Seksiä, valheita ja filminauhaa

Kävin katsomassa ensi-illassa kotimaisen elokuvan Anna mulle lovee, Love Recordsin tarinan.  Kotimaiset elokuvat pitää käydä katsomassa, kannatuksen vuoksi,olipa ne hyviä tai huonoja.  En sano oliko hyvä vai huono, katsokaa itse.  Flamingon 340 hengen salissa oli noin 20 katsojaa, ei ennusta oikein hyvää, toki näytös oli 15.40, mutta mutta

Love Records on aiheena kiinnostava, tein itse kauppaa Loven kanssa 1975 alkaen, konkurssiin saakka.  Love on julkaissut kaikkiaan 450 LPta ja saman verran sinkkuja, se on huikea määrä.

Elokuva on yhtä lailla Atte Blomin tarina kuin Loven historia, tarinassa oli sen verran uutta ja outoa minullekin, joten voisi sanoa että siinä valehdellaan.  Atte oli jo ehtinyt antaa haastattelun Yle.fin Kulttuuricoctailille, jossa hän kertookin että tarinassa oli paljon huuhaata.  Topi Kärjen osuus elokuvassa on aika käsittämätön, en itse muista että Kärki oli ollut millään tavalla tekemisissä Love Recordsin kanssa, samoin kauppaneuvos Lindbergistä oli tehty melkoinen konna, tuskin hänkään pitkätukkien kanssa neuvotteli, jos joku neuvotteli, se oli John Eric Westö.  Istuin Fazerin saunassa aika usein, olin heidän suurin asiakkaansa, kaikenlaista siellä puhuttiin .Fazerilla oli aikanaan noin 80 prosentin osuus äänitteiden jakelusta, sillä tavalla he olisivat voineet kiristää Love Recordsia, kuten leffassa kerrottiin, ehkä he tekivätkin, helppoa se olisi ollut.  70-luvun loppupuolella Anttila ja Valintatalo nopeasti tuhosivat tuon melkein monopolin, mutta oli heillä siihen omaakin ansiota.

Itse en olisi valinnut Riku Niemistä leffaan, enkä valitsisi mihinkään muuhunkaan vähään aikaan, kaverin kasvot ovat kuluneet, maneerit ovat kaikissa rooleissa samat.

Petelius on Topi Kärkenä hyvä, voisi näytellä Kärkeä hyvinkin jos hänestä tehtäisiin oma elokuva.  Petelius on näköjään myynyt itsensä ossuuskaupan halvennusmainokseen, ei ole varmaan ollut halpa herra, mutta se on toinen tarina.

Jos tupakanpolton katseleminen ei miellytä, ei kannata mennä tähän leffaan, pössytteleminen on viety ihan äärimmäisyyksiin.  Vaatteet joutuu tuulettamaan leffan jälkeen.

Atte on hieno mies, tutustuin häneen vasta joskus Midemissä ja hänen myöhempien yritysten kautta, muistatteko sellaisenkin levymerkin kuin Atte, Matti ja Teppo!

Jaa, missä se seksi ? No se oli markkinointijippo, kaikki lukee loppuun saakka.

Ehkä kumminkin mainitaan tänäänkin entinen työnantaja joka markkinoi peniksen muotoista paistinpannua, ja sitten ottaa pannun pois myynnistä.  Selityksiä mietitään varmaan pikapalaverissa.
Itse olisin tilannut kontillisen lisää, nyt sen tekee joku muu.




Jälkikirjoitus 8.2.   Luin uudestaan Love Recordsista tehdyn kirjan, kirjoittaja Miska Rantanen, siitä lienee kaksikin päivitettyä versiota.  Yksi virhe yllä olevassa kirjoitelmassa on, Love Recordsin kolmikko on käynyt tapaamassa Musiikki Fazerin omistajaa kauppaneuvos Lindbergiä, aiheena oli gramex korvaukset, jotka aiheuttivat närää ja jonkinlaisen boikotin.  Kirjasta on lainattu selvästi suoria kohtauksia käsikirjoitukseen, mutta Toivo Kärkeä siellä ei ole mainittu kuin kerran.  Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen musiikin ystäville. Sain itse sen viikossa kirjastosta tilaamalla.

Kirjassa on myös kuvia yhtiön perustajista, yhä enemmän olen sitä mieltä että Riku Nieminen pilasi Christian Swindtin hahmon, peruukki joka toimii Kampin kauppakeskuksessa ei toimi elokuvassa.

Itse olisin roolittanut mukaan M.A. Nummisen ja Jive Väänäsen, he olivat merkittäviä hahmoja Lovessa. Varmaan Aku Hirviniemellekin olisi löytynyt töitä.

Tuo ensi-iltanäytöksen katsojamäärä jo ennakoi hieman tulevaa, ensi-iltaviikon katsojämäärä oli 5600 ja nyt yhteensä noin 10 000 katsojaa, täysi floppi.

Asia joka pyöri  ensimmäistä tekstiä tehdessä mielessä, oli yksi puhelinsoitto joskus 80 luvun lopulla tai 90 luvun alussa, EMI-levy-yhtiöstä soitettiin ja tarjottiin mahdollisuutta julkaista  Love Recordsin tuotanto CD-levyinä, nauhat lepäsivät EMIn konttorissa.   En muistanut itsekään että Love Recordsin tuotanto siirtyi EMIn haltuun 70-luvun lopulla, ennen konkurssia.  Kieltäydyin siltä istumalta, koska se oli mielestäni jonkun kulttuuri-ihmisen tehtävä ja tuotanto kuuluu koko kansalla.  Olisihan se ollut mielenkiintoinen tapaus päästä kellarinauhoihin käsiksi.