sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Golfaiheista höpinää- voi jättää lukematta, sisältää vain totuuksia


Olipa tänään erikoinen European Tourin finaali josta puhutaan kentillä ja golfpalstoilla pitkään.  Mikko Ilonen oli mukana voittotaistelussa vielä 9 reiän jälkeen siis enää yhdeksän jäljellä.  Sitten yksi huono lyönti, oman kertomuksen mukaan väärä mailavalinta ja mopo karkasi käsistä, sipuli hajosi, kaali ei kestänyt, naru lähti käsistä jne. Nämä puhuu vähän samanlaista selkokieltä kuin Timo Soini.

Itse seurasin peliä suorana lähetyksenä, samaan aikaan oli tekstiviestit ja twitter auki Hollantiin ja Tanskaan, josta kaverit antoivat kommenttia.  Heidän mielestään tuollaista ei pitäisi tapahtua tuolla tasolla.  Yhden reiän voi mokata, mutta ei montaa peräkkäistä voi lyödä läskiksi.  Ilonen menetti itse noin 90 000 euroa, nelossijakin olisi antanut 100 000 euroa, nyt tuli runsas kymppitonni.  Ei siinä mamma kiittele kun Mikko tuo tilipussin kotiin, Eino ei saa joulupukilta kuin käpylehmiä.   Huonoimmassa tapauksessa Ilonen jää ulos Dubain kisoista, joissa kaikki saavat rahaa, mutta vain 60 Tourin parasta.

Jokainen joka on pelannut golfia tai mitä tahansa pallopeliä, tietää että tällaisia päiviä tulee joskus.  Kun ei huvita niin ei huvita.  Ammattiurheilijaa on kuitenkin rakennettu omalla ja vieraalla rahalla, joku valmennuksen osa ei nyt ole mennyt perille, tai sitten Mikko on ihan oikea itsepäinen suomalainen.

Ilonen on vaihtamassa caddieta joka näille kavereille on joskus kaikki kaikessa, saa nähdä löytyykö parempi.  Suomesta ei ehkä ainakaan, ellei joku vähemmän onnistunut ammattilainen.  Caddie on osittain seuralainen, huumorin ylläpitäjä, mutta myös kentän  ja olosuhteiden lukija, pituudet ja mailavalinnat lienevät rutiinia.

Oma golf on hieman vaiheessa, olen ollut kaksi ehkä viimeistä syksyn kaunista päivää pelaamatta.  Kun on vaimo, tytär, tyttären poika (villi) ja koira kotona, yhtäkkiä huomaa ettei ole aikaa golfinpeluuseen eikä kaljanjuontiin.  Kierroksia on takana 140, viime vuonna niitä oli yhteensä 165 joten ei tässä varmaan ennätyksiä rikota.  Noh, kävin koiraa kusettamassa ja ostin purkin olutta.

Pelasin perjantaina kaverin kanssa joka oli pelannut 20 vuotta, asui golfkentän vierellä, hän pelasi kierroksella tuloksen 103.  Hän oli leikannut elokuussa vasemman käden peukalon irti, mutta pelasi nyt golfia yhdellä kädellä.  Tämä kertoo kuinka vakavasti riippuvuudesta on kysymys.  Kierroksen aikana, neljän-viiden tunnin kuluessa kaverista kuin kaverista yleensä tietää kaiken, 95 % golfista on odottelua ja rupattelua.  Tämän kaverin vaimo oli saanut perinnöksi kesämökin saaristosta, oikein hankalasta paikasta.  Mökki oli ollut hoitamatta vuosikymmeniä, nyt kaveri joutui lievän painostuksen jälkeen remontoimaan mökin lattiasta kattoon.  Viimeisenä työnä oli terassin laudoitus, viimeistä terassilautaa sahatessa lauta löi vastaan ja peukalo irti.  Varmaan ajatus oli jo että **ttu kun tämä lauta on paikallaan, meikä lähtee golfaamaan.

Jos olisin Mikko Ilonen, sauna olisi lämmin ja vetäisin perseet olalle.  Saattaa olla ettei Mikolla ole saunaa tuolla Saksan maalla.  Yleensä seuraava kierros onkin sitten jo parempi. Sauna auttaa aina.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Asiantuntija antaa palaa

Täällä metsän keskellä on aikaa seurata erilaisia medioita.  Suomalaiseen mediaan on pesiytynyt sana ASIANTUNTIJA. Kun toimituksella ei ole juuri hajuakaan miten asiat ovat, annetaan puheenvuoro mielellään vielä nimettömälle ASIANTUNTIJALLE jonka lausahduksista sitten vetäistään lööpit.  Jos on oikein paha juttu niin sitten kysytään oikein Turun yliopiston professorilta.

Täten julistaudun ASIANTUNTIJAKSI alueena kaikki mahdollinen.

Mielenkiintoista on tämä hallituksen uusi julistus, kauheuksista jotka toteutuvat lain voimalla, kunhan nykyiset työehtosopimukset lakkaavat vuoden päästä.  Nyt jo hätäisimmät ovat laittaneet perseet kenttään vastalauseena hallituksen suunnittelemille toimenpiteille, vuoden päästä.  Kotkan Prisman työntekijät ovat poistuneet työpaikaltaan.  Asiantuntija huomauttaa että onpa lainkuuliaisia kansalaisia, laiton lakko.  Tuskinpa osuuskauppa uskaltaa tehdä heille mitään.  Harmi kun ei voi pysäyttää jäänsärkijöitä.  Opettajat voisivat mennä lakkoon loppuviikosta, on luvattu kunnon kelejä.
Ahtaajista en sano pahasti, saattavat närkästyä ja lopettaa ahtaamisen.  Joku terästehdaskin on marssinut ulos, nyt on hyvä sää mennä verkoille.

Olen hieman miettinyt että tämä kolmen suuren hallitus pelaa isoa peliä.  Tämän talouskriisin pohjia ei ole vielä läheskään katsottu, meneekö ay-liike nyt hallituksen miinaan ja ryhtyy vastustamaan kaikkea.  Mitään järkevää ei ole kuitenkaan esittää tilalle, ainoastaan lisävelkaa ja tuulimyllyjä.  Vaikka kaikki menisivät lakkoon ja pyörät lakkaisivat pyörimästä, mikään ei muuttuisi ainakaan parempaan ja hallitus voisi sitten taas kertoa kuka ja mikä on syyllinen.  Sitten leikattaisiin vähän lisää.  Jossain oli jo ehdotus, että jos mentäisiin takaisin neuvottelupöytään.  Perinteellinen tapa on neuvotella ja vetkutella loputtomiin, mieluummin kertärytinä kuin ainainen kitinä, toteaa asiantuntija.

Ainahan voidaan äänestää uusi eduskunta ja muodostaa uusi hallitus, mutta samat ongelmat ja lainalaisuudet siellä ovat odottamassa.  Suurimmat reppanat tuntuvat olevan oppositiossa. Myös siinä tulevassa.

Vanha Kekkosen fraasi oli, että malttaako Suomi vaurastua ?  Ei malta, minulta ei saa ottaa mitään pois, se on saavutettu etu.

Valtio saa rahaa verottamalla, liiketoiminnoista ja omaisuuden myynnistä.  Se on aika helppo laittaa vaikka exeliin, paljonko on tuloja.  Kun valtiolla on tietyt menot- puolustus, koulutus, sosiaalitoimi jne. eihän se voi mistään muualta säästää kuin omista kuluistaan.  Veroja ei voi aivan loputtomiin nostaa, arvonlisäverokin on jo niin suuri, että sen kertymä laskee kun ostovoima heikkenee jos sitä nostetaan.  Se tulopuoli pettää koko ajan, kun työpaikat ja veronmaksajat vähenevät.

Työpaikkoja syntyy jos on tuotteita ja palveluja jotka käyvät kaupaksi.  Suuria teollisia työpaikkoja ei enää synny, kaikki uusi on pientä.  Pienet yhdessä voivat pelastaa tämän maan.  Maksamalla ihmisille kaksi vuotta ansiosidonnaista - kuten minulle kävi- ei taatusti tapahdu mitään.  Osa ottaa senkin jo saavutettuna etuna, käy töissä hetken verran jotta saa taas liiton rahaa.

Lähiaikojen mielenkiintoisin tv-ohjelma tulee olemaan eduskunnassa hallituksen kyselytunti, tuskin maltan odottaa.  Veikkaan että se tyhmyyden pohjakin nähdään vielä.


torstai 3. syyskuuta 2015

Miekii haastelen maahanmuuttajista ja pakolaisista

Täysin jälkijunassa taas ehdin kommentoimaan päivän kuuminta kysymystä.  Missä on Kreikka ? En ole nähnyt pitkään aikaan mitään kommentteja lainoista tai laiminlyönneistä.  Tähän maahan ja mediaan mahtuu vain yksi asia kerrallaan.  Kreikka on oikeasti pulassa pakolaisvirran kanssa, kuten myös Unkari. Mitä tapahtuu sitten kun talvi tulee?

Täysin huomiotta on jäänyt mielestäni USAn ulkoministerin puhe Alaskan ympäristökokouksessa, hän totesi että tämä muuttokriisi on pikkujuttu.  Odottakaas kun köyhistä maista loppuu vesi ja ruoka.  Sitten näette todellisen pakolaisvirran.

Pakolaiskysymyksessä kuulun siihen porukkaan jonka äiti joutui lähtemään kaksi pientä lasta kainalossaan ryssää pakoon.  Ensin vuonna 1939 ja sitten uudestaan 1944.  Sympatiat eivät ole rajan tuolla puolen. sen sijaan isältä ja äidiltä jäi sinne maatila.

Äiti kertoi monta kertaa kuinkä ilkeitä oman maan kansalaiset olivat evakkoja kohtaan.  Jostain se muukalaisviha syntyy.

Luin lehdestä kolumnin jossa kerrottiin että noin joka seitsemäs meistä on rasisti, siis yli 700 000 ihmistä.  Luulen että yhä useampi vain pelkää jotain ja se pelko kohdistuu nyt syyttömiin.

Iljettävää on, että jotkut tekevät huikeaa bisnestä ihmisten hädällä, nämä salakuljettajat.  Varmaankin tekevät parhaillaan mainosvideoita nettiin, kuinka hyvin heidän matkatoimistonsa asiakkaita kohdellaan tuolla onnen kultamaassa.

Jostain luin, että sota vaikuttaa ihmiseen 60 vuotta.  Olen samaa mieltä, varmasti omat sisarukset myös, me kärsimme sodasta eniten 50-60 luvulla mutta vieläkin se vaikuttaa meidän elämään, mutta ei enää meidän lapsiimme.  Miettikää muuttuuko 20-vuotias perheenisä millään tavalla, kun se viedään viideksi vuodeksi rintamalle ja kotitalo jää viholliselle. Ei ollut älypuhelinta keksitty, saattoi mennä kuukausia, ennenkuin sai yhteyden omaisiin ja päinvastoin.

Toivon parasta ja pelkään pahinta.  Olen suomalainen.