perjantai 29. tammikuuta 2016

Seksiä, valheita ja filminauhaa


Kävin katsomassa ensi-illassa kotimaisen elokuvan Anna mulle lovee, Love Recordsin tarinan.  Kotimaiset elokuvat pitää käydä katsomassa, kannatuksen vuoksi,olipa ne hyviä tai huonoja.  En sano oliko hyvä vai huono, katsokaa itse.  Flamingon 340 hengen salissa oli noin 20 katsojaa, ei ennusta oikein hyvää, toki näytös oli 15.40, mutta mutta

Love Records on aiheena kiinnostava, tein itse kauppaa Loven kanssa 1975 alkaen, konkurssiin saakka.  Love on julkaissut kaikkiaan 450 LPta ja saman verran sinkkuja, se on huikea määrä.

Elokuva on yhtä lailla Atte Blomin tarina kuin Loven historia, tarinassa oli sen verran uutta ja outoa minullekin, joten voisi sanoa että siinä valehdellaan.  Atte oli jo ehtinyt antaa haastattelun Yle.fin Kulttuuricoctailille, jossa hän kertookin että tarinassa oli paljon huuhaata.  Topi Kärjen osuus elokuvassa on aika käsittämätön, en itse muista että Kärki oli ollut millään tavalla tekemisissä Love Recordsin kanssa, samoin kauppaneuvos Lindbergistä oli tehty melkoinen konna, tuskin hänkään pitkätukkien kanssa neuvotteli, jos joku neuvotteli, se oli John Eric Westö.  Istuin Fazerin saunassa aika usein, olin heidän suurin asiakkaansa, kaikenlaista siellä puhuttiin .Fazerilla oli aikanaan noin 80 prosentin osuus äänitteiden jakelusta, sillä tavalla he olisivat voineet kiristää Love Recordsia, kuten leffassa kerrottiin, ehkä he tekivätkin, helppoa se olisi ollut.  70-luvun loppupuolella Anttila ja Valintatalo nopeasti tuhosivat tuon melkein monopolin, mutta oli heillä siihen omaakin ansiota.

Itse en olisi valinnut Riku Niemistä leffaan, enkä valitsisi mihinkään muuhunkaan vähään aikaan, kaverin kasvot ovat kuluneet, maneerit ovat kaikissa rooleissa samat.

Petelius on Topi Kärkenä hyvä, voisi näytellä Kärkeä hyvinkin jos hänestä tehtäisiin oma elokuva.  Petelius on näköjään myynyt itsensä ossuuskaupan halvennusmainokseen, ei ole varmaan ollut halpa herra, mutta se on toinen tarina.

Jos tupakanpolton katseleminen ei miellytä, ei kannata mennä tähän leffaan, pössytteleminen on viety ihan äärimmäisyyksiin.  Vaatteet joutuu tuulettamaan leffan jälkeen.

Atte on hieno mies, tutustuin häneen vasta joskus Midemissä ja hänen myöhempien yritysten kautta, muistatteko sellaisenkin levymerkin kuin Atte, Matti ja Teppo!

Jaa, missä se seksi ? No se oli markkinointijippo, kaikki lukee loppuun saakka.

Ehkä kumminkin mainitaan tänäänkin entinen työnantaja joka markkinoi peniksen muotoista paistinpannua, ja sitten ottaa pannun pois myynnistä.  Selityksiä mietitään varmaan pikapalaverissa.
Itse olisin tilannut kontillisen lisää, nyt sen tekee joku muu.




Jälkikirjoitus 8.2.   Luin uudestaan Love Recordsista tehdyn kirjan, kirjoittaja Miska Rantanen, siitä lienee kaksikin päivitettyä versiota.  Yksi virhe yllä olevassa kirjoitelmassa on, Love Recordsin kolmikko on käynyt tapaamassa Musiikki Fazerin omistajaa kauppaneuvos Lindbergiä, aiheena oli gramex korvaukset, jotka aiheuttivat närää ja jonkinlaisen boikotin.  Kirjasta on lainattu selvästi suoria kohtauksia käsikirjoitukseen, mutta Toivo Kärkeä siellä ei ole mainittu kuin kerran.  Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen musiikin ystäville. Sain itse sen viikossa kirjastosta tilaamalla.

Kirjassa on myös kuvia yhtiön perustajista, yhä enemmän olen sitä mieltä että Riku Nieminen pilasi Christian Swindtin hahmon, peruukki joka toimii Kampin kauppakeskuksessa ei toimi elokuvassa.

Itse olisin roolittanut mukaan M.A. Nummisen ja Jive Väänäsen, he olivat merkittäviä hahmoja Lovessa. Varmaan Aku Hirviniemellekin olisi löytynyt töitä.

Tuo ensi-iltanäytöksen katsojamäärä jo ennakoi hieman tulevaa, ensi-iltaviikon katsojämäärä oli 5600 ja nyt yhteensä noin 10 000 katsojaa, täysi floppi.

Asia joka pyöri  ensimmäistä tekstiä tehdessä mielessä, oli yksi puhelinsoitto joskus 80 luvun lopulla tai 90 luvun alussa, EMI-levy-yhtiöstä soitettiin ja tarjottiin mahdollisuutta julkaista  Love Recordsin tuotanto CD-levyinä, nauhat lepäsivät EMIn konttorissa.   En muistanut itsekään että Love Recordsin tuotanto siirtyi EMIn haltuun 70-luvun lopulla, ennen konkurssia.  Kieltäydyin siltä istumalta, koska se oli mielestäni jonkun kulttuuri-ihmisen tehtävä ja tuotanto kuuluu koko kansalla.  Olisihan se ollut mielenkiintoinen tapaus päästä kellarinauhoihin käsiksi.




lauantai 2. tammikuuta 2016

Uutta Vuotta









Olin jo henkisesti siirtynyt bloginpidosta eläkkeelle, mutta molemmat lukijani ovat vaatineet lisää tarinaa.  Vuosi on alkanut ihan kivasti kiitos kysymästä.  Toistaiseksi parasta on ollut se että pysyin pystyssä tänä aamuna koiraa ulkoiluttaessa, olipa pettävä keli, pari senttiä lunta ja alla jäätä.  Yhdessä vaiheessa kaikki 93,2 (eilen vielä 94,1) kiloa olivat yhden polven varassa, onneksi se kesti vielä.

Uusi vuosi ja joulun jälkeinen elämä on ollut varsin rauhallista, siihen on auttanut meillä molemmilla hitonmoinen lentsu, joka alkoi joulun aikaan.  Itsellä meni monta vuotta ilman kunnon tautia.  Minulla saattaa olla Keskon ennätys pitämättömissä sairaslomissa, meni 26 vuotta ilman merkintää.  Sitten tuli pomo joka alkoi vittuilemaan tosi rankasti, kävin hakemassa yhden päivän sairaslomaa, tosin sain kaksi, mutta vastaanotto oli vasta iltapäivällä.  Sain vielä työpaikkalääkäriltä luvan mennä hiihtämään sairaslomalla.  Hän oli muuten työpaikkakiusaamisen tutkija, nainen ja hyvä lääkäri.  Kun vein sairalomatodistuksen tälle naispomolle, ei häneltä eikä hänen pomoltaan sen jälkeen kuulunut aihesta mitään.  Ulkoistui kumminkin aika pian sen jälkeen.

Alkoholia on nautittu joulun jälkeen tasan yksi purkillinen olutta saunassa.   Se mitä tälläinen toiminta aiheuttaa, on hemmetin hyvät ja pitkät yöunet.  Eilen saattoi moni aloittaa tipattoman tammikuun, joka asiantuntijoiden- tosijuoppojen- mielestä on täyttää huuhaata, jos on ongelmaa, se tulee taatusti takaisin helmikuussa.   Eilen sai Hesarin nettiversiossa julkisuutta uusi alkkarikirja, Happotesti, kirjoittaja Kalle Lähde.  Ei varmaan sattumaa että julkaisupäivä on ensimmäinen tammikuuta.  Toinen hyvä opas alan harrastajille on Teemu Suomisen Soberismia, jota olen joskus ennenkin kehunut, Teemu on entisiä musiikkiammattilaisia, olemme varmaan jossain kokkareilla ryystäneet saman pöydän ääressä.  Aiheeseen liittyen luin eilen erään rockhistoriikin, Jimi Seron kirjan Mun tie.  Jimi Sero ei heti itsellekään soittanut kelloa tai bassoa, mutta hän oli Smack ja Balls yhtyeiden basisti, Smack oli oli lähellä läpimurtoa USAssa, mutta sitten nämä veitikat päättivät tulla tekemään sovitut keikat Lallintalolle ja Tavastialle.  Seron kirja on kuten monet muutkin rokkareiden muistelmat, lähinnä pelkkää viinanjuontia ja sekoilua.  Jäihän näistä soittajista moni matkan varrelle, mutta on näistä selviämistarinoista amatöörijuopolle vielä pitkä matka, ihmeen paljon ihmisen kroppa kestää kaikenlaista.

Yksi alan harrastajista, Lemmy Kilmister lähti jouluna saappaat jalassa.  Historia kertoo että Motörhead oli esiintymässä Punkaharjulla juhannuksena 1979.   Ensi kesänä luultavasti kaikki punkaharjulaiset muistavat olleensa paikalla, itse tunnustan että nukuin silloin anoppilan aitassa Vaahersalossa muutaman kilometrin päässä.  Varsinainen rockpoliisi.

Joulupukki toi kirjan, Mara puhuu omiaan, Martti Huhtamäen muistelmateoksen, joka on minulta jäänyt täysin noteeraamatta julkaisuvuonna 2013.  Huhtamäki on journalisti, tunnetuin pesti oli Ilta-Sanomissa päätoimittajuus, mutta on myös urheilussa, varsinkin koripallossa ja autourheilussa tunnettu, hän tuomitsi mm. 53 kertaa USA-Neuvostoliitto koripallomaaottelun.  Huhtamäki kertoo oman tarinansa lisäksi suorasukaisesti oman aikansa vaikuttajista ja tapahtumista, hillittömän hauskasti.  Itse luin kirjan yhdellä istumalla.  Hän kertoo mm. että oman aikansa huippusprintterin, Mona-Lisa Pursiaisen parrankasvu häiritsi kanssasisaria.  Pursiainen kuoli 49 vuotiaana, nuorena kuoli myös moni menestynyt kuulantyöntäjä ja moukarimies.  Suomalaisen urheilun puhtoisuus oli samaa luokkaa kuin DDRn, Lasse Viren mukaanluettuna.  Politiikoista hän kertoo yhtä lailla rivien välistä onko Tarja Halonen lintu, kala vai lepakko. Mielenkiintoinen sivujuoni oli miksei Tarja Halonen saanut kutsua Valkoiseen Taloon, siihen liittyi muuan iskelmälaulaja Johnny Liebkind.  Kertoo myös nähneensa Elviksen huumehöyryissä harjaavan hevosta Gracelandissa, kaikkea mahdollista näiden tapahtumien välillä.  Ehdottomasti suositeltava kirja niille joita kiinnostaa lähihistoria.   Tottahan tämä on kun se kirjassa lukee.

Taloudellisessä mielessä vuosi on ollut loistava tähän mennessä, eilen voitin eBingossa neljällä eurolla yhdeksän euroa.  Tänään ajattelin panostaa voitot Kanadan puolesta, se on varmin tapa Suomen voittoon.