maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mies voi lähteä Anttilasta mutta Anttila ei lähde miehestä

Tänä aamuna tuli se iso jytky jota jo osattiin odottaa, Anttila on myyty Saksaan.  Kauppahinta on miljoona euroa, sillä saa ihan kauniin logon, Keskon kertatappio lienee 130 miljoonaa.

Toivon vilpittömästi että uusi omistaja kehittäisi yhtä Suomen tunneituimmista kauppaketjuista ja mahdollisimman moni vanha ystävä säilyttäisi työpaikkansa niin konttorilla kuin tavarataloissakin.

Itse aloitin Anttilassa syyskuussa 1973, työuraa tuli 39 vuotta ja 8 kuukautta, kunnes Citymarketista tuli johtaja joka sanoi ettei minulla ole mitään käyttöä.  Senkin sanomisen jälkeen join vielä kaksi vuotta kahvia, markkinointipäällikön palkalla plus vapaa autoetu.  Toukokuun lopussa 2013 sitten alkoi ensimmäinen yt-aalto ja sitä on riittänyt. Eläkepäiviin pitää vielä nauttia 34 arkipäivää plus 1, ansiosidonnaista.

Minulta pyydettiin jo silloin lähtiessä muistelmia lähes neljänkymmenen vuoden ajalta, aloitin niitä kirjoittamaan, mutta silloin oli vielä liian monta asiaa, jotka olisivat voineet vaikuttaa vielä työpaikalle jääneisiin, laitoin kynän taskuun. Hauska yhteensattuma oli, että meidän Marjo kehitti samaan aikaan Anttilan mainonnan ilmettä, minulla ei ollut asiaan mitään vaikutusta,mutta annoin työrauhan.   Molemmat meidän tyttäret saivat ensimmäisen oikean työpaikkansa Anttilasta, suhteilla tietysti haastatteluun, mutta heitä pyydettiin myös takaisin, he saivat todella hyvän koulutuksen tavaratalojohtajilta.

Nytkään niitä muistelmia ei tule -vielä.  Olen antanut viime joulukuussa haastattelun kirjaan, jossa kerrotaan koko Suomen äänitekaupan historia, siinä kerrotaan TopTenin historia, mutta samalla tapahtumia Tukossa ja Keskossa.  Anttilan historia kirjoitetaan varmaan jonakin päivänä, luulen että niihin kerätään paljon aineistoa näinä päivinä.   Äänitekaupasta kertova kirja ilmestyy syyskuussa.

Olin näköalalapaikalla koko sen ajan, jonka olin hankinnassa, tunsin Kalle Anttilan, hänen poikansa oli minulla kesäapulaisena, yritin pedata siinä jo uraa, mutta pieleen meni, Kalle myi firman ja muutti Floridaan, sinne taisi mennä myös Kaarlo jr.  Musiikkimiehenä sain kaikissa vaiheissa erikoiskohtelun, onhan se hienoa kun tuntee jonkun joka tuntee Matin ja Tepon ja Frederikin,

Uolevi Manninen oli minun erikoissuojelijani, Tukotalossa käytiin monet yksityiset keskustelut, siinäkin vaiheessa kun hänellä oli vaikeimmat ajat.  Uolevin kirja, Irtiotto kaivetaan taas uudestaan esille, se on täyttä tavaraa edelleen.

Suuret laivat eivät uppoa ihan sattumalta ja vahingossa, tarvitaan pitkä ketju laiminlyöntejä ja huonoa johtamista, näin kävi Anttilalle,  Avuttomien johtajien ja suojatyöpaikkojen määrä oli yksi suuri tuhon alku. Kuormastakin syötiin, monella tasolla.

Tarinoita riittää, kiitos kauppasaksa, sordiino on otettu pois päältä.  Tietysti voin olla hiljaakin, jos hinnasta sovitaan tai pääsen uuteen konttoriin aulavahtimestariksi.

Jos joskus satun kuolemaan, ripotelkaa minun tuhkani Kerigolfin väylälle 6, se on niin vittumainen, kantakaa uurna sinne Anttilan muovikassissa.

1 kommentti:

  1. moro Martti mukava kuulla sinusta näin erikoisella tavalla. Tein keikkoja 60-70-luvulla noin 5oo kpl laulusolistina. Keikkoja oli ympäri maan ja muutamia myös Ruotsissa. Pääosin esiinnyin Helsingissä mm. Tavastialla n. 50 kertaa. Laulu-urani kääntyi mukavasti yrittäjäksi vuonna 1980. Nyt olen eläkkeellä jo neljättä vuotta ja poikani Petteri johtaa vanhaa firmaani VLMedia nimellä hyvällä menestyksellä. Olis kiva kuulla Sinusta ja mennä pitsalle, niinkuin ennen vanhaan! Ollaan yhteyksissä. tv. Vexi.

    VastaaPoista