Laajoilla hankintamatkoillani ajauduin huhtikuussa 1995 Amsterdamiin. Aivan sattumalta pääsin mukaan 19. huhtikuuta pelattuun Champions Liigan semifinaaliin Ajax-Bayern Munchen. Peli pelattiin vanhalla olympiastadionilla, yleisöä oli täysi tupa, 42 000.
Otteluun piti mennä jo pari tuntia ennen sen alkua, jotta saisi jonkinlaisen istumapaikan. Mitään mahdollisuutta ei ollut poistua kesken ottelun vaikkapa pissille, siitä seurasi jonkinlainen ennätyskupla, kun iltapäivä oli kumminkin hyvin latauduttu paikallisessa pubissa.
Ennen ottelua ja puoliajallakin yleisö esitti DJn säestämänä kappaleen Who the Fuck is Alice, kopio vanhasta Smokien hitistä. Se oli aika hurjaa kun 42 000 ihmistä huutaa Who he Fuck is Alice. Kauppamiehenä tietysti ajattelin että tästäpä täytyy ottaa selvää, seuraavan päivänä ostin kaupasta Gompien esittämän sinkun ja toin sen kotiin. Ajatuksena oli että siitä voisi tehdä jonkinlaisen jääkiekkoversion. Annoin sinkun Audiovoxille, Asko Järvelle joka kiikutti ,sen evästyksen kera Mika Sundqvistille. Siitä sitten syntyi biisi Hjallis(Kuka hiton Hjallis?)
Itse olin toivonut hieman härskimpää tekstitystä, mutta ehkä se oli parempi näin, tuskin se vee olisi vielä siihen aikaan päässyt radiosoittoon, Uugea lukuunottamatta.
Hjallis pääsi sinkun ansiosta jopa televisioon, tuskin häneltä oli levytykseen mitään lupaa kysytty, mutta tärkeintä on näissä, että nimi on oikein. Yllättävää kyllä, levyä ei ole hyödynnetty eduskuntavaaleissa. ainakaan vielä. En muista myöskään, että se olisi noussut kovin korkealle listoille.
Ottelun toinen suuri hitti oli Andre Rieu, joka soitti wienervalsseja viululla, se oli myös hänen uransa kohokohta, siitä lähti ura lentoon ympäri maailmaa.
Ottelun maalit löytyvät helposti googlaamalla Ajax-Bayern Munchen 1995, maestro Litmanen teki kaksi maalia. Peli päättyi 5-2 Ajaxille, ja myöhemmin Ajax vei koko Liigan.
Pakkohan voittoa oli lähdettävä juhlimaan, Ajaxin omaan pubiin tietenkin. Siellä sain pitää oikein puheenkin yleisön pyynnöstä, suomeksi tietysti. Baaritiskilla tapasin Hollannin silloisen supertähden, Rene Frogerin, siinä vaihdettiin kuulumiset ja käyntikortit, mutta eipä ole miestä näkynyt sen jälkeen, vaikka kutsuin hänet mökille saunomaan.
Joitakin vuosi myöhemmin kävin katsomassa ottelun Ajaxin uudella stadionilla, tunnelma ei ollut läheskään samanlainen ja joukkuekin oli jo lähtenyt alamäkeen. Pissille pääsi helposti, tosin paikalliset ottivat puoliajalla tötteröt taskustaan ja alkoivat pössyttelelmään, maalaispoika haki purkillisen Heinäkenkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti