torstai 17. maaliskuuta 2016

Golfia, lapsenlapsia, matkailua ja politiikkaa


Nyt otsikossa kerralla kaikki - jos ei kiinnosta, niin ei kannata jatkaa.  Pornoakin on. Äsken tuli ryhmään Kimppakyydit-Savonlinna,  linkki pornosivulle.  En katsonut mutta vaikutti että joku oli hakkeroinut sivun tai sitten siellä ei ollut mitään estoja.  Ylläpitäjä lienee saanut nopeaa palautetta, linkki hävisi.  Itsekin tein ilmiannon Facebookiin, nyt vaan odottamaan miljoonan dollarin korvausta henkisistä kärsimyksistä. Saattoihan se olla huumoriakin, ei noista savolaisista koskaan tiedä. Nuo Kimppakyydit ovat loistava yhteisöllinen tapa säästää matkakuluissa ja päästä poikkeusreiteille. Uber johon ei virkamiehet ja kaiken kieltäjät pääse käsiksi.

Useat bloggaajat paheksuvat nyt palstoillaan Axel Smithin touhuja. Voin minäkin yhden paljastuksen tehdä, hänen viihdebisnesuransa alkoi myyjänä City-Anttilan Toptenissä, erittäin pidetty ja asiantunteva levykauppias.  En puolusta tekoja, hän itsekin jääväsi itsensä ja viisaasti poistui tänään julkisuudesta, mutta on kova rasti pojalla.  Vapaana kulkee ja keikkailee pahempiakin rikollisia, naisenhakkaajia ja muita.  Ehkä nyt on paikka miettiä mitä isona tekisi, opiskella tai jotain.

Toinenkin  entinen anttilainen on juuri tulossa tvstä tutuksi.  Cende Jauhiainen esiintyy parhaillaan katastrofikokkiohjelmassa. Toivotaan oikein huonoa menestystä, Cende oli yksi värikkäimmistä työkavereista, enkä taatusti kerro yhtään tarinaa. Tai ehkä sen että kerran tarjosin rahaa, ettei hän laulaisi firman bändissä, ei puhuttu sitten moneen kuukauteen.  Toivottavasti Cende joskus kertoo omat tarinansa.

Ensimmäinen golfkenttä avattiin eilen Suomessa, Vihdissä, veikkaisin että huomenna sekin menee kiinni, talvi tulee takaisin.  Ensimmäisen kerran en itse ollut mukana, viiteentoista vuoteen, jotain parempaa on luvassa, ei kannata pilata hyvää harjoituskautta.   Viime vuonna pelattiin jo täysiä maaliskuun alussa, nyt kevät näyttää olevan jopa kuukauden myöhässä.

Kävin moikkaamassa tyttärien poikia Lontoon kylässä, kovasti ovat kasvaneet, puhetta tulee kovasti mutta vielä siitä ei ymmärrä mitään. Olihan se kiva, kun kolmen kuukauden tauon jälkeen molemmat totesivat että Pappa!  Enhän minä sitä paljon ole mainostanut.  Ei nämä nykynuoret osaa ujostella.   Odotan vain kun puhetaito kehittyy, silloin varmaan Skypetetään joka päivä.

Toisen poikasen ykkösjuttu on tällä hetkellä Titi-nalle.  Hänen lastenhoitajansa vaiko onko se Nanny, kertoi olleensa pienenä Titinallen ykkösfani, hänen kotinsa on siellä missä Titiperhe nyt asustaa. Hän ei koskaan päässyt konsertteihin.  Ne jotka Askon ja minut tuntevat, tietävät että jotain pientä jekkua on suunnitteilla.

Luin matkalla kirjan jonka jokaisen historiasta kiinnostuneen pitäisi lukea ja varsinkin niiden jotka äänestävät tai aikovat äänestää Kepua.  Kirja on Jarmo Korhosen Valtataistelu.  Kirja on kooste Suomen lähihistoriasta, ei siinä mitään uutta sensaatiota ole, mutta kertoo lähinnä sen että Urho Kekkonen oli jo vuonna 1972 kykenemätön tehtäväänsä, mutta erosi vasta lokauussa 1981. Taustavoimat pitivät ukon piilossa huonoina päivinä, lehdistö jätti kertomatta mitä omin silmin näki ja kuuli.  Paavo Väyrynen on toinen roolihahmo, jonka ahneus ja vallanhimo kerrotaan tarkkaan.  Kekkosen neuvo Väyryselle oli että hankkii omalta kotiseudultaan vahvan kannatuksen, silloin pysyy pinnalla.  Kirjassa kerrotaan myös kuinka syvällä Neuvostoliitto oli Suomen korkeimmassa johdossa.  Kirjan luettua, tulee mieleen että onkohan kulisseissa mikään muuttunut, varsinkin kun tänään on saatu uusi presidenttiehdokas ja eiköhän se Paavokin ole mukana vielä seuraavissa vaaleissa.  Uskaltaakohan kukaan koskaan tehdä noista ajoista elokuvan tai tv-sarjan.  Ainakin Yle varmaan tekee kaikkensa ettei niin käy, sielläkään ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa.  Oma veikkaukseni on että seuraava presidentti on Pekka Haavisto, ei vihreytensä vuoksi mutta ehkä kansa on kyllästynyt oikeisiin kieroilijoihin.

Lontoolaiset ovat aina olleet kohteliaita, mutta nyt tuntui että he ovat sitä vieläkin enemmän.  Sitten tajusin yhdellä bussireissulla, että minä olen se vanhus, jolle nuoret naiset antavat istumapaikkansa. Voi saatana.

Ehkä lisää tarinaa ennemmin tai myöhemmin.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti