torstai 12. maaliskuuta 2015

Taas se alkaa, Formula 1 kausi

Käsi pystyyn, kuka laittoi herätyskellon soimaan ja nousi katsomaan tvstä vuonna 1982 kun F1 mestaruus ratkesi Las Vegasissa 25.9. ?  Hyi häppee, ei silloin tullut mitään Formula-lähetyksiä.
Itse kuuntelin aamuuutisia radiosta, siellä kerrottiin että Keke sai tarvittavat pisteet, olikohan se viides sija ja voitti F1 mestaruuden.

Oma formulahulluus alkoi vuonna 1981, kävin silloin työmatkalla Hollannissa pari-kolme kertaa vuodessa ja huomasin että yhden matkan aikana ajettiin Formulaa Zandvoortissa, Amsterdamin lähellä.  Ystävällinen tavarantoimittaja hommasi pääsylipun, joka olisi ollut silloinkin järkyttävn kallis, lippu maksoi noin 1000 markkaa, kun ulkomaan päiväraha oli noin 70 markkaa.

Kun on nähnyt ja kuullut Formula 1 autojen startin ja ensimmäisen kierroksen, kun kaikki ovat nipussa ja ajavat ohi lähes kolmea sataa, ei siitä toivu.  Se ääni ja ilmanpaine on jotain aivan käsittämätöntä.   Viherpiipertäjät ovat sittemmin tuhonnet sen ääninautinnon, nykykoneet ovat hyttysen ininää vanhoihin verrattuna.

Olin jonkinlainen formulaturismin edelläkävijä, tajusin kyllä ettei meikäläisten palkoilla ja matkabudjetilla ole juuri mahdollisuutta reissata F1 kisoissa. Kävinkin levy-yhtiöissä kertomassa ilosanomaa, ja kuinka ollakaan pari pienempää yhtiötä kiinnostui aiheesta, seuraavina vuosina pidettiin seminaari K-Telin ja Matin ja Tepon kanssa Amsterdamissa.  Sitten tuli ajatus että tätä riemua täytyy saada myös mahdollisimman monelle, myös työpaikalla ja keksin myyntikilpailut, tehtiin iso kampanja, ja parhaat myyjät pääsivät reissuun, tavarantoimittajien kustannuksella luonnollisesti.  Minulla tahtoo aina kaikki viritykset mennä älyttömyyksiin, huikein reissu oli Brands Hatchiin jonne lopulta lähti lähes viisikymmentä henkilöä.  Eräs lontoolainen viinakauppa muistelee tätä porukkaa vieläkin kaiholla, hotellin vieressä oli pieni intialaisten pitämä kauppa, jonka meidän pojat osti tyhjäksi ennenkuin ehtivät tsekata hotelliin sisään.

Hulluus tarttui myös Lomanin Ralleen joka vei fotoalan porukkaa Zandvoortiin, tarina kertoo että matkan sponsori oli sopinut tapaamisen aika-ajojen välillä Keke Rosbergin kanssa erääseen kahvilaan.   Keke tuli ajoissa paikalle mutta ei kukaan anttilalaisista, he nautiskelivat olutta Zandvoortin hiekkadyyneillä.

Pikkuhiljaa formulahulluus tarttui yhä useampaan suomalaiseen, kun mukaan tulivat JJ Lehto, Mika Häkkinen ja Mika Salo, yhä useampi firma vei asiakkaitaan kesäisin kisoihin ja alkoipa matkatoimistoissakin olla tarjolla pakettimatkoja.   Parhaimmillaan Budapestiin lähti parikymmentä charterlentoa, muutaman minuutin välein.  Itse kävin Hungaroringillä kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla reittilennolla ja toisella charterilla.  Vaadin ehdottomasti että charterkoneen on oltava länsimäinen, mihinkään venäläiseen koneeseen en astu.   Tälläinen kirjallinen sopimus tehtiin matkanjärjestäjän kanssa.   Kun paluumatka alkoi ja odotimme kyytiä kotiin, sovittu Malevin Boeing menikin huoltoon ja lähtöportille rullasi Aeroflotin Tupolev.  En ole koskaan nähnyt juopuneen suomalaisryhmän hiljentyneen niin perusteellisesti.  Hengissä tultiin perille vaikka laskeutuminen olikin rajuin mitä olen koskaan kokenut.

Yksi reissu tehtiin Monzaan, Italiaan.  Majoituimme pieneen hotelliin Garda-järvelle, kauas radasta, jälleen raportoitiin äänihaitoista naapurustossa.  Kisoihin lähdettiin vuokratulla tila-autolla.  Kisapaikan lähellä oli erilaisia parkkialueita ja jätimme auton maksulliseen parkkiin, radalle oli vielä useamman kilometrin kävelymatka.  Kisa ajettiin, Monzassa formulahulluus todella tiivistyy, punainen auto taisi voittaa sillonkin.   Kisan jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin autolle, siinä vaiheessa tajusimme ettei kenelläkään ollut aavistustakaan mihin auto jäi.  Alkoi muutaman tunnin kestänyt paniikinomainen kuljeskelu.  Pahin virhe oli kysyä joltakin, saimme ystävällisiä neuvoja, jotka johtivat yhä enemmän harhaan.  Lopulta, kun ilta alkoi pimentyä, näimme yksinäisen tila-auton keskellä nelikaistaista ajorataa.   Siinähän se oli, tilapainen parkkipaikka ja viimeinen asiakas.   Myöhemmin kun ajoimme kohti Gardaa(eksyttiin tietysti matkalla) joku huomasi että pysäköintikuitin takana  oli kartta josta parkkipaikka olisi löytynyt.  Tosimies ei lue karttaa eikä käyttöohjeita.

Jonkinlainen kirous leijui päälläni, en koskaan nähnyt suomalaista voittajaa tai edes palkintopallisijoitusta.  Aina tapahtui jotain.  Viimeinen kisani oli Barcelonassa, Mika Häkkinen johti, kunnes moottori sanoi poks viimeisellä kierroksella.  Silloin totesin vieressä istuneelle Rallelle, että tämä oli tässä, en lähde enää koskaan kisoihin.   Enkä ole mennyt.  Ilmeisesti myös verottajan suhtauminen ja sääntöjen tiukentaminen firmoissa on lopettanut monet matkat.  Tämän päivän säännöillä kyse olisi lahjonnasta, 80 ja 90-luvulla maan tapa oli toinen.

Maailma saattaisi olla parempi paikka ilman kahta herraa, nimiltään Vladimir ja Bernie, mutta turha toivo, he eivät lähde kulumallakaan.  Bernie Eccelstonen pohjaton ahneus tuhoaa koko lajin.   Käsittämätöntä on myös jonkin tallin dominointi, niin käy aika ajoin, siinähän ei olisi mitään vikaa jos tallissa olisi kaksi suomalaista kuskia.

Mielenkiintoisin autokilpailu jonka olen nähnyt, oli Formula Ford Festival Brands Hatchisssa, kisassa kaikilla oli samanlaiset moottorit ja renkaat, ajotaito ja jarrrutuksen ajoitus ratkaisi voittajan.  Kisassa oli mukana Lehto, Salo ja Häkkinen.  Häkkinen voitti, hän jarrutti vähän myöhään viimeisessä mutkassa ja pukkasi siihen asti johtaneen Johnny Herbertin pois radalta.  Ei tullut aplodeja kuin parilta suomalaiselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti