Golf tuo ihana peli

Kirjoitin alla olevan tarinan Facebookiin Golffaamaan sivulle, ihan vain huvin vuoksi ja pieneksi lohdutukseksi muille pelaajille, että sattuu sitä paremmissakin perheissä.  Kirjoitus on poikinut ennätysmäärän kommentteja, jossa ei suinkaan keskustella tästä aiheesta vaan väännetään golfin säännöistä, mikä on oikea pallo ja väärä pallo.  Siellä on jo 116 kommenttia ja koko ajan pukkaa lisää.  Täysin lajin ulkopuoliselle voisi tulla mielikuva, että golf on vaikea laji, hui hai, se on naurettavan helppoa kun pysyy väylällä ja puttaa suoraan kuppiin.  Sisäpiiriläiselle herää kysymys, miksei nuo äijät ole kentällä, vaan höpisevät palloista kaiket päivät.  En tunne keskustelijoita, mutta tavoitteena tuntuu olevan se golfin perusperiaate, siis ei kaverin nöyryyttäminen vaan kaverin täydellinen nöyryyttäminen.
Golfissahan on periaatteessa aika yksinkertaiset säännöt, pallo lyödään siitä missä se on ja se lyö joka on kauimpana reiästä.  Sitten on näitä vesiesteitä ja outteja, joissä löytyy monenlaista tulkitsijaa.  Tässäkin tilanteessa osa peliryhmästä olisi hyväksynyt sääntöjen rikkomisen, mutta itse olen kävelevä sääntökirja ja otin rangaistukset vastaan tyynesti. 




Kuusitoista kesää ja yli 2000 kierrosta takana, mutta joskus vieläkin tulee tilanteita joissa haluaisi vajota maan alle. Kiniukot olivat aamutuimaan Nassaulla ja kinillä. Avasin Kerigolfin väylä 13 spoonilla tikkusuoraan, mutta metsään vasemmalle, ilmoitin että lyön varapallon ja löin sen oikeaan reunaan. Ykköspallo oli Wilson Staff PG Tour ja kakkonen Deep Red. Neljän miehen ryhmä meni lakisääteiseksi viideksi minuutiksi syömään mustikoita ja etsimään palloa. Sitten ilmoitin että lyön varapalloa, kävelin pallolle, vilkaisin että siinä on minun merkkini, punaiset nimikirjaimet, ja tuuppasin sen eteenpäin. Sitten joku kysyi että kenenkäs Deep Red on täällä väylällä, no olinpa lyönyt väärää palloa. Sitten lyömään oikeaa pelipalloa, kahden rangaistuksen kera, ja eteenpäin. Se pallo jonka olin ensiksi lyönyt, oli se minun avauspalloni. Se oli ottanut kivestä kimmokkeen ja tullut väylälle. Lopputulos par nelosella oli yhdeksän, joka hieman söi miestä. Tarinassa on kaksi opetusta, aina kun joku lyö metsään tai ulos, aina jonkun pitää käydä vilkaisemassa myös väylälle, mahdollisen kimmokkeen varalle. Toinen on pallon tunnistaminen ja merkkaaminen, ehkä varapallo voisi olla eri värillä merkattu. En kuuna päivänä itse olisi hakenut palloa noin 80 metriä griinistä, kun se ensin on mennyt metsään, mutta kivipomput voivat olla joskus tosi pitkiä. Hölmöily maksoi viisi reikää ja kokonaisen voiton, tulin silti kakkoseksi, hävisin pelin vasta viimeisellä reiällä par vastaan bogey. Julma laji kun oman pallon lyömisestä rangaistaan!