maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tiskijukkana ja hovinarrina



Kalle Anttilassa oli toimelias PR-päällikkö Helvi Hessle nimeltään.  Anttilan kuvastot ja sesonginvaihdot ovat aina olleet kiitettävästi mediassa Helvin ja Titta Gröndahlin ansiosta akkainlehdissä.  Taitaa sekin taito olla hiipunut.  Uudella omistajalla on uskottavuusongelma, mikäli ei huomaa laittaa julkisuuskuvaa kuntoon. Vanha Anttilan maine on pilattu, kiitos Keskon johtamisen ja omaan napaansa tuijottaneet toimitusjohtajat.

Helvi järjesti ulkoisen PRn lisäksi myös sisäisia juhlia ja niinpä pitkätukkainen ostoharjoittelija oli kohta Helvin hovissa kuin kala vedessä.  Helvin hovia sanottaisiin nykyisin tiimiksi, oli tietty ryhmä henkilöitä eri puolelta organisaatiota, jotka oman toimen ohella ja ilman eri korvausta olivat mukana juhlien ja muotinäytösten järjestelyissä. Toki kulukorvaukset sai laskuttaa, mutta omat hommat oli silti hoidettava.  Yritäppäs kysyä tänä päivänä ihmisiä vapaa-aikana edustamaan firmaa, niillä on kaikenlaista pilatesta, joogaa ja muuta hommaa. Poikkeuksena sihteeriraukat jotka eivat voi sanoa ei. Toptenin menestyksen yksi salaisuus oli ryhmä ihmisiä jotka olivat siihen valmiita.  Ei enää uudessa kulttuurissa ole ollut pitkään aikaan.  Jos aikoo joskus kilpailussa pärjätä, täytyy kääriä hihat ja ryhtyä töihin.

Helvin tilaisuuksissa oli aina purku eli debriefing, se tapahtui Brankkarilla joka nykyisin on hienosti Pompier, purku saattoi mennä joskus pitkälle seuravaan päivään.  Ja sitä sitten korjattiin vielä Polilla.

Minun osuuteni oli soittaa näytöksissä taustamusiikkia ja pian homma laajeni myös erilaisiin kutsuvierastilaisuuksiin.  Soittolaitteet olivat aika alkeelliset, toki olin myös elektroniikan hankinnassa mukana, oli kasettidekki, vahvistin ja pari linnunpönttöä, niillä oli pärjättävä.

Tuko osti Anttilan ja Tukossa oli PR-miehenä Ilkka Lähteenmäki, Kivikasvoista tuttu Ilkka Hemming.  Ilkka oli pelimies järjestämään juhlia, tiskijukkakeikat lisääntyivät ja taso nousi.
Tekniikkaan oli pakko panostaa, tilasin Englannista ihan omalla luvalla kaksi DJ-pöytää, toinen ilman vahvistinta ja toinen raskaampi kaikilla herkuilla.  Näitä sitten soiteltiin eri tilaisuuksissa.
Ilkalla oli isompi budjetti, vieraana oli joskus myös oikeita tähtiä ja isoja orkestereja.

Tukon mukana tuli Hämeenkylän kartano, joka oli Tukon koulutuskeskus, mutta myös edustustila.  Siellä Ilkka järjesti iltajuhlat paremmalle väelle.  Arvokkain ilta jossa olin soittamassa oli kun KOPn ja Tukon johto illasti, sain tosin soittaa vain ensimmäisen levyn, se oli Jääkärimarssi.  Tuskin sinä iltana olisi tiputanssia tarvittukaan. Ilkka hoiti lopun, kävin vain roudaamassa laitteet pois.

Eräänä syksysesonkina Helvin tiimi järjesti muotikiertueen myös tavarataloissa, siellä oli shown vetonumerona Armi Aavikko ja Jari Samulin, he tanssivat shown aluksi yhden Grease-henkisen tanssin, minä olin tiskijukkana, soitin kasetilta kappaleen I will Survive.  Aika helppo homma, ei ehkä ihan kustannustehokas, kaukaisimmat keikat olivat Porissa ja Seinäjoella.  Tulin Seinäjoelta pois Armin kanssa kahdestaan, silloin ei ollut vielä Seiska-lehteä eikä kännykkäkameroita niin ei syntynyt skandaalia.  Istuimme lähes koko matkan ravintolavaunussa, ilmeisesti olin uskottava gorilla, kukaan ei tullut häiritsemään.

Yllä oleva kuva on samalta kiertueelta, se oli Hämeenkylän kartanossa järjestetty show tavarantoimittajille, taisi olla härkäjuhla nimeltään, perinteellinen tavaratoimittajien juottotilaisuus.  Oli hieno, lämmin ilta ja show pidettiin ulkoilmassa.   Armi oli tosi luonnollinen ja herttainen esiintyjä.  Keikan jälken hänen piti lähteä sen yhden örvelön kanssa vielä ravintolakeikalle, he olivat sopineet että Iso D hakee Armin Hämeenkylästä.  Show oli kartanossa ja Iso D odotteli mersussaan varastokeskuksessa kilometrin päässä.  Jälleen pääsin esittämään sankaria, minulla oli sattumalta
lainassa veljeni auto, jossa oli vielä silloinkin harvinainen ARP, autoradiopuhelin ja sillä saatiin sitten yhteys ja kuljetin Armin varaston pihaan.  Iso D kiukutteli kuin pieni lapsi Armille.

Eräs henkilö jäi ikuisesti mieleen tiskijukkakeikoilta, hän oli vieraana lähes kaikissa Anttilan ja Tukon juhlissa, Kyllikki Stenros, sittemmin Virolainen.  Hän tuli joka juhlassa poislähtiessä kiittämään kädestä pitäen hyvästä musiikista.  Kertoo kyllä enemmän ihmisen hienosta luonteesta kuin soitetusta musiikista. Kyllikki oli todellinen Anttila-fani, hänen siskonsa oli myös Anttilassa töissä.  Aikanaan kun Johannes Virolainen teki äänilevyn, saimme Kyllikin apua käyttäen Johanneksen nimmarikeikalle Lohjan Anttilaan.

Tuko rakensi hienon pääkonttorin Sörnäisiin, siellä oli myös monet juhlat.  Ensimmäinen esiintyjä oli Kirka, mutta olin itse silloin matkoilla Midemissä, se oli tulosjuhla, Anttila oli tehnyt huipputuloksen.  Seuraavissa juhlissa oli mukana juuri Syksyn Sävelen voittanut Pelimannet ja Jope Ruonansuu.  Jope lähti mukaan vielä jatkoillekin, meillä oli henkivartijana kuuluisa Mike Sierra.

DJ-hommat onneksi vähenivät, mutta aina tarpeen tullen vanha hovinarri pääsi näyttämään.  Kesko tuli isännän ottein Anttilaan ja ensimmäisenä lopetti konttorilta pikkujoulut. Virhe.   Keräsimme porukalta pienen kolehdin, kymmenen euron verran, vuokrasimme naapuritalosta juhlatilan ja hieman suhteita käyttämällä otimme esiintymään mm. Jari Sillanpään, Mikko Kuustosen, Jukka Puotilan, Merja Larivaaran ja monta muuta.  Tilaisuus alkoi klo 16.00 ja ensimmäinen tanssi jo pöydällä 16.05.  Kutsuimme tietysti silloiset johtajat mukaan, kympillä,  Kahdesti ehdimme järjestää omat pikkujoulut kun yhtiön johto tuli nöyrästi pyytämään, että voisitteko tulla tekemään saman omassa juhlatilassa kadun toisella puolella.  Saimme vuosien mittaan vieraaksi monta sen hetken supertähteä, mm. Kirka, Reijo Taipale, TurosHeavyGee, Lauri Tähkä ja Elonkorjuu ja Nylonbeat, joka ei kyennyt esiintymään mutta tuli paikalle, oli ääni mennyt.

Firman juhlien ikävä puoli oli se että kun juhlat olivat ohi, porukka jatkoi kaupungille juhlimaan ja
meikäläinen roudasi laitteita ja oli lopulta yksin pihalla ihmettelemässä, minne kaikki menivät.  Kivat teille.

 Homma jatkui aina siihen kunnes Citymarket tuli ja  pilasi koko firman ja hengen.  Siksi on hyvä kirjata muistikuvat näin, todistettavasti ennen oli aina kaikki paremmin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti