Tänään kolahti taas postiluukku, oikealla kuvassa alkuviikon saalis. Ilmankin olisi tullut toimeen. Hesari ilmeisesti tulee taas huomenna. Toisessa kuvassa on ensimmäinen oikea työpaikkani, Helsinki 10 se oli silloin, pääposti, käytiin kaverin kanssa eilen ostamassa salamalaite Foto-Rajalalta, joka toimii entisen pääpostin aulassa.
Postilla on ollut sympatiani juuri tuon ensimmäisen kesätyöni takia. Siskoni oli ollut jo pitkään postin palveluksessa Helsingissä ja kertoi milloin oli tulossa kesätyöpaikat hakuun. Kävin keväällä haastattelussa ja hyväksyntä tuli myöhemmin, sain siskon luota alivuokralaisasunnonkin.
Kesä oli 1969. Olihan se aikamoinen kulttuurishokki, kun peräkammarin poika lähti yksin Helsinkiin töihin. Työ oli pääasiassa kirjeiden lajittelua ja kärräämistä osastolta toiselle. Kesäapulaisia rakennuksessa oli kaikenkaikkiaan satoja. Vakinaiset heitä kouluttivat ja kiusasivat minkä ehtivät.
Postinjakajat olivat selvästi aatelia, eivät juuri seurustelleet lajittelijoiden kanssa, eikä varsinkaan kesäapulaisten.
Nyt ollaan keskellä kummallista työtaistelua jonka lopputulos on selvä lose-lose. Työntekijät häviää mutta yhteiskunta on myös joutumassa anarkistiseen tilanteeseen. Suosikkiväkeni Helsinki-Vantaan laukunsärkijät tästä vielä puuttuu, muuten uhitellaan kaikenlaisilla muilla voimakeinoilla. Joulumarkkinat pitäisi käynnistyä tällä viikolla täydellä teholla, ensi viikolla tulee veronpalautukset, aika monessa yrityksessä eletään varmaan pelonsekaisia aikoja.
Eilen luin artikkelin jossa Postin johtaja sanoi että jakaja voi päästä jopa 5200 euron tuloihin erilaisilla vaihtoehtoisilla tehtävillä. Olisi mielenkiintoista nähdä se palkkakuitti.
Postin johtajien palkat olivat joku aika sitten julkisuudessa, aika muhkeat tilit olivat, kun ajattelee miten vaativaa työtä tuo postin logistiikka on ja valtionyhtiö vielä.
Muutama vuosi sitten olin vielä projektipäällikkö ja neuvottelin silloisen Itellan kanssa ison elektroniikan ja kodinkoneiden kotiinkuljetussopimuksista, ne ihmiset olivat huippuammattilaisia, oman firman päätöksenkykytaito oli silloin paljon heikompi. Kiitollisena otin myös kutsut Itellan golfkilpailuihin, ne olivat parasta firmagolfia järjestelyiltään.
Postin tehtävä lienee lakisääteinen, eli tuntien suomalaisen poliittisen päätöksenteon nopeuden, meillä on vielä 10 000 postilaista, vaikkei olisi yhtään kirjettä jaettavaksi. Toki on aika helppoa ennustaa, että tulossa on mittavat irtisanomiset lähivuosina, postilaiset ovat ehkä tämä digitaalisen talouden suurin uhri.
Meillä on paljon ihmisiä, etupäässä vanhoja joilla ei ole sähköpostia, nettia, ei kännykkää ja vaikka olisikin, ei ole kykyä niitä käyttää. Tässä voisi olla yksi lisäpalvelu jota Posti voisi tarjota. Jakaja voisi soittaa ovikelloa ja kysyä, voinko palvella?
Aikanaan 50 luvun lopulla ja vielä 60 luvun alussakin, posti tuli autolla tai junalla meidän kylälle yhteen taloon, jossa se lajiteltiin ja sieltä se käytiin hakemassa. Se oli päivän kohokohta, varsinkin sellaisena päivänä kun tiesi että Aku Ankka ilmestyy. Aikuisemmat ihmiset kutsuivat taloa myös tietotoimistoksi, sitähän se oli tietysti. Nyt meidän posti on paikallisella Shell-huoltoasemalla. Siinä on matkalla vaaran paikkoja kuten Kebab-kioski ja McDonalds. Miksei se posti voisi olla jossakin paikallisessa kuppilassa, josta se aamulla haettaisiin, siinä voisi tulla paljon muutakin oheistoimintaa.
Shellillä on tosin mukavat tytöt ja pitkät aukioloajat.
Yksi ihminen jäi mieleen tuolta kesältä 1969, hän oli Osmo Soininvaara joka oli myös rahoittamassa opintojaan postin lajittelijana, pienissä kirjeissä. Siellä oli jonkinlainen porukka joka puhui politiikkaa tauoilla, silloin ei ollut vielä vihreitä, ehkä he olivat ituja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti