torstai 28. toukokuuta 2015

Kyllä maalla on mukavaa


Tänään saatiin värikästä ohjelmaa yksinkertaiseen maalaiselämään.  Olin koiran kanssa kävelyllä pienellä kylätiellä, kun yhtäkkiä meidän päälle meinasi tulla auto, punainen Mercedes joka ajoi arviolta 80-90 km/t tiellä jossa pitäisi ajaa korkeintaan 10 km/t, meillä kävi tuuri, emme jääneet alle, eikä myöskään meidän perässä pyöräillyt alle kymmenvuotias tyttö.

Sain osan rekisteritunnuksesta ylös, ja juttelin parin naapurin kanssa.  Ilmeisesti kuski oli kylän oma pieni Fittipaldi, yrittää pienen munansa korvata ylinopeudella,  Sattumalta vielä törmäsin oletetun kaaharin isään kinttupolulla, hän oli poikkeuksellisesti selvin päin, hän kertoi että tuntomerkit vastaavat hänen poikaansa.

Täälläpäin on tapana, että kaikki tietävät kuka kaahaa ja kuka ajaa kännissä, mutta asialle ei tehdä muuta kuin siunaillaan.  Minä tein välittömästi rikosilmoituksen.  Oletetun kaaharin isä kertoi, että pojalla on parhaillaan ehdonalaista ylinopeudesta, on ajanut tutkaan yli 200 km/t.

Alue on maatilamatkailualuetta, pikkuteillä liikkuu perheitä ja lapsia, yksinkin, maanantaina alkaa rippikoululeiri.  Tapasin myös yrittäjän, jolle kerroin aivan suoraan, että jos onnettomuus tapahtuu hänen maillaan, se on iso isku yrityksen maineelle. Yrittäjä on samalla myös kaaharin perheen vuokraisäntä.

Oletetun kaaharin isä on nyt pahoittanut mielensä, ei halua nähdä minua ja uhkaa käräyttää pimeistä töistä.  Tämä tuli yllätyksenä, mutta kiirettä pitää, maanantaina alkaa eläke, huomenna on viimeinen ansiopäivärahapäivä. Hän ilmeisesti käsittää päivittäiset skinikierrokset golfkentällä työnteoksi.  Totta Mooses, siltä se tuntuu, mutta ei siitä ole tullut kuin tappiota.  Saakohan pimeää työtä tehdä jos maksaa itse työnteosta ?

Jotenkin tuntuu, ettei tarina pääty tähän, täällä on tapana olla myös pitkävihaisia.

Todennäköisesti poliisi on voimaton, kun silminnäkijöitä ei ole muita.  Yrittäjän kannattaisi miettiä, onko järkevää pitää kaveria vuokralla, kun hän on vaarallinen ympäristölle ja yritystoiminnalle.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Golfkierroksen kuvaus




Tätä tarinaa ei pidä kenenkään täysjärkisen lukea, se on analyysi yhdestä kierroksesta Kerigolfia. Jotain outoa on, että useimmat pelaajat muistavat kierroksen jokaisen lyönnin, kierros nollaantuu onneksi yleensä seuraavan aikana. Kokeillaanpas...

Ykköstii. Avaus rautavitosella, väylän vasempaan nurkkaan, oli hieman hookkia. Kakkoslyönti lipun tasalle griinin taakse, raffiin. Chippi hieman lyhyt, huono putti ja toisella kuppiin. Huono alku, olisi pitänyt tehdä par.

Kakkostii, avaus driverilla, huono svingi, vasemmalle puuhun, varapallo perään, sekin huonoon paikkaan.  Ykkönen löytyi yllättävän pitkältä. Toinen lyönti rautaseiskalla, oikealle puolelle väylää. Kolmas lyönti varmasti sataan metriin rautaysillä. Neljäs liian pitkä pitcherillä griinin taakse raffiin. Kolme puttia, tupla.

Kolmostii, puuseiskalla, kainaloon, lipun tasalle, vesiesteeseen jossa ei vettä, mutta sääntöjen mukaan jatkolyönti hieman hankala, yli reiän raffiin toiselle puolelle sandillä. Kaksi puttia. Bogi.

Nelostii, hieno avaus 150 metriin draiverilla, sitten rautavitosella duffi, melkein metsään, sieltä pelastus griinin eteen chippaamalla rautakutosella. Pitch lyhyt, kaksi puttia, tupla. Tästä alkoi alamäki  alitajunnassa.

Vitostii, avaus draiverilla vasempaan reunaan, jäljellä 110 m. Pitcherillä lipun tasalle griinin reunaan, kaksi puttia ja par. Tässä ei koskaan pitäisi tehdä paria huonompaa.

Kutostii, draiverilla, hieman oikeaan reunaan, raffiin ja kuoppaan tietenkin, jatkolyönti rautakutosella ei ihan hyvä osuma ja pallo vesiesteeseen rinteen kautta. Droppi huonoon paikkaan, neljäs lyönti vain parikymmentä metriä rautakasi, viides griinin etureunaan pitcheri, kaksi puttia, tupla.

Seiskatii, avaus rautaseiskalla, suora lyönti mutta vasemmalle kumpuun ja pompulla outtiin, kolmoslyönti seiskalla vasemmalle rotkoon, kuorikekasaan. Sipuli petti, kaksi epäonnistunutta chippiä, kaksi puttia, seitsemän, se oli siinä taas.  Huonoin tulos tänä kesänä.

Kasitii, huolimaton avaus draiverilla vasemmalle metsään, sieltä chippi väylälle, jäljellä 110 metriä pitcherillä griinille, kaksi puttia, perusbogi.

Ysitii, huono avaus vasemmalle pehmeään hiekkaa puukolmosella, epäonnistunut jatko edelleen rinteeseen rautaseiskalla, kolmas pitcherillä väylälle, neljäs pitcherillä puuhun, viides hyvä chippi griinille, putti sisään, tupla.

Kymppitii, hyvä avaus keskelle väylää puukolmosella, kakkoslyönti puuseiskalla, osui kiveen, jäi pelattavaksi, sandillä griinille, kaksi puttia, bogi.

Yksitoista. Avaus driverilla keskelle väylää, jäljellä 110 m.  Pitcherillä lippua kohti, jäi hieman lyhyeksi griinin eteen, loput putterilla, bogi, olisi ollut helpon parin paikka.

Kaksitoista, avaus puuseiska, osui liian hyvin, pallo suoraan veteen noin 180 metriä. Kolmoslyönnin paikka edellisen väylän kulmasta, puukolmosella, päivän paras lyönti yli 200 metriä, neljäs lyönti pitcherillä griinin vasemmalle puolelle raffiin, kaksi puttia, bogi.

Kolmetoista, avaus väylän oikealle puolelle kivikkoon.  Osui kiveen, pomppasi toiseen kivikkoon, löytyi keskeltä pensaikkoa, chippi väylän reunaan, jatko rautaysilla taas kiven taakse vasempaan reunaan, seuraava chippi griinille, Kaksi puttia, tupla.  Helppo väylä. Olisi pitänyt olla par.  Varapallo draiverilla noin 70 metriä jäljellä.

Neljätoista, avaus rautakasilla.suora lyönti lipun tasalle, raffiin oikealle puolella, onnekas chippi ja yksi putti, peruspar.

Viisitoista, avaus driverilla ja taas kainaloon, outtilinjaa kohti.  Varapallo melkein vesirajaan liian pitkälle, kummulle.  Ykkönen oli 10 cm outissa, neljäs lyönti rautaseiskalla griinille noin 140 metriä, kaksi puttia ja tupla.

Kuusitoista, avaus driverilla, kauhea repäisy vasemmalle metsään, pallo osui puuhun ja kimposi oikealle metsään, löytyi pienen männyn juurelta.  Toinen lyönti takaperin rautaysillä väylän vasempaan reunaan.  Kolmas kohti aukkoa, rautaseiskalla, jäi lyhyeksi.  Matkaa griinille 170metriä, neljäs lyönti puiden välistä, hieno lyönti puuseiskalla, hipaisi hieman puun oksaa ja jäi vajaaksi. Viides chippi lyhyeksi, kolme puttia ja kahdeksan lyöntiä yhteensä.  Tälläista on oikea Kerigolf.

Seitsemäntoista, avaus keskelle väylää draiverilla.  Kakkoslyönti puukolmosella, rullasi vasemmalle metsään, sieltä näkyi lippu puiden välistä, hyvä lyönti sändillä kohti lippua, hieman hipaisi taas oksaa ja siitä vesiesteeseen.  Päätin ladata hetken akkuja ja lopetin siihen, viiva korttiin, vaikka viides lyönti olisikin ollut varmasti griinillä.

Kahdeksantoista, rautaseiskalla kolme metriä lipun taakse, kaksi puttia ja par.  Helppo laji, pitäisi opetella joskus.

Muistinpas, tämä oli vain testi itselle, mutta kertomus kuinka peli kulkee silloin kun se ei kulje, yksi huono lyönti voi tuhota koko kierroksen, kun sitä lähtee paikkaamaan, yleensä tulee epäonnistumisia.
Suurimmat omat virheeni on yliyrittäminen, keskittymisen puute ja väärät mailavalinnat.

 Avauslyönnit ovat kaikki kaikessa Kerigolfissa, niihin pitäisi aina keskittyä paremmin, pituus ei ole niin tärkeää kuin se mihin pallo päätyy. Hyvää onnea ei tällä kierroksella ollut kuin kerran, mutta huonoa tosi paljon - tai onko se onnea kun pallo löytyy yleensä jostain kuopasta, kai kyse on painovoimasta.  Lopputulos olisi ollut 100 lyöntiä ilman tuota viivan vetoa.  Tasoitus on lähtenyt taas nousuun, nyt 12,3 yksi huono kierros ja slope nousee 17sta.

Kuvassa kaverini Heikki, joka pelaa väylää 10, kiven päältä lähtee viides lyönti, lupasin ottaa kuvan vakuutusyhtiötä ja omaisia varten, mutta onneksi kaikki meni hyvin.











lauantai 16. toukokuuta 2015

Kaksi viikkoa mökkielämää,jääkiekkoa, golfia ja räkää

Täällä hevon kuusessa ei tapahdu juuri mitään ja ajatuskin hidastuu, joten blogin kirjoittaminen on yhtä tuskaa.  Tulimme vappuaattona, kaksi viikkoa sitten mökille, vaimo luovutti jo viikko sitten ja sanoi lähtevänsä tekemään remonttia kotona, täällä ollaan Minnien kanssa kahdestaan.  Minnie on lainassa, maailman kiltein Mittelspitz. Jos se osaisi kirjoittaa, se kertoisi että äsken nähtiin kesy orava.  Oravaa kiinnosti saman värinen otus. Minnie oli kiinnostunut kunnon iltapalasta.

Tasan samana päivänä kun tulimme mökille, alkoi kunnon räkätauti, joka alkaa nyt olla voitettu, vanha sanonta että flunssa kestää kaksi viikkoa hoitamattomana ja lääkkeillä 14 vrk, pitää paikkansa.  En mennyt lääkityksen puolelle kun ei tullut kuumetta.  Vaimo väittää ettei kuumetta ole sen takia kun sulla ei ole kuumemittaria. Kaikkee sekin tietää.

Golfia on pelattu 14 kierrosta 16 päivässä.  Kerigolf on kaikkien aikojen parhaassa kunnossa, siinä on suuri vaikutus uuden kenttämestarin toimilla mutta myös varmaan aktiivisten toimikuntien. Paras oma kierros 80 lyöntiä ja huonoin 102.   Olen pelannut noin 60 kenttää Suomessa ja kyllä tämä on pahin  Se kiusaa oikein tahallaan, kun saat hienon pitkän lyönnin, lyönti putoaakin sattumalta pienelle kivelle ja pallo lähtee siitä huitsin Nevadaan.  Jos on mahdollista että jotain menee pieleen, se myös menee.  Täällä on kuultu kaikki mahdolliset selitykset, ja kuullaan jatkossakin.
Kun on avausväylällä, joka on kaikista helpoin, lyönyt kolmeen puuhun, tietää että päivä on pitkä.

Meillä on erikoinen pelaajaryhmä, Kerigolfin kiniukot, ihan oikein kirjoitettu.  Pelimuoto on joka päivä skinit ja Nassau; jos et tiedä mitä ne ovat, aivan sama, en kerro.  Pelissä liikkuu hurjat rahat, jokainen panostaa 25 senttiä per reikä.  Parhaimmillaan kenttää kiertää 12 äijää joten voiton mahdollisuus per reikä on jopa 2,50 euroa. Yleensä päivän voittajat ovat tasoitushuijareita, mutta seuraavana päivänä taas jatketaan, ja eri miehet huijaa.  Itsellä saldo on vielä pahasti miinuksella mutta huomenna taas voitan kaikki.  Voitte seurata Gamebookista otteluita livenä.

Kiniukot ovat erikoinen sekoitus äijiä, ei sitä ole kai säännöissä kielletty ettei joukkoon mahtuisi akkojakin, mutta ei niitä yleensä rahapeleissä näy.  Jos ryhmä ei pelaisi joka päivä golfia, se olisi suljetulla osastolla tai jossain holhottavana tuhlaamassa yhteiskunnan varoja.

Jääkiekkoa on tullut katseltua valikoiden, olen käynyt nukkumaan Suomi-Venäjä ottelussa, kesken ensimmäisen erän, kun ei 2 vastaan nolla tilanteessa osuta edes maaliin.  Suomi-Tsekki matsissa kävin nukkumaan kun Tsekki siirtyi johtoon, sen tiesi miten siinä käy.  Tsekki oli parempi, mutta aivan sama kohtalo niillä  oli Kanadaa vastaan.  USA-Venäjä on vielä pelaamatta, mutta veikkaisin että Venäjä voittaa, mutta Kanada rökittää ne kunnolla finaalissa.  Aivan sama, näitä kisoja ei muista kukaan kahden viikon päästä.

Parasta mökillä olossa näin keväällä on luonnon ihmetteleminen, nyt tosin voi olla huono homma edessä, viime yönä oli jo pakkasta ja ensi yönä ehkä lisää, se on mustikoiden surma.  Kevät on ollut kohtuullisen kylmä, ei yhtään kunnon lämmintä päivää.

Helsingin Sanomat alkoi taas tulla, kun hieman heitä koulutin ensin,  On se pakko olla, ei mikään nettilehti korvaa sitä kävelyä laatikolle ja nautiskelua lehdestä kahvin ja Keskin vaniljarinkelin kera.

Facebookissa olen lätissyt ehkä liikaakin, onhan se hienoa kun on on kavereita.  Maaliskuussa laskin ihan uteliaisuudesta, minulla oli silloin 88 kaveria, olin heistä kuukauden aikana tavannut yhden, kun lasketaan pois sukulaiset, Vaition Jukan näin Anttilan neekerimyymälässä.

Olen miettinyt tunnenko kotikaupungissa Vantaalla ketään, taas poislukien sukulaiset.  Aika heikolta näyttää, alakerran Pipsan tunnen mutta hän ei tunne kohta minua  ennen
kuin menee kaihileikkaukseen.  Se että onko ikävä Vantaata, tuli tässä.

Sukulaiset ja oma perhe ovat muuten ihan kiva juttu.  Ja pieni ruskea koira.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Sanoma Media löysi kupletin juonen


Sain SanomaMediasta tiedon, että 24 euroa jota olemme karhunneet viime marraskuusta lähtien,
on tänään maksettu tilille.  He lupasivat vielä ihan kohtuullisen kompensaation, olemme taas kavereita.

Kirjoitin toissapäivänä kirjeen jokaiselle SanomaMedian johtoryhmän jäsenelle, ehkä sillä oli sitten jotain vaikutusta.  Normaali asiakaspalvelu ei onnistunut muuta kuin lupaamaan ja pyytelemään anteeksi.

Kyseessä on 7000 ihmisen työpaikka, tänä päivänä ei kenelläkään ole varaa luopua asiakkaista sisäisten ongelmien vuoksi.  Asiakas edellä, se on hyvä ohjenuora mille tahansa yritykselle.  Toivotaan menestystä ja lisää työpaikkoja jatkossa Sanomillekin.

Aikanaan City-Anttilassa on legendaarinen myyjä, Matteo nimeltään, hänelle jos tuli asiakas valittamaan jostain pienestä hän kaivoi taskustaan ryppyisen kympin ja antoi sen asiakkaalle.
Yleensä se asiakas tuli uudestaan.

Sanomienkin organisaatiossa pitäisi olla henkilö joka kaivaa 24 euroa vaikka kiven raosta eikä suojaudu protokollan taakse puoleksi vuodeksi.    Asiakaspalvelun avuksi on kehitetty järjestelmiä jotka valvovat että asiakkaan ongelmat on ratkaistu kohtuullisessa ajassa, muuten sähköposti pommittaa joka aamu ja huonot vastaajat pääsevät eräänlaiselle mustalle listalle.

Kuluttajavirastossa asiaa hoiti aivan sympaattinen ihminen, mutta ei hän ottanut ilmeisesti muuta kuin puhelinyhteyden Sanomiin.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Jääkiekkoaiheinen tarina


Lienee trendikästä olla tietävinään jotain jääkiekosta näinä päivinä.  Minun jääkiekkohulluuteni alkoi vuonna 1963, kun Tukholmassa pelattiin MM-kisoja.  Meillä oli kylän ensimmäisiä telkkareita, joissa oli tasan yksi kanava, kuten muillakin.  Sieltä tuli sitten nämä ensimmäiset MM-kisani suorana,
Suomi voitti ottelun USAta vastaan 11-3.  Se oli pienen pojan mielestä aivan jotain ihmeellistä, otin sukset ja hiihdin kaikki kylän mummot läpi, levittämässä ilosanomaa.  Suurena miehenä sitten ymmärsin ettei jenkeillä ollut ehkä ihan paras joukkueensa mukana, ei edes ehkä 1000. paras, vaan joku yliopistoporukka palkintomatkalla.  Samoissa kisoissa Suomi muuten hävisi DDRlle, siis Itä-Saksalle 1-0.

Asuimme maalaiskylällä, jossa kävin koulua neljä ensimmäistä vuotta.  Koulun opettaja oli ehdoton hiihtoniilo ja yleisurheilumies, jääkiekosta ei ollut puhettakaan, kuten ei myöskään koripallosta.  Se kostaantui kun menin kaupunkiin, yhteiskouluun, molemmat lajit olivat muille tuttuja.  Arvatkaa kuka oli se reppana joka valittiin viimeisenä joukkueeseen, kaikissa lajeissa.

Kaupungissa pelasi kuitenkin oma jääkiekkojoukkue, Pieksämäen Pallo Sepot, legendaarinen PIPS,
Joukkue pelasi maakuntasarjaa, joinakin vuosina muistaisin että lohkoissa pelasi myös mm. KalPa  JoKP, Upon Pallo ja jostain syystä muistan yhden ottelun, Töölön Vesaa vastaan, snadilaiset taisivat ottaa nekkuun silloin. Laukoivat kiekkoja katsomoon, kun hieman heitä provosoimme.  Pipsin ottelut pelattiin ulkojäällä, kun naapurikaupungit saivat jäähallit, tasoero kasvoi lopullisesti valtavasti.  Otteluitahan oli kaudessa tosi vähän, ajoin kotiotteluihin polkupyörällä viisi kilometriä, joskus aivan umpihangessa.

Kun muutin Helsinkiin pysyvästi vuonna 1973, oli siellä vain yksi joukkue, HIFK, jota kävin katsomassa, se toinen oli vasta rakenteilla.  HIFKn ehdoton yleisömagneetti oli Lalli Partinen, joka oli oman aikansa ehdoton  viihdyttäjä.  Kun pilli soi, Lalli ryntäsi joskus jäähyaitioon suoraan, hän oli varma että taas mennään, tosin siitä kyllä sai jäähyn.

Vuonna 1974 järjestettiin MM-kisat Helsingissä. Kalle Anttila oli jollain tavalla sponsaamassa kisoja, Koska oli yksi Kallen hovin jäsen, Matti Mölli Keinonen pyöritti tavaratalossa rulettia, jossa saattoi voittaa lippuja kisoihin.  Liput olivat tietenkin Itä-Saksan ynnä muiden taapertajien matseihin.  Mölli oli Anttilan kuvastoissa valokuvamallina silloin tällöin. Mölli oli ensimmäinen oikea kiekkoilija johon pääsin tutustumaan.

Toinen tuttavuus syntyi kerran, kun tuulennopea Esa Peltonen halusi ostaa pojalleen Antonelli-sähköurut.  No, jotenkin junailin ne tavarataloon postimyynnistä, en kehdannut sanoa että ne ovat aivan paskat.  Ei tullut Esan pojasta pelimannea, mutta tuli jotain muuta.  Tapasin Esan myöhemmin kun hän myi autopuhelimia Varistossa, ostin ensimmäisen autopuhelimeni häneltä, en uskaltanut mainita urkukaupoista mitään.  Maksoi muuten 10 000 markkaa se puhelin.

Vuonna 1981 pääsin ensimmäisen kerran käymään MM-turnauksessa, Göteborgissa.  Katsoimme yhden ottelun, Neuvostoliitto-Kanada,  Matsi päättyi 4-4- ja on edelleen mielessä kaikkien aikojen parhaana pelinä, jonka olen nähnyt.  Asuimme jäähallin viereisessä hotellissa, siellä asui mm. Hollannin päävalmentaja, joka ei uskaltanut mennä itse matsiin, heikon sydämensä vuoksi.  Istuimme baarissa.   Aamulla aikaisin ymmärsin taas lisää jääkiekosta, kun näin Kanadan joukkueen palaavan eri suunnista hotelliin, poikamiehet tulevat töihin aamuisin eri suunnista.

Vuonna 1995 kisat pelattiin Tukholmassa, ja kuinka ollakaan Suomi pääsi finaaliin Ruotsia vastaan. Epe ja Ernie olivat sen verran höveliä, että kutsuivat finaaliin mukaan, oli lennot ja majoituskin samassa hotellissa kuin Leijonilla.  Kieltäydyin, koska en olisi kestänyt sitä kun Suomi varmasti häviää. No, siinä kävi sitten niinkuin kävi.  Voin todistaa, ettei vitutukseen välttämättä kuolekaan.  Positiivista kisojen jälkeen oli, kun Ernie tuli maanantaina myymään uutuuksia, hän kertoi että Ruotsin BMG oli painanut Den Glider In sinkusta kultapainoksen.  Ostin sen koko erän heti pois, levyt tulivat lentona Suomeen ja kärräsin niitä itse Ooppelilla ympäri Helsinkiä, lämmin keli, kaikki ikkunat auki ja stereoista soi täysillä Den Glider In.  Aika nopeasti se erä meni, olisikohan ollut 1500 kpl.

Liikemiesurani kehittyi ja sitä mukaa tuli vapaalippuja myös Helsingissä pidettyihin kisohin.  Kyllä, olin siellä paikalla kun Suomi pelasi SEN ottelun Ruotsia vastaan.  Poistuin tilanteessa 5-5, loppua en olisi kestänyt enää.  Otin taksin ja ajoin silloiseen kotikapakkaani Vuosaaressa, tarkoituksena juopua.  Tiskillä makasi läheisen taiteilijatalon asukas, näyttelijä Vappu Jurkka, joka totesi että vittu, nyt vituttaa!  Tiesin siitä etten ollut ainoa mielensäpahoittaja.

Jossain vaiheessa tein yhteistyötä erään jääkiekkovaikuttajan ja pelimiesten isän kanssa, hän järjesti silloiselle vapaa-aikaosastolle neljä vapaa-lippua Jokereiden sekä IFKn kotimatseihin, siis kausikortit.  Kun näki kolme-neljä huonoa matsia viikossa, tuli jonkinlainen  yliannostus jääkiekkoon.  Sen jälkeen on tullut käytyä erittäin harvoin seuraotteluissa.

Minulla on ollut mukava tilaisuus tavata joitakin NHL-pelaajia golfin merkeissä, Disneyn Ilkka Lind järjesti aikanaan Ringsidessa yhdet parhaat  bisneskisat aina kesäkuun alussa.  Siellä pelasin mm. Jari Kurrin, Christian Ruutun, Sami Lepistön, Laku Laukkasen ja Petri Skrikon kanssa.  Mukavia sällejä ja painokelvottomia tarinoita.

Meneillään olevista kisoista en ole jaksanut katsoa yhtään ottelua ihan kokonaan, erittäin huonosti jaksan katsella Juhani Tammista, eikö mikään järki saa sitä sivuun höpöttämästä.  Tammisen ammatti on olla Tamminen, siis ihan ok.   Oli aika lähellä, ettemme Rallen kanssa menneet Tammisen kanssa golfkierrokselle, hän myi ainakin silloin omaa peliseuraansa, maksajakin olisi ollut, joku kirjankustantaja, mutta se kokemus on vielä kokematta.  Ralle oli Tamin mökkinaapuri nuoruudessaan.

En anna kisaveikkausta, mutta näyttää siltä kuitenkin että Kanada ja USA ovat tällä kertaa tosissaan, voin kuitenkin kuvitella kuinka Suomelle kävisi Kanadaa vastaan.