Vein vaimon aamulla Onnipussiin, matka kohti Jari Sillanpään juhlakonserttia alkoi. Nyt on alkamassa A-luokan, viikko, ei ole koiraa eikä vaimoa. Molemmat uhkaavat palata vielä elokuun aikana, hyvä niin. Teimme Jari Sillanpään uran alkuvaiheessa paljonkin yhteistyötä, levy-yhtiön ja Jarin kanssa suoraankin. Kun Jari sai ensimmäisen kultalevyn, Asko Järvi soitti minulle ja sanoi että he haluaisivat tulla luovuttamaan yhden minullekin kiitokseksi. Olin kuitenkin aloittanut kesäloman ja olin mökillä, mutta sanoin että viekää Leenalle, työpaikalle, tiesin että hän oli paikalla. No, Asko ja Jari soittivat konttorin ovikelloa, arvatkaa oliko avausrepliikki, Apua, minä kuolen...On siitä jossain kuvakin, kaksi herrasmiestä ja yksi shokissa oleva vaimo.
Jari oli erittäin mukava kaveri ja on varmaan vieläkin, samanlainen höpöttäjä mitä julkisestikin. Ilmeisesti hän ei oikein luottanut kotimaisiin levy-yhtiöihin ja varmasti syystäkin. Artistin saama korvaus levymyynnistä oli mitätön ja nykyisin se on vieläkin pienempi. Fyysistä levyä oli kumminkin jaettava, siksi eri organisaatiot olivat tarpeen. Jarilla on ollut poikkeuksellista bisnesvaistoa, hän on menestyksellisesti pyörittänyt omaa yritystoimintaa ja isot levy-yhtiöt eivät ole päässeet välistävetäjiksi.
Pääsin tietysti kutsuvieraana mihin tahansa Jarin konserttiin. Asko muistaa vieläkin joka kerta, kysyä, missä olit kun Mika Häkkinen voitti ensimmäisen kerran formula ykkösissä? Olin pakotettuna Jarin Varastetut Helmet konsertissa , jouduin seuraamaan formulakisaa kommunikaattorista, ihmiset lähipenkillä pitivät seinähulluna, kun tuuletin ilmeisesti väärässä paikassa. Sen jälkeen ei ole pakotettu, viimeksi nähtiin Jarin kiertue Savonlinna-salissa, eturivissä tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti