lauantai 26. maaliskuuta 2016

Tur-kissa(enimmäkseen golfaiheista höpinää)



Käväisin viikon verran pelaamassa golfia Turkin Belekissä.  Paljon oli sitä seutua kehuttu golfpiireissä ja totta se on, golfarin paratiisi, jos tykkää vain golfata, syödä ja vielä jaksaa juodakin.
Belekin kentät ovat paremmassa kunnossa kuin suuri osa Espanjan kentistä, johtuen ehkä veden saannista, jota Turkissa riittää, mutta joka on joskus Espanjassa kortilla.

Suomesta tehdään pääasiassa all-inclusive matkoja, jossa kalliiseen hintaan sitten sisältyy kaikki pelit, hotelli ja eläminen.   Vie muutaman päivän ennenkuin tottuu ajatukseen ettei ilmainen ruoka syömällä lopu.  Toki mietimme sitäkin, että jos tempoo kaksin käsin Irish Coffeeta, matkahan halpuuntuu.  Kumma kyllä, en nähnyt yhtään humalaista tai krapulaista.

Hotellin ravintolassa tarjottiin kolme kertaa päivässä runsaan sadan eri aterialaadun aamiainen, lounas ja illallinen, yöllä olisi vielä saanut yöpalaa.  Jos missasi jonkun aterian, sai sitten tilata välipalaksi vaikka hampurilaisen.  Kaikki ilmaiseksi.  Vain kaurapuuro ja mämmi puuttuivat, josta pitkä miinus..

Belekissä on 15 golfkenttää, koko Turkissa vain 29.  Golf on näkyvin osa Belekin aluetta, vaikka varsinainen bisnes onkin perinteinen rantaturismi.  Laskimme että kentille mahtuu kerralla noin 1500-2000  pelaajaa/vrk, kun majoituskapasiteetti täytyy olla kymmeniätuhasia, ehkä yli satakin tuhatta.

Turistisesonki oli vasta alkamassa, selvästi huomasi ettei paikalla ollut venäläisiä, se on iso isku taloudelle, tosin Putin on luvannut että lähialueelle voidaan tulla takaisin muutamassa tunnissa.  Syyrian rajalle on noin 500 kilometriä. Eniten pelaajia tuntui olevan Tanskasta ja Ruotsista, myöskään saksalaisia ei näkynyt.

Golf on Turkissa harvojen huvi, syy on varmaan hinnoittelu, pelikierros maksaa normaalisti vähintään 100 euroa, se on tavalliselle turkkilaiselle iso raha.  En tiedä yhtään turkkilaista ammattilaista.  Tilanne oli aikanaan sama Virossakin, kenttiä käytti lähinnä turistit.

Ymmärrän nyt miksi Turkin presidentillä täytyy olla 1100 huonetta kotona, koska nämä rantahotellit ovat valtavia palatseja, isompia kuin mikään julkinen rakennus Suomessa. Täytyyhän pressan erottua jollain tavalla majatalon pitäjistä.

Belekin kentät ovat kaikki loistokunnossa, jos joku kenttä ei olisi, tieto leviäisi yhdessä päivässä sosiaalisen median kautta ja se olisi siinä.  Kentät on rakennettu tasaiselle hiekkamaalle, eivät poikkea toisistaan kovin paljon profiililtaan,  puita on niin penteleesti, aika monen takana olen käynyt kuokkimassa.

Pelasimme mm. Caryan kentän, jossa marraskuussa pelataan European Tourin osakilpailu.  Ehdoton kokemus oli myös links kenttä Lykia.   Kahdeksan kierrosta seitsemässä päivässä on ilman muuta liikaa, mutta mitä muutakaan olisi voinut kun paratiisiin pääsee.

Golfin peluu alkaa aina alusta, jos on takana talvitauko.  Pientä kehitystä tapahtuu joka päivä, kunnes viikossa on jo omalla tasolla.    Itselle sattui yhdelle kierrokselle tilanteet, jotka tuskin enää tässä elämässä toistuvat; ensin par nelosella pallo viidestäkymmenestä metristä suoraan reikään, sitten hetken päästä par vitosella pallo reikään 140 metristä.  Samalla kierroksella löin viisi bunkkerilyöntiä, samasta bunkkerista.  Yöllä pitikin katsoa opetusvideo, sitten taas pallo lensi.

Varsinaisesta Turkista ei Belekin matkaaja juuri ehdi nähdä muuta kuin vilahduksia bussin ikkunasta. Paljon näkyi rähjäisiä kyliä, seassa marmoripalatseja.  Golfkentät ja hotellialueet ovat tarkasti vartioituja, eikä varmaan ihan syyttä.

Olin vähällä jäädä Turkkiin asumaan, paluumatkaa oli tehty lentokentälle 15 minuuttia kun totesin että passi jäi hotelliin.  Bussikuski käänsi auton ja passi haettiin, ehkä tilanne olisi toisenlainen, jos olisin huomannut asian vasta lentökentällä.  Tämä tilanne tulee varmaan uusintana painajaisissa vielä monta kertaa.

Paluu kotikulmille oli myös sykähdyttävä, lähdin täydentämään jääkaappia lähikaupasta, matkalla kauppaan kaksi naista meinasi käydä käsiksi, olin kävellyt kuulema uhkaavasti heidän ohitseen.  Olemuksesta huokui joku muukin kuin nautitut oluet.  Onneksi ymmärsin kävellä ripeästi karkuun, siitä olisi voinut syntyä tilanne, jota selviteltäisiin putkassa.  Sinänsä sieltä olisi saanut aihetta seuraavaan raporttiin.

Turkissa riittää kavereita kaikille, yllä oleva kissa otti minut mentorikseen heti ensimmäisestä ateriasta lähtien.  Hotellissa on kulkukissoille oikein oma talonsakin.


torstai 17. maaliskuuta 2016

Golfia, lapsenlapsia, matkailua ja politiikkaa


Nyt otsikossa kerralla kaikki - jos ei kiinnosta, niin ei kannata jatkaa.  Pornoakin on. Äsken tuli ryhmään Kimppakyydit-Savonlinna,  linkki pornosivulle.  En katsonut mutta vaikutti että joku oli hakkeroinut sivun tai sitten siellä ei ollut mitään estoja.  Ylläpitäjä lienee saanut nopeaa palautetta, linkki hävisi.  Itsekin tein ilmiannon Facebookiin, nyt vaan odottamaan miljoonan dollarin korvausta henkisistä kärsimyksistä. Saattoihan se olla huumoriakin, ei noista savolaisista koskaan tiedä. Nuo Kimppakyydit ovat loistava yhteisöllinen tapa säästää matkakuluissa ja päästä poikkeusreiteille. Uber johon ei virkamiehet ja kaiken kieltäjät pääse käsiksi.

Useat bloggaajat paheksuvat nyt palstoillaan Axel Smithin touhuja. Voin minäkin yhden paljastuksen tehdä, hänen viihdebisnesuransa alkoi myyjänä City-Anttilan Toptenissä, erittäin pidetty ja asiantunteva levykauppias.  En puolusta tekoja, hän itsekin jääväsi itsensä ja viisaasti poistui tänään julkisuudesta, mutta on kova rasti pojalla.  Vapaana kulkee ja keikkailee pahempiakin rikollisia, naisenhakkaajia ja muita.  Ehkä nyt on paikka miettiä mitä isona tekisi, opiskella tai jotain.

Toinenkin  entinen anttilainen on juuri tulossa tvstä tutuksi.  Cende Jauhiainen esiintyy parhaillaan katastrofikokkiohjelmassa. Toivotaan oikein huonoa menestystä, Cende oli yksi värikkäimmistä työkavereista, enkä taatusti kerro yhtään tarinaa. Tai ehkä sen että kerran tarjosin rahaa, ettei hän laulaisi firman bändissä, ei puhuttu sitten moneen kuukauteen.  Toivottavasti Cende joskus kertoo omat tarinansa.

Ensimmäinen golfkenttä avattiin eilen Suomessa, Vihdissä, veikkaisin että huomenna sekin menee kiinni, talvi tulee takaisin.  Ensimmäisen kerran en itse ollut mukana, viiteentoista vuoteen, jotain parempaa on luvassa, ei kannata pilata hyvää harjoituskautta.   Viime vuonna pelattiin jo täysiä maaliskuun alussa, nyt kevät näyttää olevan jopa kuukauden myöhässä.

Kävin moikkaamassa tyttärien poikia Lontoon kylässä, kovasti ovat kasvaneet, puhetta tulee kovasti mutta vielä siitä ei ymmärrä mitään. Olihan se kiva, kun kolmen kuukauden tauon jälkeen molemmat totesivat että Pappa!  Enhän minä sitä paljon ole mainostanut.  Ei nämä nykynuoret osaa ujostella.   Odotan vain kun puhetaito kehittyy, silloin varmaan Skypetetään joka päivä.

Toisen poikasen ykkösjuttu on tällä hetkellä Titi-nalle.  Hänen lastenhoitajansa vaiko onko se Nanny, kertoi olleensa pienenä Titinallen ykkösfani, hänen kotinsa on siellä missä Titiperhe nyt asustaa. Hän ei koskaan päässyt konsertteihin.  Ne jotka Askon ja minut tuntevat, tietävät että jotain pientä jekkua on suunnitteilla.

Luin matkalla kirjan jonka jokaisen historiasta kiinnostuneen pitäisi lukea ja varsinkin niiden jotka äänestävät tai aikovat äänestää Kepua.  Kirja on Jarmo Korhosen Valtataistelu.  Kirja on kooste Suomen lähihistoriasta, ei siinä mitään uutta sensaatiota ole, mutta kertoo lähinnä sen että Urho Kekkonen oli jo vuonna 1972 kykenemätön tehtäväänsä, mutta erosi vasta lokauussa 1981. Taustavoimat pitivät ukon piilossa huonoina päivinä, lehdistö jätti kertomatta mitä omin silmin näki ja kuuli.  Paavo Väyrynen on toinen roolihahmo, jonka ahneus ja vallanhimo kerrotaan tarkkaan.  Kekkosen neuvo Väyryselle oli että hankkii omalta kotiseudultaan vahvan kannatuksen, silloin pysyy pinnalla.  Kirjassa kerrotaan myös kuinka syvällä Neuvostoliitto oli Suomen korkeimmassa johdossa.  Kirjan luettua, tulee mieleen että onkohan kulisseissa mikään muuttunut, varsinkin kun tänään on saatu uusi presidenttiehdokas ja eiköhän se Paavokin ole mukana vielä seuraavissa vaaleissa.  Uskaltaakohan kukaan koskaan tehdä noista ajoista elokuvan tai tv-sarjan.  Ainakin Yle varmaan tekee kaikkensa ettei niin käy, sielläkään ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa.  Oma veikkaukseni on että seuraava presidentti on Pekka Haavisto, ei vihreytensä vuoksi mutta ehkä kansa on kyllästynyt oikeisiin kieroilijoihin.

Lontoolaiset ovat aina olleet kohteliaita, mutta nyt tuntui että he ovat sitä vieläkin enemmän.  Sitten tajusin yhdellä bussireissulla, että minä olen se vanhus, jolle nuoret naiset antavat istumapaikkansa. Voi saatana.

Ehkä lisää tarinaa ennemmin tai myöhemmin.