallea kauppaneuvokseksi, vaikka oikeastaan hän taisi olla urheiluosaston myyjä.  Mutta titteli sopi kyllä hyvin tyyliin ja sopisi vieläkin.  Harmi ettei meistä ollut kummastakaan Sakun auttajaksi, hän menehtyi nuorena ongelmiinsa.  Aina kun menin käymään Hämeenlinnan vanhassa Anttilassa, kysyin asiakaspalvelusta, onko Kauppaneuvos itse paikalla, sain heti VIP-kohtelun.

Kalle oli Anttilaketjun peruskiviä, todellinen luottomies, joka heitettiin tiukimpiin paikkoihin avaamaan uusia taloja.  Uran huippu taisi olla tasan 15 vuotta sitten, Kalle oli Anttilan markkinointijohtaja, synttäripäivänä seisoi punainen Ferrari konttorin edessä ja muutenkin oli tyylikäs juhlapäivä.  Myöhemmin samalla viikolla keräännyttiin golfporukalla Vierumäelle jatkamaan synttäreitä.  Sillä kohdalla muisti pätkii tosi pahasti.

Minä olin varmaan samoihin aikoihin myös Euroopan omistaja, Toptenin valtias, ja joskus tuli väistämättä yhteentörmäyksiä markkinointijohdon kanssa, mutta Kalle on siitä mainio johtaja että hän antaa asioiden riidellä ja kuuntelee tarkasti vastapuolta ja oppii.    Molemminpuolinen arvostus kasvoi ja kasvaa edelleen.

Kallen kanssa joskus puhuttiin tai kirjoiteltiin, että jos joskus muisteltaisiin virallisestikin asioita yhdessä, ehkä olemme jo kuitenkin hieman rauhoittuneet, vaikka kumpaakin kohdeltiin Keskon taholta uran loppuvaiheessa törkeästi.  Ne asiat ehkä voisi julkaista, mutta annetaanhan ajan kulua, ehkä Anttilan tarina tarvitsee vielä taustatietoja jonakin päivänä.

Lupsakasta juhlapäivää!


maanantai 17. elokuuta 2015

Mie ja Katri-Helena

Kun näitä vanhoja muistaa, joskus järkyttyy kuinka nopeasti aika kuluu.  Katri-Helena täyttää tänään 70 vuotta, muistan olleeni hänen 50-vuotiskonsertissaan siis 20 vuotta sitten.  Outoa kun ihmiset vanhenevat nopeasti ja itse pysyy näin nuorekkaana.

Näin ensimmäisen kerran Katri-Helenan vuonna 1967, Joutsan Pommin urheilutalossa, Pommisuojaksi sitä kai kutsuttiin.  Vietin nuorena muutamia kesäviikkoja mummolassa Joutsassa ja serkkupojan kanssa päästiin katsomaan Danny-showta, Mustaa ja valkoista.   Katri oli silloin tosi hento ja pieni, myös esiintyjänä.  Enemmän tykkäsin mustasta, eli Anki Lindqvististä.

Oikeasti pääsin lähelle Katria vuonna 1978, Finnscandia, silloinen musiikin jättiläinen järjesti kauppiaspäivät Ähtärissä.  Tilaisuuteen oli kutsuttu kauppiaita ja mediaa, illalla esiintyi lähes koko Finnscandian artistikaarti.  Katri Helena ei ollut esiintymässä, mutta oli keikkamatkalla orkesterinsa kanssa ja istuimme sattumalta samaan aamiaispöytään.  Siinä oli erilainen Katri-Helena, yksi pojista, jutut olivat aivan erilaiset mitä ehkä imago oli, mutta tykkäsin. Mukana oli myös Timo Kalaoja.

Kolmas kerta oli tuo Warner Musicin kutsuvierastilaisuus Hartwall Areenalla, konsertin päätteeksi Katri tuli aitioon kättelemään vieraat, mukanaan tämä sulokiehkura Panu Rajala, huvittavaa minkäläinen vetovoima hänellä oli, kaikki emännät, meikäläisen mukaan lukien, olivat kuin sulaa vahaa.  Katri katseli hieman alta kulmain touhua.  

Jäin kiinni historian väärentämisestä, onneksi keksin itse sen.  Tilaisuudesta Hartwall Areenalla ei voi olla 20 vuotta, koska Areena avattiin vuonna 1997.  Oliko kiertue 50 vuotisjuhla vai 40 vuotistaiteilijajuhla, se jää nyt kaivertamaan.  50-vuotista taiteilijakiertuetta Katri kiersi vuonna 2013-2014.

lauantai 15. elokuuta 2015

Mie ja Sillanpää

Vein vaimon aamulla Onnipussiin, matka kohti Jari Sillanpään juhlakonserttia alkoi.  Nyt on  alkamassa A-luokan, viikko, ei ole koiraa eikä vaimoa.  Molemmat uhkaavat palata vielä elokuun aikana, hyvä niin.  Teimme Jari Sillanpään uran alkuvaiheessa paljonkin yhteistyötä, levy-yhtiön ja Jarin kanssa suoraankin.  Kun Jari sai ensimmäisen kultalevyn, Asko Järvi soitti minulle ja sanoi että he haluaisivat tulla luovuttamaan yhden minullekin kiitokseksi.  Olin kuitenkin aloittanut kesäloman ja olin mökillä, mutta sanoin että viekää Leenalle, työpaikalle, tiesin että hän oli paikalla.  No, Asko ja Jari soittivat konttorin ovikelloa, arvatkaa oliko avausrepliikki, Apua, minä kuolen...On siitä jossain kuvakin, kaksi herrasmiestä ja yksi shokissa oleva vaimo.

Jari oli erittäin mukava kaveri ja on varmaan vieläkin, samanlainen höpöttäjä mitä julkisestikin.  Ilmeisesti hän ei oikein luottanut kotimaisiin levy-yhtiöihin ja varmasti syystäkin.  Artistin saama korvaus levymyynnistä oli mitätön ja nykyisin se on vieläkin pienempi.  Fyysistä levyä oli kumminkin jaettava, siksi eri organisaatiot olivat tarpeen.  Jarilla on ollut poikkeuksellista bisnesvaistoa, hän on menestyksellisesti pyörittänyt omaa yritystoimintaa  ja isot levy-yhtiöt eivät ole päässeet välistävetäjiksi.

Pääsin tietysti kutsuvieraana mihin tahansa Jarin konserttiin.  Asko muistaa vieläkin joka kerta, kysyä, missä olit kun Mika Häkkinen voitti ensimmäisen kerran formula ykkösissä?  Olin pakotettuna Jarin Varastetut Helmet konsertissa , jouduin seuraamaan formulakisaa kommunikaattorista, ihmiset lähipenkillä pitivät seinähulluna, kun tuuletin ilmeisesti väärässä paikassa.  Sen jälkeen ei ole pakotettu, viimeksi nähtiin Jarin kiertue Savonlinna-salissa, eturivissä tietenkin.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Peräkylä kommentoi



Vaahersalon sossun täti Sirpa toi tänä aamuna haukifileitä ja eilisen Iltalehden, hän tietää kuinka paljon pidän Keskisen Vesasta, ja hänen kuulumisistaan.  Suomeen mahtuu kuitenkin vain yksi uutinen kerrallaan, eilen se oli monikulttuuri ja huomenna lööpissä on Halmesmäen töpselinenä, sorry Vesa nyt taitaa tulla päivä ilman lööppiä, ehkä kuitenkin keksit jotain. Vie vaikka tuo Iltalehden toimittaja mielentilatutkimukseen.

Tänään on kaikki a ja ystudiot täynnä paheksuntaa, kun nuo vuoristoneuvokset vievät eläkerahansa Portugaliin pestäväksi.  Heti on tunnustettava, että niin minäkin tekisin jos vaimo antaisi luvan.  Kyllä se oma etu aina yhteisen edun voittaa, valitettavasti.  Irtopisteitä saa tänään varmaan ihmettelemällä miten tällainen on mahdollista, Häkämies.  Voi olla että Sipiläkin joutuu kohta tilille vaalilupauksistaan

Helsingin Sanomat ovat muuten aktivoituneet ottamaan aika kipeitä asioita esille, tuskin Erkon aikana olisi tuota juttua julkaistu.

Kaikki arvonsa tuntevat blogistit ovat jo ehtineet sanoa jotain monikulttuurista, itse myöhästyin pahasti golfin takia, tietenkin.  Olen vähän huono kommentoimaan, omat tyttäret ovat mamuja jonkun silmissä, heidän lapsillaan on Suomen, Kanadan ja Englannin passeja.  Siihen monikulttuurin vähemmän kauniiseen puoleen tutustuin viimeksi toukokuussa, kun asuin muutaman päivän Hollannissa, alueella joka oli muuttunut aika slummiksi.  Hollannissa kytee aivan konkreettinen vastarinta maahanmuuttajia kohtaan.  Meillä eniten pelätään että maahanmuuttajat vievät meiltä työttömyyskorvaukset, vaimot ja mustikat.     Meidän mökkitien varrella liikkuu aika runsaasti näitä maahanmuuttajia, Itä-Suomen kansanopistolla opetetaan  suomalaista kulttuuria.  Minkään näköistä häiriötä en ole huomannut ja mustikoitakin riittää.  Viime kesänä joku porukka oli ostanut auton, se oli ojassa, ajotaitoja ei kukaan ollut huomannut tarkistaa.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Uutiset, urheilu ja sää

Otetaan ensin se sää.  Uutiset väittävät, että nyt on kaikkien aikojen toiseksi kylmin kesä.  Kuka niitä kaikkia muistaa.  Luulen että säiden haltija on aluperin kreikkalainen sukujaan ja nyt maksaa potut pottuina. NASAn sääkuvassa maailmassa on yksi kylmä sininen läntti ja se on tässä Suomen kohdilla.

Toisaalta, iltapäivälehdiltä pitäisi kieltää kaikki säennusteet ja spekulointi.  Montakohan hellettä on luvattu lööpeissä tänäkin kesänä, ja montako on saatu.

Minusta tämä kesä on ollut ihan tavallinen Suomen kesä, mihin ihmeeseen me tarvittaisiin viikkokausia jatkuvaa 30 asteen hellettä?  Vanhat ihmiset kuolisivat kuin russakat, onhan se tietysti säästöä sekin.


Eilen oli harvinainen päivä, hieno ilma ja en pelannut golfia!  Keitin hernekeittoa, katsoin kun renki maalasi aittaa ja sitten olikin katsottava kuusi tuntia golfia Openin finaalista.  Sielläpä vasta mukavat ilmat ovat.  Pelaajilla oli välillä käsissään valtavat rukkaset.

Kisaa johti ennen finaalia irlantilainen amatööri, lähes jokainen golfia harrastava varmaan veikkasi että kaveri romahtaa, ja niinhän tuo romahti heti kahdella ensimmäisellä väylällä.  Saa nähdä toipuuko koskaan, varmaan siirtyy ammattilaiseksi.  Jos hän olisi voittanut kisan, hän olisi saanut jonkun hopealusikan,  Oikea voittaja kuittasi 1,8 miljoonaa dollaria.  Golfissa ammattilaisuuden ja amatööriyden raja on farisealainen ja kertoo lajin sääntöjen jääneen 1800-luvulle.  Huippuamatöörin kulut ovat samaa luokkaa kuin ammattilaistenkin, mutta palkintorahaa ei saa ottaa vastaa.  Tasoerot ovat myös valtavat eri kategorioissa, peli on periaatteessa kaikille sama mutta joillakin vain sipuli kestää paremmin.  Suomessakin on ammattilaisia joiden vuosiansiot jäävät alle tuhannen euron.

Mikko Ilonen jäi kahden kierroksen jälkeen yhden lyönnin päähän loppukilpailupaikasta, se yksi ylimääräinen putti tai draivi maksoi 21 000 dollaria.  Sen kuittasi kisan viimeinenkin, ulosjääneet eivät saaneet mitään.   Harmi sinänsä, Mikolla on ollut hieman parempia kierroksia viime aikoina.  Joku toimittaja spekuloi, että Mikolla on jo kaikenlaista kremppaa, tuollainen repivä lyönti ja painon siirto tuhansia kertoja toistettuna ei tee kenellekään hyvää.   Ammattilaiset eivät vain valita vaivojaan julkisesti.

Suomalainen ammattilaiskeilaaja Osku Palermaa voitti vastikään Japanissa Keilailun avoimen maailmanmestaruuden ja PBA osakilpailun ja uransa suurimman palkinnon 81 000 dollaria.  Enpä huomannut tiedotusvälineissä juuri minkäänlaista mainintaa, eikä Tapiolan torilla pidetty tiettävästi kansanjuhlia.  Keilailun rahat ovat pähkinöitä, verrattuna melkein mihin tahansa muuhun ammattiurheiluun.   Huipulle pääseminen ja siellä pärjääminen on todella vaikeaa.  Suomalaisista vain Mika Koivuniemi on päässyt tekemään aiemmin isoa tilia.  Koivuniemen tämän vuoden ansiot ovat 38135 dollaria palkintorahoja.  Siihen hän saattaisi päästä Kirkkonummen Sähkössäkin, jossa oli joskus sähköasentajana.   Keskinkertainen SM-liigan pelaaja tekee parempaa tiliä kuin maailman paras keilaaja, NHL pelaaja tekee sen kymmenkertaisena minimipalkallakin.  Toki nuo huiput ovat pallovalmistajien sponsaamia, mutta jotain on mennyt keilailussa joskus pieleen, kun tv-rahoja ynnä muita on sovittu.    Itse pelasin muutaman vuoden samassa joukkuessa, Tapiolan Patterissa kuin Osku, keilailu lienee siitä harvinainen laji, että kuka tahansa rivikeilaaja saattaa joutua samalle rataparille maailamanmestarin tai huippuammattilaisen kanssa.    Saa sen voittaakin, mutta niin ei yleensä käy.  Hieman tekisi mieli mennä takaisin keilailun pariin, mutta kaudet menevät niin paljon päällekkäin golfin kanssa, ettei keilailua ehdi aloittaa eikä lopettaa oikeaan aikaan.


Ai niin ne uutiset, huomenna on mentävä Tuure Kilpeläisen keikalle Punkaharjun Valtionhotelliin. Matka tehdään juhlapyörällä, jossa ei ole valoja eikä piripirikelloa, mutta tie on tuttu, metsän poikki Suomen kansallismaisemassa.  Bändi soittaa noin metri kertaa kaksi metriä suurella lavalla, ilman vahvistimia, koska ei ne sinne mahdu.  Mutta meno on mahtava.  Varakkaammat naapurit lähtevät AC/DCn keikalle Hämeenlinnaan.   Rok.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Golf tuo ihana peli


Kirjoitin alla olevan tarinan Facebookiin Golffaamaan sivulle, ihan vain huvin vuoksi ja pieneksi lohdutukseksi muille pelaajille, että sattuu sitä paremmissakin perheissä.  Kirjoitus on poikinut ennätysmäärän kommentteja, jossa ei suinkaan keskustella tästä aiheesta vaan väännetään golfin säännöistä, mikä on oikea pallo ja väärä pallo.  Siellä on jo 116 kommenttia ja koko ajan pukkaa lisää.  Täysin lajin ulkopuoliselle voisi tulla mielikuva, että golf on vaikea laji, hui hai, se on naurettavan helppoa kun pysyy väylällä ja puttaa suoraan kuppiin.  Sisäpiiriläiselle herää kysymys, miksei nuo äijät ole kentällä, vaan höpisevät palloista kaiket päivät.  En tunne keskustelijoita, mutta tavoitteena tuntuu olevan se golfin perusperiaate, siis ei kaverin nöyryyttäminen vaan kaverin täydellinen nöyryyttäminen.
Golfissahan on periaatteessa aika yksinkertaiset säännöt, pallo lyödään siitä missä se on ja se lyö joka on kauimpana reiästä.  Sitten on näitä vesiesteitä ja outteja, joissä löytyy monenlaista tulkitsijaa.  Tässäkin tilanteessa osa peliryhmästä olisi hyväksynyt sääntöjen rikkomisen, mutta itse olen kävelevä sääntökirja ja otin rangaistukset vastaan tyynesti. 




Kuusitoista kesää ja yli 2000 kierrosta takana, mutta joskus vieläkin tulee tilanteita joissa haluaisi vajota maan alle. Kiniukot olivat aamutuimaan Nassaulla ja kinillä. Avasin Kerigolfin väylä 13 spoonilla tikkusuoraan, mutta metsään vasemmalle, ilmoitin että lyön varapallon ja löin sen oikeaan reunaan. Ykköspallo oli Wilson Staff PG Tour ja kakkonen Deep Red. Neljän miehen ryhmä meni lakisääteiseksi viideksi minuutiksi syömään mustikoita ja etsimään palloa. Sitten ilmoitin että lyön varapalloa, kävelin pallolle, vilkaisin että siinä on minun merkkini, punaiset nimikirjaimet, ja tuuppasin sen eteenpäin. Sitten joku kysyi että kenenkäs Deep Red on täällä väylällä, no olinpa lyönyt väärää palloa. Sitten lyömään oikeaa pelipalloa, kahden rangaistuksen kera, ja eteenpäin. Se pallo jonka olin ensiksi lyönyt, oli se minun avauspalloni. Se oli ottanut kivestä kimmokkeen ja tullut väylälle. Lopputulos par nelosella oli yhdeksän, joka hieman söi miestä. Tarinassa on kaksi opetusta, aina kun joku lyö metsään tai ulos, aina jonkun pitää käydä vilkaisemassa myös väylälle, mahdollisen kimmokkeen varalle. Toinen on pallon tunnistaminen ja merkkaaminen, ehkä varapallo voisi olla eri värillä merkattu. En kuuna päivänä itse olisi hakenut palloa noin 80 metriä griinistä, kun se ensin on mennyt metsään, mutta kivipomput voivat olla joskus tosi pitkiä. Hölmöily maksoi viisi reikää ja kokonaisen voiton, tulin silti kakkoseksi, hävisin pelin vasta viimeisellä reiällä par vastaan bogey. Julma laji kun oman pallon lyömisestä rangaistaan!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Sanomalehtikatsaus

Kukaan täysjärkinen ei osta eikä lue enää iltapäivälehtiä.  Itse käyn lukemassa ne naapurissa.  En voi olla ihmettelemättä, ketä kiinnostaa mitä Vesa Keskinen on tehnyt tänään tai jättänyt tekemättä.  Miltä tuntuu olla töissä lehdessä jossa varmaan palaveerataan joka päivä seuraavan päivän numerosta.   Kuka keksii jotain raflaavaa- hei Vesa Keskinen ei tiedä onko naimisissa vai ei! Jess, lööppikamaa.    Miten voi kaksi eri mediaa julkaista täyttä sontaa viikkokaupalla ja vuosikaupalla.
Miksi ne tekevät sen ilmaiseksi ja tukevat jonkun yksityisen liiketoimintaa.  Vai tekevätkö.  Saavatko toimittajat alennusta kyläkaupasta.   Kunnioitan Keskisen suvun ja kyläkaupan henkilökunnan saavutuksia, loistavasti hoidettu bisnes ja markkinointi.  Ehkä olen kade kun Vesalla on Ferrari ja mulla Volkkari.  Jätän kysymysmerkit ilmaan.

Kun joku kirjoittaa mielenkiintoisen kirjan, ei sitä kannata ostaa, vaan lukea iltapäivälehdistä mitä siinä kerrotaan.  Ostin kuitenkin Lasse Norreksen muistelmakirjan josta on jo revitty monta lööppiä.  Tunsin Lassen aikanaan Musiikki-Fazer ympyröissä, mutta aika vähän meillä oli yhteisiä projekteja.
Rehellinen kirja, varmasti olisi löytynyt paljon rajumpiakin tarinoita artistimaailmasta, mutta Lasse ei ole polttanut siltoja takanaan.   Itsestään Lasse kyllä kertoo rehellisesti.  Fazerin ja Warnerin kuvioista olisi luullut irtoavan enemmänkin tarinaa, minulle jäi kuva että Lassea puukotettiin aika paljon selkään omassa firmassa.  Yhdessä lauseessa Lasse on katkera kun hän teki työt ja myyntipäällikkö keräsi bonukset vuoden lopussa.  Minulle kaikki Fazerilaiset kertoivat kummallisia tarinoita toisistaan.  Ehkä Lasselta tulee vielä lisää tarinaa, jos tämä kirja menestyy.  En löytänyt sitä Citymarketin ja Anttilan hyllyistä, piti ostaa täyteen hintaan Suomalaisesta.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Puhelinjuttuja

Kävin ystävääni tapaamassa Kesälahdella, kaksi viisasta miestä rupatteli ulkosalla, pari tuntia, eikä kumpikaan räplännyt mitään puhelinta!  Se on totta, se on mahdollista! Minulla se oli unohtunut kyllä autoon, mutta huomasin jossain vaiheessa, että tämähän on ihan fiksu juttu ja todellista kohteliaisuutta.  Pitäisikö kehittää applikaatio jossa kerrotaan, kuinka monta minuuttia olin tänään räpläämättä puhelinta?  Maksullisessa versiossa puhelin itse tekee tilastot.  Jonkinlainen räpläysrajoitus voisi olla paikallaan, puhelimesta menee virta pois vuorokaudeksi jos rajan ylittää.

Kun siitä pihasta sitten läksin, sain tekstiviestillä soittopyynnön.  Olin pitänyt puhelinta äänettömällä aina golfkentällä, puhelimeen tuli soitto samasta 029 alkuisesta numerosta monta kertaa parin viime viikon aikana. Tarkistin numeron heti eka kerralla Fonectan numeropalvelusta, mutta siellä ilmoitettiin tuntematon numero.  En yleensä soita tuntemattomiin numeroihin takaisinpäin, ennen tsekkausta.   Nyt tuli sitten tieto tekstarilla, kyseessä oli Savonlinnan poliisi, joka halusi kuulla lisää rikosilmoituksesta jonka tein paikallista kaaharia vastaan.  Kaahari oli käynyt kuulusteluissa ja muisti siellä ajaneensa aivan hiljaa,  koira oli ollut keskellä tietä ja hän oli väistänyt sitä.    Poliisi kysyi useamman kerran haluanko tulla todistamaan, voi mooses, jos on tehnyt ilmoituksen, silloin mennään jos pyydetään.  Keskustelu kävi vähän aikaa sellaisella alueella, että arvelin minun ja Minnien joutuvan Keravan nuorisovankilaan.  Totta kai syylliseksi epäilty kertoo oman tarinansa.  Pyysin että eivät tuhlaa enempää yhteiskunnan varoja, kaveri on käsittääkseni saanut ainakin kotiväeltä palautetta.  Toivottavasti hän pysyy tiellä ja etenkin viattomat sivulliset vahingoittumatta.  Minkähän takia poliisin työpuhelinnumero pitää olla tuntematon numerotiedustelussa ?

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Mitä sitä mies ajattelee ja mitä sitten tapahtuu ?

Tänään sataa Punkaharjullakin kuin Esterin sieltä, näyttää tulevan osittain rokulipäivä.  Tuli mieleen blogin kirjoittaminen ihan omasta päästä.  Siis mitä siellä tapahtuu ja tapahtuuko sitten mitään.  Tämä on tutkijoille ja jälkipolville vapaasti käytössä.  Laitoin asioita ylös ranskalaisin pilkuin ja nyt illan päätteeksi kirjoitan ne tieteelliseen muotoon.

Heräsin 6.05.  Mitäkö ajattelin ensiksi? Ei ei, se oli 40 vuotta sitten.  Tietenkin golfia.  Meillä piti olla koukkupolvisten kuukausikisa klo 10.10.  Heikki oli jo ehtinyt laittaa tekstarin ja ehdotti pelin siirtämistä.  Sitten ensi töiksi nettiin ja sadetutkaa katsomaan.  Sovittiin uusi peli 13.40.

Kaurapuuro on loppu!  Järkyttävä havainto, ei oikeata puuroa eikä pussipuuroa, jota ei syö kyllä kun hätätilassa. Kaurapuuro ja mustikat pitävät miehen tiellä ja pelikunnossa, nyt tuli todella epävarma olo.

Vaimoihminen ei ole häiritsemässä, lähti ystävättärien kera Tallinnaan.  Ehdotin että muutetaan laivalle asumaan, eri vuoroihin tietysti ettei tulisi kyllästymistä, halvempaa se olisi kuin pitää nyt kahta asuntoa, ei tuo hirveästi vastustanut tai ei varmaan kuunnellut.  Risteilyt ovat siitä kummallisia että mitä useammin siellä käy, sitä halvemmaksi tulee. Sitä voisi ruokakauppa tai Alkokin kehitellä.
Miksei tuollainen asuntolaiva voisi parkkeerata Tallinnan matalalle ja julistautua veroparatiisiksi? Jäiden tullessa, voitaisiin pistäytyä vaikka Malagassa pelaamassa golfia.

Eläkettäkin olisi kiva nostaa.  Tein eläkehakemuksen Varmaan 18.4.  olen oikeutettu eläkkeeseen 1.6. alkaen, olen siitä asti käyttäytynyt kuin eläkeläinen, etuillut jonoissa jne.  Kuitenkaan Varma ei ole saanut eläkepäätöstä aikaiseksi.  Tiedustelin sitä ystävällisesti 18.6. siis kaksi kuukautta hakemisen jälkeen, hyvin ystävällisesti he valittelivat että valitettavasti hakemuksen käsittely on ruuhkautunut.  Just joo. Se oli uutta tässä maassa.  Eläkkeethän on jokaisella laskettu päivän tasalle, sentilleen, sen voi tarkistaa itse milloin tahansa netissä.  Sitten nämä emännät leipoo sitä hakemusta kuukausitolkulla. Sen verran kettu olen, etten ole vielä eronnut työttömyyskassasta, joten viralliset tilastot näyttävät yhtä eläkeläistä ja työtöntä yhtä aikaa.  Onkohan tuollaisessa firmassa kuin Varma, koskaan kiire?  Juostaanko mun eläkkeen kanssa monessa palaverissa?  Jotenkin epäilen että vuosien päästä tämänkin homman hoitaa joku robotti.

Netti tökkii.  Varmasti ihmiset tuijottavat sadetutkaa ja Pöllän pojat pornoa, meillä on kolmeg-mokkula joka selvästi kuormittuu joskus yli.  Yritin selvittää neljägn hintaa netistä mutta ei siitä tullut mitään selvää.

Voikun olisi rakko yhtä hyvä kuin tuolla Minniellä.  Se nukkui yli kymmenen tuntia eikä tee elettäkään ulos menemisessä. On varsinainen hienohelma, jos tulee pisarakin vettä, silloin painuu takaisin pehkuihin, ettei turkki kastu.

Kreikkaakin ajattelin, kuten joka päivä.  Onhan tämä näytelmä josta varmaan tehdään näytelmiä ja elokuvia vielä pitkään.  Jokainen taliaivokin ymmärtää, ettei Kreikka ikinä pysty maksamaan niitä velkojaan, mutta uutta palaveria pukkaa kyllä joka päivä.  Toisaalta siinä maassa on yksi toimiva organisaatio, se on armeija, kun siellä loppuu palkanmaksu, loppuu turhat palaveritkin.  Venäjä voisi ostaa koko maan, saisivat hyvät lomatontit ja kalavedet, velaksi tietysti. Ehkä Putin ottaa vastuulleen kaikki Kreikan velat, sitten on taas pieni maksuaikaneuvottelu  EUn kanssa edessä. Viking-linja voisi ostaa koko Rhodoksen saaren, maalata sen punaiseksi ja järjestää todellisen 24 tunnin risteilyn joka päivä.

Laitoin Minnien pissille väkisin.  Sen jälkeen juostiin autoon ja kauppareissulle.  Ostin kaksi pakettia KaRu-pikapuuroa, se on parasta mutta sitä saa vain harvasta kaupasta.  Jotain unohdin varmasti ostaa, mutta se tulee sitten mieleen kun kauppa on kiinni. Kauppaan on kymmenen kilometriä ja saman verran minuutteja.  Jos ei olisi autoa, mitenkäs sitten.  Aika monella asia on vielä joskus edessä.

Puumalaisen Erkkiäkin ajattelin, Erkki on naapurikylässä lomalla, hän otti eilen yhteyttä, ehkä kahvittelemme vielä loppuviikosta.  Erkin kanssa tehtiin vuosikymmenet kauppaa, mutta hän ei lopettanut yhteydenpitoa kuten useimmat vanhat tutut, vaan naureskelemme silloin tällöin maailman menolle puhelimessa ja netissä.    Todennäköisesti järjestämme tavatessamme ensin Kreikan tilanteen, Suomen talouden ja levybisneksen uuteen uskoon.  Haukumme kaikki muut levy-yhtiöt paitsi Poptorin ja Titi-tuotannon.

Pikainen autoreissu postilaatikolle.  Hesari ja muutama lasku.  Pirjo-siskolta kirje, kirjeitä on mukava saada.  Ihan erilaista kuin tekstarit tai sähköposti.

Klo 11.53 alkoi sade hieman vähentyä.  Kolmet kahvit keitetty, seuraavaksi makaroonin keittoon.

12.01 tuli Cadillac Escalade pihaan. Naapurin emäntä toi mallasleipää. Täällä on jotkut eläkeläisten palvelut aivan kohdallaan. Karviossa tehdään maailman parasta leipää, sitä tulee joskus matkustavien mukana.
Lounasvalinta olikin sitten hernekeittoa ja mallasleipää.  Siitä voi tulla jälkijytky, mutta so what.

Sade loppui klo 13.40 niinkuin oli tilattu ja pojat lähti taas jakamaan rahaa golfkentällä, tänään olikin kolme kilpailua samassa, arvatkaa kestikö palkintojenjako jonkun aikaa.  Luultavasti voitin niistä yhden, taas on tienattu seitsemän euroa puhdasta. Peli tökki  koko ajan, mutta rutiinilla tuo meni.

Golfin suurin ongelma on täälläkin hidas peli, kierros kestää hillittömän kauan, matkoineen kuusi tuntia taas.  Minnie haukkui kun tulin kotiin. Kuunnelkaa itse Radio Novaa kuusi tuntia kun eväänä on kupillinen vettä. Kenttä oli uskomattoman hienossa kunnossa, vaikka vettä satoi koko aamun.
Huomenna ajattelin pitää golfista vapaan päivän.  Se on kyllä yleensä yhtä kuin juopon lupaus, ei koskaan enää.

Iltapalana salaatti ja Vatajan ribsejä, Minnie sai lisää vettä ja luvan ajaa naapurin Vili-kissan puuhun.
Ihan hyvä päivä.




tiistai 2. kesäkuuta 2015

Tavarataloissa tapahtuu


Olen toista päivää virallisesti vanhuuseläkkeellä ja päätin että jätän vanhat työnantajani Keskon ja Anttilan rauhaan, mutta enpä malta olla kommentoimatta, kun uutisissa kerrottiin että tavaratalokauppa on huhtikuussa vajonnut ennätyksellisen alas.  Kaupan edustajat varmasti kiirehtivät tiedottamaan että syy on valtiovallan toimenpiteissä ja asiakkaissa jotka eivät ymmärrä omaa parastaan.

Totuus kuitenkin on että nämä isot ketjut ovat sörssineet itse asiansa.  Olin lähes neljäkymmentä vuotta menestyksellä Anttilan hankinnassa ja markkinoinnissa, kunnes tuli Citymarketista kaiken tietävä johtajatar joka ei löytänyt minulle mitään tehtävää. Samainen johtaja ja Citymarketista tullut viisaiden ryhmä aiheutti kaiken kaikkiaan Keskolle lähes 200 miljoonan kokonaistappion, kun operatiiviseen tuloksen lisätään myyntitappio.    Sanomattakin on selvää että tappion tekijät ovat edelleen tehtävissään. Minulla on säilynyt keskusteluyhteys vanhoihin ketjuihin, ja myös niihin ketjuihin joihin on siirtynyt entisiä työtovereita ja alaisia, paniikki on kaikilla sama.  Stockmann on tehnyt radikaaleja toimenpiteitä ja vuokrannut tiloja ulkopuolisille ketjuille.  Sama on edessä Citymarketilla.  Prisma pystyy vielä kauan piilottamaan kannattamattoman käyttötavarakaupan ruuan hintaan.  Olen läheltä seurannut lähimmän Prisman. Savonlinnassa, uudistumista.  Säälittävän vanhanaikaista touhua.

Voittajia markkinoilla ovat mm. Bauhaus, Gigantti,  Clas Ohlsson, Motonet, Tokmanni, ja monet vaatekaupan ketjut, jotka ovat löytäneet tavaratalokaupan heikon kohdan, mielenkiinnottoman valikoiman ja huonon palvelun.  Onhan tavaratalokaupassa yksi vastarannan kiiski, jonka julkisivu ja toimitusjohtaja on lähes päivittäin lööpeissä.  Luultavasti kuitenkin kaupan menestyksen takana on osaava henkilökunta, ja ilmainen markkinointi jonka televisio ja iltapäivälehdet hoitavat.

Anttilassa ja Citymarketissa tehtiin paljon pieniä virheitä, todellisen kaupan kehitys laiminlyötiin.
Hankinta oli se josta Anttila syntyi ja hankinta oli se johon se hiipui, kun Anttilan ja Citymarketin hankinnat yhdistettiin ja ammattitaitoiset ostajat alkoivat täytellä exeleitä. Kun henkilöstöä rekrytoitiin, aloituspalkat olivat niin naurettavia, ettei valmiita tekijöitä saanut edes haastatteluun.  Piti ottaa omasta kuormasta tai palkata halvin mahdollinen. Huipputekijät tietävät varmasti tilanteen eri ketjuissa, eivätkä niihin edes hakeudukaan.  Suomessa parhaat ketjut ovat nyt ulkomaisessa omistuksessa, halpatavarat hoitaa taitavasti Tokmanni ja muut ketjut joille Anttilassa naureskeltiin, muistan olleeni itsekin naurajien joukossa.

Anttilan johto oli tietyssä vaiheessa enemmän kiinnostunut omista optioistaan kuin liiketoiminnan kehittämisestä.  Kun tuli määräys tehostaa toimintoja, koko toimiva johto aloitti mm. supistamaan matkabudjettia.  Eräänä vuonna kollegani, pukeutumisen markkinointipäällikkö joka oli vastuussa Anttilan vaatetuksen maahantuonnista, kyllästyi näihin supistuksiin ja jätti vuoden väliin kaikki omat matkansa.  Toimitusjohtajaa ja talousjohtajaa asia ei kiinnostanut.   Entinen kollega on tietämäni mukaan edelleen hankintatehtävissä voitokkaassa ketjussa.

Anttilan huippuosaajat nousivat aikanaan nopeasti ja nuorena, suoraan tavarataloista hankintaan ja markkinointiin.    Itse palkkasin kerran erään huippuosaajan talosta, olin asiakkaana tavaratalossa hieman ennen sulkemisaikaa,  eräällä osastolla oli viisi myyjää, joista neljä rupatteli tiskin takana ja yksi täytti hyllyjä.  Kävin kysymässä hyllyntäyttäjältä, kiinnostaisisiko konttorihommat.  Sisäinen byrokratia kasvoi vuosi vuodelta ja lopulta jopa keskusteluyhteydet tavarataloihin lopetettiin, Tärkeintä oli että toimittiin protokollan mukaan ja sen protokollan oli laatinut tämä ajatusten Tonava joka tuli Citymarketista.

Keskon uusi toimitusjohtaja antoi Hesarin haastattelussa ymmärtää, että hypermarketeissa käyttötavaran tilat supistuvat ja joitakin alueita lopetetaan, erikseen hän mainitsi kodin elektroniikan.
Ilmeisesti päätökset on tehty ja homma on vain yt-neuvotteluja ja irtisanomisia vailla. Kun se osasto viedään pois, jäljelle ei jää mitään miehiä kiinnostavaa.

Totta puhuen, juna meni jo, tavarataloilla ei ole markkinoilla mitään mahdollisuuksia, menetettyjä markkinoita ei saada millään hintaa takaisin.  En spekuloi uuden Anttilan kohtalolla, he ovat olleet hiljaa kuin kusi sukassa, mutta hommaa on mahdoton enää saada takaisin entiselle uralle. Voihan olla että markkinoille tulee aivan jotain muuta.

torstai 28. toukokuuta 2015

Kyllä maalla on mukavaa


Tänään saatiin värikästä ohjelmaa yksinkertaiseen maalaiselämään.  Olin koiran kanssa kävelyllä pienellä kylätiellä, kun yhtäkkiä meidän päälle meinasi tulla auto, punainen Mercedes joka ajoi arviolta 80-90 km/t tiellä jossa pitäisi ajaa korkeintaan 10 km/t, meillä kävi tuuri, emme jääneet alle, eikä myöskään meidän perässä pyöräillyt alle kymmenvuotias tyttö.

Sain osan rekisteritunnuksesta ylös, ja juttelin parin naapurin kanssa.  Ilmeisesti kuski oli kylän oma pieni Fittipaldi, yrittää pienen munansa korvata ylinopeudella,  Sattumalta vielä törmäsin oletetun kaaharin isään kinttupolulla, hän oli poikkeuksellisesti selvin päin, hän kertoi että tuntomerkit vastaavat hänen poikaansa.

Täälläpäin on tapana, että kaikki tietävät kuka kaahaa ja kuka ajaa kännissä, mutta asialle ei tehdä muuta kuin siunaillaan.  Minä tein välittömästi rikosilmoituksen.  Oletetun kaaharin isä kertoi, että pojalla on parhaillaan ehdonalaista ylinopeudesta, on ajanut tutkaan yli 200 km/t.

Alue on maatilamatkailualuetta, pikkuteillä liikkuu perheitä ja lapsia, yksinkin, maanantaina alkaa rippikoululeiri.  Tapasin myös yrittäjän, jolle kerroin aivan suoraan, että jos onnettomuus tapahtuu hänen maillaan, se on iso isku yrityksen maineelle. Yrittäjä on samalla myös kaaharin perheen vuokraisäntä.

Oletetun kaaharin isä on nyt pahoittanut mielensä, ei halua nähdä minua ja uhkaa käräyttää pimeistä töistä.  Tämä tuli yllätyksenä, mutta kiirettä pitää, maanantaina alkaa eläke, huomenna on viimeinen ansiopäivärahapäivä. Hän ilmeisesti käsittää päivittäiset skinikierrokset golfkentällä työnteoksi.  Totta Mooses, siltä se tuntuu, mutta ei siitä ole tullut kuin tappiota.  Saakohan pimeää työtä tehdä jos maksaa itse työnteosta ?

Jotenkin tuntuu, ettei tarina pääty tähän, täällä on tapana olla myös pitkävihaisia.

Todennäköisesti poliisi on voimaton, kun silminnäkijöitä ei ole muita.  Yrittäjän kannattaisi miettiä, onko järkevää pitää kaveria vuokralla, kun hän on vaarallinen ympäristölle ja yritystoiminnalle.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Golfkierroksen kuvaus




Tätä tarinaa ei pidä kenenkään täysjärkisen lukea, se on analyysi yhdestä kierroksesta Kerigolfia. Jotain outoa on, että useimmat pelaajat muistavat kierroksen jokaisen lyönnin, kierros nollaantuu onneksi yleensä seuraavan aikana. Kokeillaanpas...

Ykköstii. Avaus rautavitosella, väylän vasempaan nurkkaan, oli hieman hookkia. Kakkoslyönti lipun tasalle griinin taakse, raffiin. Chippi hieman lyhyt, huono putti ja toisella kuppiin. Huono alku, olisi pitänyt tehdä par.

Kakkostii, avaus driverilla, huono svingi, vasemmalle puuhun, varapallo perään, sekin huonoon paikkaan.  Ykkönen löytyi yllättävän pitkältä. Toinen lyönti rautaseiskalla, oikealle puolelle väylää. Kolmas lyönti varmasti sataan metriin rautaysillä. Neljäs liian pitkä pitcherillä griinin taakse raffiin. Kolme puttia, tupla.

Kolmostii, puuseiskalla, kainaloon, lipun tasalle, vesiesteeseen jossa ei vettä, mutta sääntöjen mukaan jatkolyönti hieman hankala, yli reiän raffiin toiselle puolelle sandillä. Kaksi puttia. Bogi.

Nelostii, hieno avaus 150 metriin draiverilla, sitten rautavitosella duffi, melkein metsään, sieltä pelastus griinin eteen chippaamalla rautakutosella. Pitch lyhyt, kaksi puttia, tupla. Tästä alkoi alamäki  alitajunnassa.

Vitostii, avaus draiverilla vasempaan reunaan, jäljellä 110 m. Pitcherillä lipun tasalle griinin reunaan, kaksi puttia ja par. Tässä ei koskaan pitäisi tehdä paria huonompaa.

Kutostii, draiverilla, hieman oikeaan reunaan, raffiin ja kuoppaan tietenkin, jatkolyönti rautakutosella ei ihan hyvä osuma ja pallo vesiesteeseen rinteen kautta. Droppi huonoon paikkaan, neljäs lyönti vain parikymmentä metriä rautakasi, viides griinin etureunaan pitcheri, kaksi puttia, tupla.

Seiskatii, avaus rautaseiskalla, suora lyönti mutta vasemmalle kumpuun ja pompulla outtiin, kolmoslyönti seiskalla vasemmalle rotkoon, kuorikekasaan. Sipuli petti, kaksi epäonnistunutta chippiä, kaksi puttia, seitsemän, se oli siinä taas.  Huonoin tulos tänä kesänä.

Kasitii, huolimaton avaus draiverilla vasemmalle metsään, sieltä chippi väylälle, jäljellä 110 metriä pitcherillä griinille, kaksi puttia, perusbogi.

Ysitii, huono avaus vasemmalle pehmeään hiekkaa puukolmosella, epäonnistunut jatko edelleen rinteeseen rautaseiskalla, kolmas pitcherillä väylälle, neljäs pitcherillä puuhun, viides hyvä chippi griinille, putti sisään, tupla.

Kymppitii, hyvä avaus keskelle väylää puukolmosella, kakkoslyönti puuseiskalla, osui kiveen, jäi pelattavaksi, sandillä griinille, kaksi puttia, bogi.

Yksitoista. Avaus driverilla keskelle väylää, jäljellä 110 m.  Pitcherillä lippua kohti, jäi hieman lyhyeksi griinin eteen, loput putterilla, bogi, olisi ollut helpon parin paikka.

Kaksitoista, avaus puuseiska, osui liian hyvin, pallo suoraan veteen noin 180 metriä. Kolmoslyönnin paikka edellisen väylän kulmasta, puukolmosella, päivän paras lyönti yli 200 metriä, neljäs lyönti pitcherillä griinin vasemmalle puolelle raffiin, kaksi puttia, bogi.

Kolmetoista, avaus väylän oikealle puolelle kivikkoon.  Osui kiveen, pomppasi toiseen kivikkoon, löytyi keskeltä pensaikkoa, chippi väylän reunaan, jatko rautaysilla taas kiven taakse vasempaan reunaan, seuraava chippi griinille, Kaksi puttia, tupla.  Helppo väylä. Olisi pitänyt olla par.  Varapallo draiverilla noin 70 metriä jäljellä.

Neljätoista, avaus rautakasilla.suora lyönti lipun tasalle, raffiin oikealle puolella, onnekas chippi ja yksi putti, peruspar.

Viisitoista, avaus driverilla ja taas kainaloon, outtilinjaa kohti.  Varapallo melkein vesirajaan liian pitkälle, kummulle.  Ykkönen oli 10 cm outissa, neljäs lyönti rautaseiskalla griinille noin 140 metriä, kaksi puttia ja tupla.

Kuusitoista, avaus driverilla, kauhea repäisy vasemmalle metsään, pallo osui puuhun ja kimposi oikealle metsään, löytyi pienen männyn juurelta.  Toinen lyönti takaperin rautaysillä väylän vasempaan reunaan.  Kolmas kohti aukkoa, rautaseiskalla, jäi lyhyeksi.  Matkaa griinille 170metriä, neljäs lyönti puiden välistä, hieno lyönti puuseiskalla, hipaisi hieman puun oksaa ja jäi vajaaksi. Viides chippi lyhyeksi, kolme puttia ja kahdeksan lyöntiä yhteensä.  Tälläista on oikea Kerigolf.

Seitsemäntoista, avaus keskelle väylää draiverilla.  Kakkoslyönti puukolmosella, rullasi vasemmalle metsään, sieltä näkyi lippu puiden välistä, hyvä lyönti sändillä kohti lippua, hieman hipaisi taas oksaa ja siitä vesiesteeseen.  Päätin ladata hetken akkuja ja lopetin siihen, viiva korttiin, vaikka viides lyönti olisikin ollut varmasti griinillä.

Kahdeksantoista, rautaseiskalla kolme metriä lipun taakse, kaksi puttia ja par.  Helppo laji, pitäisi opetella joskus.

Muistinpas, tämä oli vain testi itselle, mutta kertomus kuinka peli kulkee silloin kun se ei kulje, yksi huono lyönti voi tuhota koko kierroksen, kun sitä lähtee paikkaamaan, yleensä tulee epäonnistumisia.
Suurimmat omat virheeni on yliyrittäminen, keskittymisen puute ja väärät mailavalinnat.

 Avauslyönnit ovat kaikki kaikessa Kerigolfissa, niihin pitäisi aina keskittyä paremmin, pituus ei ole niin tärkeää kuin se mihin pallo päätyy. Hyvää onnea ei tällä kierroksella ollut kuin kerran, mutta huonoa tosi paljon - tai onko se onnea kun pallo löytyy yleensä jostain kuopasta, kai kyse on painovoimasta.  Lopputulos olisi ollut 100 lyöntiä ilman tuota viivan vetoa.  Tasoitus on lähtenyt taas nousuun, nyt 12,3 yksi huono kierros ja slope nousee 17sta.

Kuvassa kaverini Heikki, joka pelaa väylää 10, kiven päältä lähtee viides lyönti, lupasin ottaa kuvan vakuutusyhtiötä ja omaisia varten, mutta onneksi kaikki meni hyvin.











lauantai 16. toukokuuta 2015

Kaksi viikkoa mökkielämää,jääkiekkoa, golfia ja räkää

Täällä hevon kuusessa ei tapahdu juuri mitään ja ajatuskin hidastuu, joten blogin kirjoittaminen on yhtä tuskaa.  Tulimme vappuaattona, kaksi viikkoa sitten mökille, vaimo luovutti jo viikko sitten ja sanoi lähtevänsä tekemään remonttia kotona, täällä ollaan Minnien kanssa kahdestaan.  Minnie on lainassa, maailman kiltein Mittelspitz. Jos se osaisi kirjoittaa, se kertoisi että äsken nähtiin kesy orava.  Oravaa kiinnosti saman värinen otus. Minnie oli kiinnostunut kunnon iltapalasta.

Tasan samana päivänä kun tulimme mökille, alkoi kunnon räkätauti, joka alkaa nyt olla voitettu, vanha sanonta että flunssa kestää kaksi viikkoa hoitamattomana ja lääkkeillä 14 vrk, pitää paikkansa.  En mennyt lääkityksen puolelle kun ei tullut kuumetta.  Vaimo väittää ettei kuumetta ole sen takia kun sulla ei ole kuumemittaria. Kaikkee sekin tietää.

Golfia on pelattu 14 kierrosta 16 päivässä.  Kerigolf on kaikkien aikojen parhaassa kunnossa, siinä on suuri vaikutus uuden kenttämestarin toimilla mutta myös varmaan aktiivisten toimikuntien. Paras oma kierros 80 lyöntiä ja huonoin 102.   Olen pelannut noin 60 kenttää Suomessa ja kyllä tämä on pahin  Se kiusaa oikein tahallaan, kun saat hienon pitkän lyönnin, lyönti putoaakin sattumalta pienelle kivelle ja pallo lähtee siitä huitsin Nevadaan.  Jos on mahdollista että jotain menee pieleen, se myös menee.  Täällä on kuultu kaikki mahdolliset selitykset, ja kuullaan jatkossakin.
Kun on avausväylällä, joka on kaikista helpoin, lyönyt kolmeen puuhun, tietää että päivä on pitkä.

Meillä on erikoinen pelaajaryhmä, Kerigolfin kiniukot, ihan oikein kirjoitettu.  Pelimuoto on joka päivä skinit ja Nassau; jos et tiedä mitä ne ovat, aivan sama, en kerro.  Pelissä liikkuu hurjat rahat, jokainen panostaa 25 senttiä per reikä.  Parhaimmillaan kenttää kiertää 12 äijää joten voiton mahdollisuus per reikä on jopa 2,50 euroa. Yleensä päivän voittajat ovat tasoitushuijareita, mutta seuraavana päivänä taas jatketaan, ja eri miehet huijaa.  Itsellä saldo on vielä pahasti miinuksella mutta huomenna taas voitan kaikki.  Voitte seurata Gamebookista otteluita livenä.

Kiniukot ovat erikoinen sekoitus äijiä, ei sitä ole kai säännöissä kielletty ettei joukkoon mahtuisi akkojakin, mutta ei niitä yleensä rahapeleissä näy.  Jos ryhmä ei pelaisi joka päivä golfia, se olisi suljetulla osastolla tai jossain holhottavana tuhlaamassa yhteiskunnan varoja.

Jääkiekkoa on tullut katseltua valikoiden, olen käynyt nukkumaan Suomi-Venäjä ottelussa, kesken ensimmäisen erän, kun ei 2 vastaan nolla tilanteessa osuta edes maaliin.  Suomi-Tsekki matsissa kävin nukkumaan kun Tsekki siirtyi johtoon, sen tiesi miten siinä käy.  Tsekki oli parempi, mutta aivan sama kohtalo niillä  oli Kanadaa vastaan.  USA-Venäjä on vielä pelaamatta, mutta veikkaisin että Venäjä voittaa, mutta Kanada rökittää ne kunnolla finaalissa.  Aivan sama, näitä kisoja ei muista kukaan kahden viikon päästä.

Parasta mökillä olossa näin keväällä on luonnon ihmetteleminen, nyt tosin voi olla huono homma edessä, viime yönä oli jo pakkasta ja ensi yönä ehkä lisää, se on mustikoiden surma.  Kevät on ollut kohtuullisen kylmä, ei yhtään kunnon lämmintä päivää.

Helsingin Sanomat alkoi taas tulla, kun hieman heitä koulutin ensin,  On se pakko olla, ei mikään nettilehti korvaa sitä kävelyä laatikolle ja nautiskelua lehdestä kahvin ja Keskin vaniljarinkelin kera.

Facebookissa olen lätissyt ehkä liikaakin, onhan se hienoa kun on on kavereita.  Maaliskuussa laskin ihan uteliaisuudesta, minulla oli silloin 88 kaveria, olin heistä kuukauden aikana tavannut yhden, kun lasketaan pois sukulaiset, Vaition Jukan näin Anttilan neekerimyymälässä.

Olen miettinyt tunnenko kotikaupungissa Vantaalla ketään, taas poislukien sukulaiset.  Aika heikolta näyttää, alakerran Pipsan tunnen mutta hän ei tunne kohta minua  ennen
kuin menee kaihileikkaukseen.  Se että onko ikävä Vantaata, tuli tässä.

Sukulaiset ja oma perhe ovat muuten ihan kiva juttu.  Ja pieni ruskea koira.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Sanoma Media löysi kupletin juonen


Sain SanomaMediasta tiedon, että 24 euroa jota olemme karhunneet viime marraskuusta lähtien,
on tänään maksettu tilille.  He lupasivat vielä ihan kohtuullisen kompensaation, olemme taas kavereita.

Kirjoitin toissapäivänä kirjeen jokaiselle SanomaMedian johtoryhmän jäsenelle, ehkä sillä oli sitten jotain vaikutusta.  Normaali asiakaspalvelu ei onnistunut muuta kuin lupaamaan ja pyytelemään anteeksi.

Kyseessä on 7000 ihmisen työpaikka, tänä päivänä ei kenelläkään ole varaa luopua asiakkaista sisäisten ongelmien vuoksi.  Asiakas edellä, se on hyvä ohjenuora mille tahansa yritykselle.  Toivotaan menestystä ja lisää työpaikkoja jatkossa Sanomillekin.

Aikanaan City-Anttilassa on legendaarinen myyjä, Matteo nimeltään, hänelle jos tuli asiakas valittamaan jostain pienestä hän kaivoi taskustaan ryppyisen kympin ja antoi sen asiakkaalle.
Yleensä se asiakas tuli uudestaan.

Sanomienkin organisaatiossa pitäisi olla henkilö joka kaivaa 24 euroa vaikka kiven raosta eikä suojaudu protokollan taakse puoleksi vuodeksi.    Asiakaspalvelun avuksi on kehitetty järjestelmiä jotka valvovat että asiakkaan ongelmat on ratkaistu kohtuullisessa ajassa, muuten sähköposti pommittaa joka aamu ja huonot vastaajat pääsevät eräänlaiselle mustalle listalle.

Kuluttajavirastossa asiaa hoiti aivan sympaattinen ihminen, mutta ei hän ottanut ilmeisesti muuta kuin puhelinyhteyden Sanomiin.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Jääkiekkoaiheinen tarina


Lienee trendikästä olla tietävinään jotain jääkiekosta näinä päivinä.  Minun jääkiekkohulluuteni alkoi vuonna 1963, kun Tukholmassa pelattiin MM-kisoja.  Meillä oli kylän ensimmäisiä telkkareita, joissa oli tasan yksi kanava, kuten muillakin.  Sieltä tuli sitten nämä ensimmäiset MM-kisani suorana,
Suomi voitti ottelun USAta vastaan 11-3.  Se oli pienen pojan mielestä aivan jotain ihmeellistä, otin sukset ja hiihdin kaikki kylän mummot läpi, levittämässä ilosanomaa.  Suurena miehenä sitten ymmärsin ettei jenkeillä ollut ehkä ihan paras joukkueensa mukana, ei edes ehkä 1000. paras, vaan joku yliopistoporukka palkintomatkalla.  Samoissa kisoissa Suomi muuten hävisi DDRlle, siis Itä-Saksalle 1-0.

Asuimme maalaiskylällä, jossa kävin koulua neljä ensimmäistä vuotta.  Koulun opettaja oli ehdoton hiihtoniilo ja yleisurheilumies, jääkiekosta ei ollut puhettakaan, kuten ei myöskään koripallosta.  Se kostaantui kun menin kaupunkiin, yhteiskouluun, molemmat lajit olivat muille tuttuja.  Arvatkaa kuka oli se reppana joka valittiin viimeisenä joukkueeseen, kaikissa lajeissa.

Kaupungissa pelasi kuitenkin oma jääkiekkojoukkue, Pieksämäen Pallo Sepot, legendaarinen PIPS,
Joukkue pelasi maakuntasarjaa, joinakin vuosina muistaisin että lohkoissa pelasi myös mm. KalPa  JoKP, Upon Pallo ja jostain syystä muistan yhden ottelun, Töölön Vesaa vastaan, snadilaiset taisivat ottaa nekkuun silloin. Laukoivat kiekkoja katsomoon, kun hieman heitä provosoimme.  Pipsin ottelut pelattiin ulkojäällä, kun naapurikaupungit saivat jäähallit, tasoero kasvoi lopullisesti valtavasti.  Otteluitahan oli kaudessa tosi vähän, ajoin kotiotteluihin polkupyörällä viisi kilometriä, joskus aivan umpihangessa.

Kun muutin Helsinkiin pysyvästi vuonna 1973, oli siellä vain yksi joukkue, HIFK, jota kävin katsomassa, se toinen oli vasta rakenteilla.  HIFKn ehdoton yleisömagneetti oli Lalli Partinen, joka oli oman aikansa ehdoton  viihdyttäjä.  Kun pilli soi, Lalli ryntäsi joskus jäähyaitioon suoraan, hän oli varma että taas mennään, tosin siitä kyllä sai jäähyn.

Vuonna 1974 järjestettiin MM-kisat Helsingissä. Kalle Anttila oli jollain tavalla sponsaamassa kisoja, Koska oli yksi Kallen hovin jäsen, Matti Mölli Keinonen pyöritti tavaratalossa rulettia, jossa saattoi voittaa lippuja kisoihin.  Liput olivat tietenkin Itä-Saksan ynnä muiden taapertajien matseihin.  Mölli oli Anttilan kuvastoissa valokuvamallina silloin tällöin. Mölli oli ensimmäinen oikea kiekkoilija johon pääsin tutustumaan.

Toinen tuttavuus syntyi kerran, kun tuulennopea Esa Peltonen halusi ostaa pojalleen Antonelli-sähköurut.  No, jotenkin junailin ne tavarataloon postimyynnistä, en kehdannut sanoa että ne ovat aivan paskat.  Ei tullut Esan pojasta pelimannea, mutta tuli jotain muuta.  Tapasin Esan myöhemmin kun hän myi autopuhelimia Varistossa, ostin ensimmäisen autopuhelimeni häneltä, en uskaltanut mainita urkukaupoista mitään.  Maksoi muuten 10 000 markkaa se puhelin.

Vuonna 1981 pääsin ensimmäisen kerran käymään MM-turnauksessa, Göteborgissa.  Katsoimme yhden ottelun, Neuvostoliitto-Kanada,  Matsi päättyi 4-4- ja on edelleen mielessä kaikkien aikojen parhaana pelinä, jonka olen nähnyt.  Asuimme jäähallin viereisessä hotellissa, siellä asui mm. Hollannin päävalmentaja, joka ei uskaltanut mennä itse matsiin, heikon sydämensä vuoksi.  Istuimme baarissa.   Aamulla aikaisin ymmärsin taas lisää jääkiekosta, kun näin Kanadan joukkueen palaavan eri suunnista hotelliin, poikamiehet tulevat töihin aamuisin eri suunnista.

Vuonna 1995 kisat pelattiin Tukholmassa, ja kuinka ollakaan Suomi pääsi finaaliin Ruotsia vastaan. Epe ja Ernie olivat sen verran höveliä, että kutsuivat finaaliin mukaan, oli lennot ja majoituskin samassa hotellissa kuin Leijonilla.  Kieltäydyin, koska en olisi kestänyt sitä kun Suomi varmasti häviää. No, siinä kävi sitten niinkuin kävi.  Voin todistaa, ettei vitutukseen välttämättä kuolekaan.  Positiivista kisojen jälkeen oli, kun Ernie tuli maanantaina myymään uutuuksia, hän kertoi että Ruotsin BMG oli painanut Den Glider In sinkusta kultapainoksen.  Ostin sen koko erän heti pois, levyt tulivat lentona Suomeen ja kärräsin niitä itse Ooppelilla ympäri Helsinkiä, lämmin keli, kaikki ikkunat auki ja stereoista soi täysillä Den Glider In.  Aika nopeasti se erä meni, olisikohan ollut 1500 kpl.

Liikemiesurani kehittyi ja sitä mukaa tuli vapaalippuja myös Helsingissä pidettyihin kisohin.  Kyllä, olin siellä paikalla kun Suomi pelasi SEN ottelun Ruotsia vastaan.  Poistuin tilanteessa 5-5, loppua en olisi kestänyt enää.  Otin taksin ja ajoin silloiseen kotikapakkaani Vuosaaressa, tarkoituksena juopua.  Tiskillä makasi läheisen taiteilijatalon asukas, näyttelijä Vappu Jurkka, joka totesi että vittu, nyt vituttaa!  Tiesin siitä etten ollut ainoa mielensäpahoittaja.

Jossain vaiheessa tein yhteistyötä erään jääkiekkovaikuttajan ja pelimiesten isän kanssa, hän järjesti silloiselle vapaa-aikaosastolle neljä vapaa-lippua Jokereiden sekä IFKn kotimatseihin, siis kausikortit.  Kun näki kolme-neljä huonoa matsia viikossa, tuli jonkinlainen  yliannostus jääkiekkoon.  Sen jälkeen on tullut käytyä erittäin harvoin seuraotteluissa.

Minulla on ollut mukava tilaisuus tavata joitakin NHL-pelaajia golfin merkeissä, Disneyn Ilkka Lind järjesti aikanaan Ringsidessa yhdet parhaat  bisneskisat aina kesäkuun alussa.  Siellä pelasin mm. Jari Kurrin, Christian Ruutun, Sami Lepistön, Laku Laukkasen ja Petri Skrikon kanssa.  Mukavia sällejä ja painokelvottomia tarinoita.

Meneillään olevista kisoista en ole jaksanut katsoa yhtään ottelua ihan kokonaan, erittäin huonosti jaksan katsella Juhani Tammista, eikö mikään järki saa sitä sivuun höpöttämästä.  Tammisen ammatti on olla Tamminen, siis ihan ok.   Oli aika lähellä, ettemme Rallen kanssa menneet Tammisen kanssa golfkierrokselle, hän myi ainakin silloin omaa peliseuraansa, maksajakin olisi ollut, joku kirjankustantaja, mutta se kokemus on vielä kokematta.  Ralle oli Tamin mökkinaapuri nuoruudessaan.

En anna kisaveikkausta, mutta näyttää siltä kuitenkin että Kanada ja USA ovat tällä kertaa tosissaan, voin kuitenkin kuvitella kuinka Suomelle kävisi Kanadaa vastaan.  

 


keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Tuli aamu ja 501. päivä


Sain kenkää Anttilasta toukokuussa 2013, tuotannollisista ja taloudellisista syistä.  Tänään kirjataan ylös 501 päivää yhteiskunnan elättinä, ansiosidonnaista on kertynyt niin monta arkipäivää.  Luku on itselle tärkeä, nyt voi saada todistuksen että on saanut yhden lisäpäivän ja sillä paperilla voi saada työeläkkeen, koska ikä riittää siihen, 62 ja risat.

Ansiosidonnainen päiväraha on käytännössä valtion ottamaa velkarahaa, vaikka sitä rahoitetaankin jäsenmaksuilla ja työttömyysvakuutuksella.  Se on hieno järjestelmä, kun sattui itselle, mutta yleisesti ottaen täysin järjetön.  Terveitä työkykyisiä ihmisiä pidetään kotona, osa ehkä on tyytyväisiä tilanteeseen, mutta suurin osa pitäisi laittaa johonkin järjelliseen työhön.  Itse olisin ollut vapaaehtoinen Vaahersalon kyläpoliisiksi, loppuisi se kaahaminen ja päissään ajelu.  Kolmenkymmenen vuoden aikana olen kerran nähnyt poliisit Vaahersalossa, ne tulivat kysymään tietä, olivat reppanat eksyneet.

Tietenkään tämä työttömyystyö ei saisi olla mitään, mikä olisi pois normaaleilta työmarkkinoilta.  Suomalaiset yrittäjät, vaikka ovatkin reilua ja yrittävää porukkaa, käyttävät heti kaikki porsaanreiät jos niitä on tarjolla, koska jos ei itse käytä, kilpailija käyttää kuitenkin.   Näin käy jos nuoria tai vanhoja suositaan tai tuetaan työllistettäessä väkisin. Jos jotain on pakko suosia, niin sitten nuoria, meidät vanhat pitäisi siirtää joustavasti sivuun, ei kertarytinällä vaan pikkuhiljaa, kokemusta hyödyntäen.

YT-neuvottelu on täyttä pelleilyä ja teatteria, olen itse ollut mukana pari kertaa neuvottelemassa ja viimeisen kerran sitten tiskin väärällä puolella.  On varmasti oikeitakin yt-neuvoitteluita, kun esimerkiksi tuotanto laskee ja asioita on järjestettävä.  Niissä tilanteissa joissa itse olin mukana, ei neuvoteltu mistään, päätökset oli jo tehty, neuvottelijat briifattu, irtisanottavat jo valittu ennen
neuvotteluja. Oli listoja eniten sairastavista, mietittiin hankalia tapauksia ja kostettiin vanhoja kaunoja.  Niistä keskusteluista ei tehty pöytäkirjoja, muuten prosessi kirjataan pilkulleen, jotta noudatettaisiin lakia, lopputulos on jo kirkkaammissa saleissa päätetty.  Yrityksen johdon pitäisi uskottavasti yrittää ensin yhteistyössä henkilöstön kanssa pelastaa laiva.  Yt-prosessi on johdon taholta pään pistämistä pensaaseen. Kumma kyllä, kaikille johtajille löytyi hommia, heitä ei tarvinnut erottaa.

Olen kertonut kaikille pyynnöstä tai pyytämättä, että mikä tahansa työ on parempi kuin joutenolo, jos siitä saa sen saman kuin ansiosidonnaisella.  Kyllä sillä rahalla pärjää, jos nuukasti elää, mutta elämästä häviää sosiaalinen puoli, joka syntyy työyhteisössä.  Voi tietysti mennä työttömien työpajaan tai kahvilaan, mutta se ei varmaan sovi kaikille. Käytännössä käteen jäävä palkka on noin puolet viimeisestä rahapalkasta.  Veroa peritään hillitön prosentti, toki työllistäähän se lainarahan pyörittely jotakin virastoissa. Meiltä työttömiltä puuttuu työmatkavähennykset, se on niin väärin.

Hyvin todennäköistä on että uusi hallitus yrittää lyhentää ja pienentää ansiosidonnaisen aikaa ja ns. putki saattaa vaikeutua, jos Suomen oma hallitus sitä ei tee, sen tekee sitten joku muu ja se tekee kipeää.  Olen hieman epäileväinen, kun asiaa viedään ammattiliittoihin, tämä on saavutettujen etujen maa.  Niinkuin Kreikkakin.

Yksi ajatus on että ansiosidonnaisen voisi nostaa osittain etukäteen jos aloittaa yrityksen, se voisi sopia joillekin, yritys kuitenkin tarvitsee tuotteen tai palvelun jolla on markkinoita, tyhjästä on paha nyhjäistä.  Jonkinlainen kevytyritysmuoto voisi myös olla kokeilemisen arvoinen, 4-5 henkilön
työllistäminen voisi toimia nykyistä vähemmällä byrokratialla.

Suomesta löytyisi todella hyvät reservit muutostyöhön, itse mukaan luettuna, kokeneita konkareita on kortistot täynnä.  Mutta siihen pitäisi ensin perustaa virasto valvomaan.

Olen käynyt kaksi kertaa Ely-keskuksessa, jota ennen sanottiin työkkäriksi.  Ensimmäinen kerta oli ilmoittautuminen ensimmäisenä työttömyyspäivänä.  Haastattelija oli oli erittäin mukava, maahanmuuttajataustainen.  Hän kysyi mitä osaan parhaiten, vastasin että ostan, myyn, vaihdan ja varastan.  Ahaa, sinäkin olet arabi, no, laitetaan että ostaa ja myy.  Erittäin asiallinen ja hyväntuulinen kohtelu, mutta myös aika realistinen arvio; kukaan ei tule tarjoamaan sinulle töitä.

Toinen kerta oli jo pelkkä muodollisuus, se piti käydä, jotta rahantulo jatkuisi, haastattelija sanoi ihan samaa, kuusikymppisille ei ole mitään töitä, erittäin vaikea on löytää mitään edes viisikymppisille.

Kolmas käynti luvattiin, mutta eipä ole tullut kutsua.  Ehkä järki on voittanut.  

Jos joku on lukenut näitä seikkailujani, tulee ilmi että olen saanut elää ja tehdä töitä todella mielenkiintoisessa ympäristössä ja erikoisten ihmisten kanssa.  Olen siitä kiitollinen, asiat voisivat olla paljon huonomminkin.   Kun ura katkeaa tai sen katkaisee ylimielinen kottarainen, jonka tunsin hyvin jo entuudesta, ilman mitään selityksiä, muuta kuin ettei sinua tarvita,  se jää kaivelemaan.

 Minulla oli suojatyöpaikka kahden viimeisen vuoden ajan, siitä ehkä lisää joskus myöhemmin, sellaista ei pitäisi tapahtua missään työympäristössä.  Sivukuluineen se maksoi Keskolle satoja tuhansia, ja paljon juotua kahvia.  Olisin voinut nostaa jopa syytteen työpaikkakiusaamisesta, mutta kyllä se raha rauhoitti, mutta olipa pitkiä päiviä ja viikkoja, kun työtehtäviä oli noin 15 minuuttia päivässä.   Siirsin valmiita tilastoja toiseen paikkaan, ja ilmoitin sitten sähköpostilla, että nyt on valmiit tilastot toisessa paikassa.

Nyt on sähköinen hakemus tehty.  Päivärahan hakeminen on tehty äärimmäisen helpoksi, avataan tietokone, laitetaan kerran kuussa rasti ruutuun kunnian ja omantunnon kautta ja painetaan enteriä, sitten muutama päivä ja raha kirstuun kilahtaa.  Sitten kun raha on kilahtanut, täytyy pyytää todistus että näin on käynyt.  Sillä todistuksella sitten vahvistetaan eläkehakemus.  Työeläkeyhtiössä on tiedot tuloista ja eläkkeistä sentilleen, sieltä voi jokainen tilata sähköisen otteen.  Silti kerrotaan että hakemuksen käsittely kestää keskimäärin kaksi kuukautta.  Raportoidaan siitä sitten erikseen.

Kaikille hyvää vappua, tasapuolisesti.