keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Peräkylä kommentoi



Vaahersalon sossun täti Sirpa toi tänä aamuna haukifileitä ja eilisen Iltalehden, hän tietää kuinka paljon pidän Keskisen Vesasta, ja hänen kuulumisistaan.  Suomeen mahtuu kuitenkin vain yksi uutinen kerrallaan, eilen se oli monikulttuuri ja huomenna lööpissä on Halmesmäen töpselinenä, sorry Vesa nyt taitaa tulla päivä ilman lööppiä, ehkä kuitenkin keksit jotain. Vie vaikka tuo Iltalehden toimittaja mielentilatutkimukseen.

Tänään on kaikki a ja ystudiot täynnä paheksuntaa, kun nuo vuoristoneuvokset vievät eläkerahansa Portugaliin pestäväksi.  Heti on tunnustettava, että niin minäkin tekisin jos vaimo antaisi luvan.  Kyllä se oma etu aina yhteisen edun voittaa, valitettavasti.  Irtopisteitä saa tänään varmaan ihmettelemällä miten tällainen on mahdollista, Häkämies.  Voi olla että Sipiläkin joutuu kohta tilille vaalilupauksistaan

Helsingin Sanomat ovat muuten aktivoituneet ottamaan aika kipeitä asioita esille, tuskin Erkon aikana olisi tuota juttua julkaistu.

Kaikki arvonsa tuntevat blogistit ovat jo ehtineet sanoa jotain monikulttuurista, itse myöhästyin pahasti golfin takia, tietenkin.  Olen vähän huono kommentoimaan, omat tyttäret ovat mamuja jonkun silmissä, heidän lapsillaan on Suomen, Kanadan ja Englannin passeja.  Siihen monikulttuurin vähemmän kauniiseen puoleen tutustuin viimeksi toukokuussa, kun asuin muutaman päivän Hollannissa, alueella joka oli muuttunut aika slummiksi.  Hollannissa kytee aivan konkreettinen vastarinta maahanmuuttajia kohtaan.  Meillä eniten pelätään että maahanmuuttajat vievät meiltä työttömyyskorvaukset, vaimot ja mustikat.     Meidän mökkitien varrella liikkuu aika runsaasti näitä maahanmuuttajia, Itä-Suomen kansanopistolla opetetaan  suomalaista kulttuuria.  Minkään näköistä häiriötä en ole huomannut ja mustikoitakin riittää.  Viime kesänä joku porukka oli ostanut auton, se oli ojassa, ajotaitoja ei kukaan ollut huomannut tarkistaa.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Uutiset, urheilu ja sää

Otetaan ensin se sää.  Uutiset väittävät, että nyt on kaikkien aikojen toiseksi kylmin kesä.  Kuka niitä kaikkia muistaa.  Luulen että säiden haltija on aluperin kreikkalainen sukujaan ja nyt maksaa potut pottuina. NASAn sääkuvassa maailmassa on yksi kylmä sininen läntti ja se on tässä Suomen kohdilla.

Toisaalta, iltapäivälehdiltä pitäisi kieltää kaikki säennusteet ja spekulointi.  Montakohan hellettä on luvattu lööpeissä tänäkin kesänä, ja montako on saatu.

Minusta tämä kesä on ollut ihan tavallinen Suomen kesä, mihin ihmeeseen me tarvittaisiin viikkokausia jatkuvaa 30 asteen hellettä?  Vanhat ihmiset kuolisivat kuin russakat, onhan se tietysti säästöä sekin.


Eilen oli harvinainen päivä, hieno ilma ja en pelannut golfia!  Keitin hernekeittoa, katsoin kun renki maalasi aittaa ja sitten olikin katsottava kuusi tuntia golfia Openin finaalista.  Sielläpä vasta mukavat ilmat ovat.  Pelaajilla oli välillä käsissään valtavat rukkaset.

Kisaa johti ennen finaalia irlantilainen amatööri, lähes jokainen golfia harrastava varmaan veikkasi että kaveri romahtaa, ja niinhän tuo romahti heti kahdella ensimmäisellä väylällä.  Saa nähdä toipuuko koskaan, varmaan siirtyy ammattilaiseksi.  Jos hän olisi voittanut kisan, hän olisi saanut jonkun hopealusikan,  Oikea voittaja kuittasi 1,8 miljoonaa dollaria.  Golfissa ammattilaisuuden ja amatööriyden raja on farisealainen ja kertoo lajin sääntöjen jääneen 1800-luvulle.  Huippuamatöörin kulut ovat samaa luokkaa kuin ammattilaistenkin, mutta palkintorahaa ei saa ottaa vastaa.  Tasoerot ovat myös valtavat eri kategorioissa, peli on periaatteessa kaikille sama mutta joillakin vain sipuli kestää paremmin.  Suomessakin on ammattilaisia joiden vuosiansiot jäävät alle tuhannen euron.

Mikko Ilonen jäi kahden kierroksen jälkeen yhden lyönnin päähän loppukilpailupaikasta, se yksi ylimääräinen putti tai draivi maksoi 21 000 dollaria.  Sen kuittasi kisan viimeinenkin, ulosjääneet eivät saaneet mitään.   Harmi sinänsä, Mikolla on ollut hieman parempia kierroksia viime aikoina.  Joku toimittaja spekuloi, että Mikolla on jo kaikenlaista kremppaa, tuollainen repivä lyönti ja painon siirto tuhansia kertoja toistettuna ei tee kenellekään hyvää.   Ammattilaiset eivät vain valita vaivojaan julkisesti.

Suomalainen ammattilaiskeilaaja Osku Palermaa voitti vastikään Japanissa Keilailun avoimen maailmanmestaruuden ja PBA osakilpailun ja uransa suurimman palkinnon 81 000 dollaria.  Enpä huomannut tiedotusvälineissä juuri minkäänlaista mainintaa, eikä Tapiolan torilla pidetty tiettävästi kansanjuhlia.  Keilailun rahat ovat pähkinöitä, verrattuna melkein mihin tahansa muuhun ammattiurheiluun.   Huipulle pääseminen ja siellä pärjääminen on todella vaikeaa.  Suomalaisista vain Mika Koivuniemi on päässyt tekemään aiemmin isoa tilia.  Koivuniemen tämän vuoden ansiot ovat 38135 dollaria palkintorahoja.  Siihen hän saattaisi päästä Kirkkonummen Sähkössäkin, jossa oli joskus sähköasentajana.   Keskinkertainen SM-liigan pelaaja tekee parempaa tiliä kuin maailman paras keilaaja, NHL pelaaja tekee sen kymmenkertaisena minimipalkallakin.  Toki nuo huiput ovat pallovalmistajien sponsaamia, mutta jotain on mennyt keilailussa joskus pieleen, kun tv-rahoja ynnä muita on sovittu.    Itse pelasin muutaman vuoden samassa joukkuessa, Tapiolan Patterissa kuin Osku, keilailu lienee siitä harvinainen laji, että kuka tahansa rivikeilaaja saattaa joutua samalle rataparille maailamanmestarin tai huippuammattilaisen kanssa.    Saa sen voittaakin, mutta niin ei yleensä käy.  Hieman tekisi mieli mennä takaisin keilailun pariin, mutta kaudet menevät niin paljon päällekkäin golfin kanssa, ettei keilailua ehdi aloittaa eikä lopettaa oikeaan aikaan.


Ai niin ne uutiset, huomenna on mentävä Tuure Kilpeläisen keikalle Punkaharjun Valtionhotelliin. Matka tehdään juhlapyörällä, jossa ei ole valoja eikä piripirikelloa, mutta tie on tuttu, metsän poikki Suomen kansallismaisemassa.  Bändi soittaa noin metri kertaa kaksi metriä suurella lavalla, ilman vahvistimia, koska ei ne sinne mahdu.  Mutta meno on mahtava.  Varakkaammat naapurit lähtevät AC/DCn keikalle Hämeenlinnaan.   Rok.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Golf tuo ihana peli


Kirjoitin alla olevan tarinan Facebookiin Golffaamaan sivulle, ihan vain huvin vuoksi ja pieneksi lohdutukseksi muille pelaajille, että sattuu sitä paremmissakin perheissä.  Kirjoitus on poikinut ennätysmäärän kommentteja, jossa ei suinkaan keskustella tästä aiheesta vaan väännetään golfin säännöistä, mikä on oikea pallo ja väärä pallo.  Siellä on jo 116 kommenttia ja koko ajan pukkaa lisää.  Täysin lajin ulkopuoliselle voisi tulla mielikuva, että golf on vaikea laji, hui hai, se on naurettavan helppoa kun pysyy väylällä ja puttaa suoraan kuppiin.  Sisäpiiriläiselle herää kysymys, miksei nuo äijät ole kentällä, vaan höpisevät palloista kaiket päivät.  En tunne keskustelijoita, mutta tavoitteena tuntuu olevan se golfin perusperiaate, siis ei kaverin nöyryyttäminen vaan kaverin täydellinen nöyryyttäminen.
Golfissahan on periaatteessa aika yksinkertaiset säännöt, pallo lyödään siitä missä se on ja se lyö joka on kauimpana reiästä.  Sitten on näitä vesiesteitä ja outteja, joissä löytyy monenlaista tulkitsijaa.  Tässäkin tilanteessa osa peliryhmästä olisi hyväksynyt sääntöjen rikkomisen, mutta itse olen kävelevä sääntökirja ja otin rangaistukset vastaan tyynesti. 




Kuusitoista kesää ja yli 2000 kierrosta takana, mutta joskus vieläkin tulee tilanteita joissa haluaisi vajota maan alle. Kiniukot olivat aamutuimaan Nassaulla ja kinillä. Avasin Kerigolfin väylä 13 spoonilla tikkusuoraan, mutta metsään vasemmalle, ilmoitin että lyön varapallon ja löin sen oikeaan reunaan. Ykköspallo oli Wilson Staff PG Tour ja kakkonen Deep Red. Neljän miehen ryhmä meni lakisääteiseksi viideksi minuutiksi syömään mustikoita ja etsimään palloa. Sitten ilmoitin että lyön varapalloa, kävelin pallolle, vilkaisin että siinä on minun merkkini, punaiset nimikirjaimet, ja tuuppasin sen eteenpäin. Sitten joku kysyi että kenenkäs Deep Red on täällä väylällä, no olinpa lyönyt väärää palloa. Sitten lyömään oikeaa pelipalloa, kahden rangaistuksen kera, ja eteenpäin. Se pallo jonka olin ensiksi lyönyt, oli se minun avauspalloni. Se oli ottanut kivestä kimmokkeen ja tullut väylälle. Lopputulos par nelosella oli yhdeksän, joka hieman söi miestä. Tarinassa on kaksi opetusta, aina kun joku lyö metsään tai ulos, aina jonkun pitää käydä vilkaisemassa myös väylälle, mahdollisen kimmokkeen varalle. Toinen on pallon tunnistaminen ja merkkaaminen, ehkä varapallo voisi olla eri värillä merkattu. En kuuna päivänä itse olisi hakenut palloa noin 80 metriä griinistä, kun se ensin on mennyt metsään, mutta kivipomput voivat olla joskus tosi pitkiä. Hölmöily maksoi viisi reikää ja kokonaisen voiton, tulin silti kakkoseksi, hävisin pelin vasta viimeisellä reiällä par vastaan bogey. Julma laji kun oman pallon lyömisestä rangaistaan!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Sanomalehtikatsaus

Kukaan täysjärkinen ei osta eikä lue enää iltapäivälehtiä.  Itse käyn lukemassa ne naapurissa.  En voi olla ihmettelemättä, ketä kiinnostaa mitä Vesa Keskinen on tehnyt tänään tai jättänyt tekemättä.  Miltä tuntuu olla töissä lehdessä jossa varmaan palaveerataan joka päivä seuraavan päivän numerosta.   Kuka keksii jotain raflaavaa- hei Vesa Keskinen ei tiedä onko naimisissa vai ei! Jess, lööppikamaa.    Miten voi kaksi eri mediaa julkaista täyttä sontaa viikkokaupalla ja vuosikaupalla.
Miksi ne tekevät sen ilmaiseksi ja tukevat jonkun yksityisen liiketoimintaa.  Vai tekevätkö.  Saavatko toimittajat alennusta kyläkaupasta.   Kunnioitan Keskisen suvun ja kyläkaupan henkilökunnan saavutuksia, loistavasti hoidettu bisnes ja markkinointi.  Ehkä olen kade kun Vesalla on Ferrari ja mulla Volkkari.  Jätän kysymysmerkit ilmaan.

Kun joku kirjoittaa mielenkiintoisen kirjan, ei sitä kannata ostaa, vaan lukea iltapäivälehdistä mitä siinä kerrotaan.  Ostin kuitenkin Lasse Norreksen muistelmakirjan josta on jo revitty monta lööppiä.  Tunsin Lassen aikanaan Musiikki-Fazer ympyröissä, mutta aika vähän meillä oli yhteisiä projekteja.
Rehellinen kirja, varmasti olisi löytynyt paljon rajumpiakin tarinoita artistimaailmasta, mutta Lasse ei ole polttanut siltoja takanaan.   Itsestään Lasse kyllä kertoo rehellisesti.  Fazerin ja Warnerin kuvioista olisi luullut irtoavan enemmänkin tarinaa, minulle jäi kuva että Lassea puukotettiin aika paljon selkään omassa firmassa.  Yhdessä lauseessa Lasse on katkera kun hän teki työt ja myyntipäällikkö keräsi bonukset vuoden lopussa.  Minulle kaikki Fazerilaiset kertoivat kummallisia tarinoita toisistaan.  Ehkä Lasselta tulee vielä lisää tarinaa, jos tämä kirja menestyy.  En löytänyt sitä Citymarketin ja Anttilan hyllyistä, piti ostaa täyteen hintaan Suomalaisesta.