keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kuluttaja-asiaa


Toinen lukijoistani kysyi, voisinko laittaa jotain lukemista, totesin, että välillä täytyy elää jotta voi kirjoittaa elämästä.  No, eipä tarvinnut kuin pistäytyä Espoon puolella, niin heti tuli asiaa.

Kävin norjalaisen XXXL urheilukaupan uudessa myymälässä Espoon Suomenojalla.  Minulla on se mielikuva Suomenojasta, että siellä on kaikki liittymät aina rakenteilla ja perille löytäminen on lottovoitto. Kyllä aika monta liittymää olikin rakenteilla.

Ostin elämäni edullisimman kokoontaitettavan juomapullon, itse asiassa ostin kaksi, normaalihinta oli 89,90 euroa ja nyt vain 1,90.  Olen huijannut asiakkaita samalla tavalla vuosikymmenet, mutta kyllä tämä voittaa kaikki minun tekemäni tarjoukset.  Harmittaa kun en ostanut samalla kymmentä pulloa, olisin säästänyt hienon lomamatkan hinnan.

En ihmettele, että kuluttajavirasto on antanut kyseiselle firmalle 200 000 euron uhkasakon mm. katteettomista hintatarjouksista.  

Ilahduin kovasti, kun kaupan henkilökunnasta löytyi yksi itsenikin kouluttama kaveri,  Ei ne opit ole menneet hukkaan.

Aika moni Anttilan asiakas on kirjoittanut kommenttipalstoilla ettei osta Anttilasta kuin tarjouksia ja silloinkin moni tarjous on kalliimpi kuin muiden ketjujen tarjoushinta.  Se on aika pitkälle totta, Anttila jäi oman hinnoittelupolitiikkansa vangiksi.   Muutosta yritettiin monta kertaa vuosien aikana, mutta aina kun siirryttiin suoraan markkinahintaan, myynti putosi.  Kiireesti nostamaan normaalihintoja ja tekemään isoja alennuksia.  Sitten piti vielä suojata tarjoukset henkilökunnalta plussakortilla.

Anttilassa ollessani olin aika leuhka, halusin olla aina paras ja ensimmäinen.  Tiettävästi sain myös ensimmäisen uhkasakon kuluttaja-asiamieheltä, 20 000 markkaa.  Maahantoimme Abba Super Hits nimistä kasettia, markkinoimme sitä sillä nimellä, se oli ns. cover-versio, jäljitelmä.  Kasettia myytiin kymmeniä tuhansia, sitä ei erottanut alkuperäisestä juuri kukaan.  Levy-yhtiö teki aikansa töitä ja saikin aikaan uhkasakon, asiakkailta ei tullut koskaan valituksia, mutta kuluttajaa tuli näin suojeltua.  Kasettia myytiin edelleen hyvällä menestyksellä, mutta hyllyn reunassa ja markkinoinnissa luki nyt että ei-alkuperäisesittäjiä.

Olen niin mieleni pahoittanut Sanomamedian touhuista, että aion myös kirjoittaa kuluttajavirastoon.  Eräänä päivänä tutkin netistä mahdollista valituskanavaa.  Kuluttajaviraston palveluksessa on hillitön määrä lakimiehia, tuli mieleen että onkohan tämä se julkinen sektori, josta puhutaan. Pitääkö jokaisella tavaralla ja palvelulla olla oma suojelijansa? Eikö kaikki rikokset ole jo keksitty, joku voisi laittaa sakkoja niinkuin lappuliisa?  Onkohan niillä kiire tuolla virastossa ?

Espoosta tullessani säästin todella paljon rahaa, ajoin kahteen tutkaan, mutta edellä kuhni joku tumpula, etten päässyt keräämään aineistoa seuraavaan blogiin.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti