maanantai 30. maaliskuuta 2015

Monenlaista mestaria



Luin illalla Janne Ahosen kirjan Kuningaskotka, tänne Vantaalle kirjat eivät löydä ihan tuoreena, mutta parempi myöhään kuin vielä myöhempään.  Aika erikoisen kuvan tuosta kirjasta saa Suomen mäkihyppääjistä, heidän valmentajistaan ja mäkihypyn organisaatiosta.  Ihan hyvä oikeastaan lukea kirja nyt,kun Suomi on painunut lajissa täysin mutasarjaan, eikä tunnelin päässä näy mitään.  Suosittelen sen lukemista.

Vaikea uskoa, että Janne Ahonen koskaan palaa aivan terävimpään kärkeen mäkihypyssä, mutta Suomen mestaruuksia voi tulla vielä monta.  Yllättävän isossa roolissa mäkihyppääjien elämässä on viinanjuonti, tupakointi, kiusanteko ja kiukuttelu.  Oli se itsellekin aika shokki pikkupoikana, kun kävin mäkihyppykilpailuissa Selkiönkalliolla K-20 mäessä, äijät veti viinaa pullon suusta ja sitten mäkeen.  Oli siinä raittiuskilpakirjoitusten priimukselle ihmettä.

Lahdessa toimi kauan valokuvausalan yritys Eiri, Riihelän suvun aikanaan perustama.  Eirillä oli kuvavalmistamo, jonka kanssa itsekin tein yhteistyötä vuosia.   Lahtelaisena yrityksenä Eirin sponsorirahat luonnollisesti menivät pitkälti mäkihyppyyn.  Takana vasemmalla viimeisimpiä johdossa olleita Riihelöitä, Hannu, mainio seuramies.  Hannun intohimo oli lentäminen, kävin hänen kyydissäan Lapissa vesitasolla ja Vesivehmaalla Piper Cupilla.  Eiri valmisti aikanaan myös purjelentokoneita, joita Hannu yritti markkinoida Eurooppaan.

Yllä oleva kuva on otettu joissakin Lahden kisoissa, tarkka vuosi puuttuu.  Eirin edustustiloissa hiihtostadionilla oli koristeena kultamitalisteja ja maailmanmestareita, pistäytyipä Janne Ahonenkin kesken kilpailuun valmistautumisen paikalla.  Toisessa rivissä Mietaan vasemmalla puolella on Veikko Kankkonen ja oikealla Juhani Kärkinen, oman lapsuuden sankareita.  Eiri kutsui myös kesäisin kauppiaita golfkisaan Lahteen, meillä oli ilo pelata Kankkosen ja Kärkisen kanssa, he ovat olleet seniori- ja veteraanigolfissa Suomen mestareita.

Eirin tarina on päättynyt, valokuvaus hiipui digikuvauksen takia, perinteellisten tuotteiden myynti ja varsinkin tuotto romahtivat.   Yhtiö hakeutui konkurssiin vuonna 2005, myöhemmin toiminta jatkui Zeeland konsernissa ja lopulta toiminnat liitettiin Ifolor-konserniin   Yhtiössä oli myös pitkään valtataistelua suvun kesken.  Yhtiöstä on kirjoitettu myös historiikki, suosittelen.  Se on osa suomalaista vähittäiskaupan ja sodanjälkeisen teollisuuden historiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti