Jääkiekkoaiheinen tarina

Lienee trendikästä olla tietävinään jotain jääkiekosta näinä päivinä.  Minun jääkiekkohulluuteni alkoi vuonna 1963, kun Tukholmassa pelattiin MM-kisoja.  Meillä oli kylän ensimmäisiä telkkareita, joissa oli tasan yksi kanava, kuten muillakin.  Sieltä tuli sitten nämä ensimmäiset MM-kisani suorana,
Suomi voitti ottelun USAta vastaan 11-3.  Se oli pienen pojan mielestä aivan jotain ihmeellistä, otin sukset ja hiihdin kaikki kylän mummot läpi, levittämässä ilosanomaa.  Suurena miehenä sitten ymmärsin ettei jenkeillä ollut ehkä ihan paras joukkueensa mukana, ei edes ehkä 1000. paras, vaan joku yliopistoporukka palkintomatkalla.  Samoissa kisoissa Suomi muuten hävisi DDRlle, siis Itä-Saksalle 1-0.

Asuimme maalaiskylällä, jossa kävin koulua neljä ensimmäistä vuotta.  Koulun opettaja oli ehdoton hiihtoniilo ja yleisurheilumies, jääkiekosta ei ollut puhettakaan, kuten ei myöskään koripallosta.  Se kostaantui kun menin kaupunkiin, yhteiskouluun, molemmat lajit olivat muille tuttuja.  Arvatkaa kuka oli se reppana joka valittiin viimeisenä joukkueeseen, kaikissa lajeissa.

Kaupungissa pelasi kuitenkin oma jääkiekkojoukkue, Pieksämäen Pallo Sepot, legendaarinen PIPS,
Joukkue pelasi maakuntasarjaa, joinakin vuosina muistaisin että lohkoissa pelasi myös mm. KalPa  JoKP, Upon Pallo ja jostain syystä muistan yhden ottelun, Töölön Vesaa vastaan, snadilaiset taisivat ottaa nekkuun silloin. Laukoivat kiekkoja katsomoon, kun hieman heitä provosoimme.  Pipsin ottelut pelattiin ulkojäällä, kun naapurikaupungit saivat jäähallit, tasoero kasvoi lopullisesti valtavasti.  Otteluitahan oli kaudessa tosi vähän, ajoin kotiotteluihin polkupyörällä viisi kilometriä, joskus aivan umpihangessa.

Kun muutin Helsinkiin pysyvästi vuonna 1973, oli siellä vain yksi joukkue, HIFK, jota kävin katsomassa, se toinen oli vasta rakenteilla.  HIFKn ehdoton yleisömagneetti oli Lalli Partinen, joka oli oman aikansa ehdoton  viihdyttäjä.  Kun pilli soi, Lalli ryntäsi joskus jäähyaitioon suoraan, hän oli varma että taas mennään, tosin siitä kyllä sai jäähyn.

Vuonna 1974 järjestettiin MM-kisat Helsingissä. Kalle Anttila oli jollain tavalla sponsaamassa kisoja, Koska oli yksi Kallen hovin jäsen, Matti Mölli Keinonen pyöritti tavaratalossa rulettia, jossa saattoi voittaa lippuja kisoihin.  Liput olivat tietenkin Itä-Saksan ynnä muiden taapertajien matseihin.  Mölli oli Anttilan kuvastoissa valokuvamallina silloin tällöin. Mölli oli ensimmäinen oikea kiekkoilija johon pääsin tutustumaan.

Toinen tuttavuus syntyi kerran, kun tuulennopea Esa Peltonen halusi ostaa pojalleen Antonelli-sähköurut.  No, jotenkin junailin ne tavarataloon postimyynnistä, en kehdannut sanoa että ne ovat aivan paskat.  Ei tullut Esan pojasta pelimannea, mutta tuli jotain muuta.  Tapasin Esan myöhemmin kun hän myi autopuhelimia Varistossa, ostin ensimmäisen autopuhelimeni häneltä, en uskaltanut mainita urkukaupoista mitään.  Maksoi muuten 10 000 markkaa se puhelin.

Vuonna 1981 pääsin ensimmäisen kerran käymään MM-turnauksessa, Göteborgissa.  Katsoimme yhden ottelun, Neuvostoliitto-Kanada,  Matsi päättyi 4-4- ja on edelleen mielessä kaikkien aikojen parhaana pelinä, jonka olen nähnyt.  Asuimme jäähallin viereisessä hotellissa, siellä asui mm. Hollannin päävalmentaja, joka ei uskaltanut mennä itse matsiin, heikon sydämensä vuoksi.  Istuimme baarissa.   Aamulla aikaisin ymmärsin taas lisää jääkiekosta, kun näin Kanadan joukkueen palaavan eri suunnista hotelliin, poikamiehet tulevat töihin aamuisin eri suunnista.

Vuonna 1995 kisat pelattiin Tukholmassa, ja kuinka ollakaan Suomi pääsi finaaliin Ruotsia vastaan. Epe ja Ernie olivat sen verran höveliä, että kutsuivat finaaliin mukaan, oli lennot ja majoituskin samassa hotellissa kuin Leijonilla.  Kieltäydyin, koska en olisi kestänyt sitä kun Suomi varmasti häviää. No, siinä kävi sitten niinkuin kävi.  Voin todistaa, ettei vitutukseen välttämättä kuolekaan.  Positiivista kisojen jälkeen oli, kun Ernie tuli maanantaina myymään uutuuksia, hän kertoi että Ruotsin BMG oli painanut Den Glider In sinkusta kultapainoksen.  Ostin sen koko erän heti pois, levyt tulivat lentona Suomeen ja kärräsin niitä itse Ooppelilla ympäri Helsinkiä, lämmin keli, kaikki ikkunat auki ja stereoista soi täysillä Den Glider In.  Aika nopeasti se erä meni, olisikohan ollut 1500 kpl.

Liikemiesurani kehittyi ja sitä mukaa tuli vapaalippuja myös Helsingissä pidettyihin kisohin.  Kyllä, olin siellä paikalla kun Suomi pelasi SEN ottelun Ruotsia vastaan.  Poistuin tilanteessa 5-5, loppua en olisi kestänyt enää.  Otin taksin ja ajoin silloiseen kotikapakkaani Vuosaaressa, tarkoituksena juopua.  Tiskillä makasi läheisen taiteilijatalon asukas, näyttelijä Vappu Jurkka, joka totesi että vittu, nyt vituttaa!  Tiesin siitä etten ollut ainoa mielensäpahoittaja.

Jossain vaiheessa tein yhteistyötä erään jääkiekkovaikuttajan ja pelimiesten isän kanssa, hän järjesti silloiselle vapaa-aikaosastolle neljä vapaa-lippua Jokereiden sekä IFKn kotimatseihin, siis kausikortit.  Kun näki kolme-neljä huonoa matsia viikossa, tuli jonkinlainen  yliannostus jääkiekkoon.  Sen jälkeen on tullut käytyä erittäin harvoin seuraotteluissa.

Minulla on ollut mukava tilaisuus tavata joitakin NHL-pelaajia golfin merkeissä, Disneyn Ilkka Lind järjesti aikanaan Ringsidessa yhdet parhaat  bisneskisat aina kesäkuun alussa.  Siellä pelasin mm. Jari Kurrin, Christian Ruutun, Sami Lepistön, Laku Laukkasen ja Petri Skrikon kanssa.  Mukavia sällejä ja painokelvottomia tarinoita.

Meneillään olevista kisoista en ole jaksanut katsoa yhtään ottelua ihan kokonaan, erittäin huonosti jaksan katsella Juhani Tammista, eikö mikään järki saa sitä sivuun höpöttämästä.  Tammisen ammatti on olla Tamminen, siis ihan ok.   Oli aika lähellä, ettemme Rallen kanssa menneet Tammisen kanssa golfkierrokselle, hän myi ainakin silloin omaa peliseuraansa, maksajakin olisi ollut, joku kirjankustantaja, mutta se kokemus on vielä kokematta.  Ralle oli Tamin mökkinaapuri nuoruudessaan.

En anna kisaveikkausta, mutta näyttää siltä kuitenkin että Kanada ja USA ovat tällä kertaa tosissaan, voin kuitenkin kuvitella kuinka Suomelle kävisi Kanadaa vastaan.